Kuvamerkintöjä

Etsitään toisistamme hyvää ja kaunista!

2012-01-16T11:32:00.001+02:00

Jeesuksen saarna (Luuk. 4: 16-21) Nasaretin synagogassaon lyhyt ja ytimekäs: »Tänään, teidänkuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.» Näillä muutamilla sanoilla Jeesusosui suoraan kuulijoiden sisimpään.

Monet kokivat Jeesuksen saarnan itseään loukkaavaksi. Niinpä he olisivathalunneet työntää hänet alas jyrkänteeltä (Luuk. 4:29).

Ärsyttäminen ei ole vaikeaa. Eihän siihen tarvita kuin muutama huonostitai tarkoituksella valittu sana, niin riita on valmis. Mutta tehdä se niin kuinJeesus teki, se onkin jo aivan toinen juttu.

Jeesus ei tahallisesti koetellut kuulijoiden sietokykyä, mutta ei hänmyöskään pelännyt tarttua kipeisiin aiheisiin. Luettuaan Nasaretin synagogassakatkelman Jesajan kirjan luvusta 61, hän kommentoi sitä muutamalla ja tarkoinharkituilla sanoilla. Jeesuksen saarnan laittoi ihmiset miettimään asioita,joista ei olisi saanut puhua – ei ainakaan siten kuin Jeesus sen teki. Monetkokivat Jeesuksen ravistelevan sanoillaan koko yhteiskunnan perustaa. Siksihänet olisi haluttu vaientaa työntämällä alas jyrkänteeltä.

Jeesuksen aikana elämisen rajatmääriteltiin kunnian ja häpeän kautta. Kunnia merkitsi arvostusta, jonka sai jokosyntyperän tai oman ansion mukaan. Perinteisesti ajateltiin, että kirjoituksetkuuluivat vain niille, jotka olivat sen arvoisia. Köyhät eivät olleet minkäänarvoisia. Profeettojen kirjoituksissa heidät kyllä nostettiin muiden rinnalle,mutta ihmisten arkipäivässä köyhyys oli häpeä. Ei olisi saanut Jeesuksen tavoinsanoa, että hyvä sanoma kuului myös köyhille.

Tässä kohdin on hyvä pysähtyämiettimään miten me itse käytämme hyvää sanomaa? Olemmeko me valmiit jakamaansitä kaikille ilman ehtoja? Vai kieltäydymmekö suomasta edes pientäystävällistä katsetta ihmiselle, joka mielestämme ei ole sitä ansainnut?

Kunnia ja häpeä eivät enääsuomalaisessa kulttuurissa määrittele elämää samassa mitassa kuin ajanlaskummealussa. Tilalle on tullut jotain muuta. Nettimaailmassa on yleistynyt toistenihmisten virheiden kaivelu. Lähes jokainen hyvin alkanut keskustelu internetinkeskustelupalstoilla loppuu siihen, että areenan valtaavat kaiken keskustelunsammuttavat tuomion julistajat. Moni on ominut sananvapauden luvaksi sanoa mitäsylki suuhun tuo. Ei tunnu olevan mitään väliä sillä, miten viesti ymmärretään.Vastapuolen kuuntelemista ei edes yritetä.

Näinkö me toimimme myös toinentoistemme suhteen? Eihän kukaan meistä ole virheetön! Jokainen meistä erehtyyja tekee vääriä valintoja. Missä on armollisuus? Missä on tuo Jeesuksenosoittama kaikki rajat ylittävä hyväksyvä katse? Eikö olisi tärkeämpäävahvistaa sitä hyvää, mitä jokaisesta ihmisestä löytyy kuin kaivella virheitä,joiden vatvomisesta ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Vangit olivat Jeesuksen aikanaihmisiä, joilta oli riistetty vapaus usein hyvinkin mielivaltaisista syistä.Jos syntyperäsi mukaan et ollut syntynyt arvostettujen joukkoon, niin jouduitvangituksi hyvinkin vähäpätöisistä syistä toisin kuin sinua ylempänä olevat. Jeesusloukkasi hyväosaisten kunniaa julistamalla vapautusta vangituille.

Jos ihminen ei saa koskaanosakseen hyväksyvää katsetta, niin hän kokee olevansa oman elämänsä vanki. Eisitä kykene luottamaan itseensä, jos ei koe olevansa hyväksytty toistenkaansilmissä. Tehokkain tapa syrjiä toista on olla katsomatta häntä. Jokainen meistävoi omalla kohdallaan miettiä millaisia ihmisiä ei voi sietää ja miksi.

Sokeus oli ajanlaskumme alussasairaus, joka johti väistämättä yhteisön ulkopuolelle. Kun kerran oli sinne joutunut,niin pääsy takaisin oli lähes mahdotonta. Ajateltiin, että sairaus olirangaistus ja sairastuneella oli siihen syynsä. Mitä vakavampi sairaus, sitäsuurempi häpeä. Jeesuksen mukaan sairaus ei kuitenkaan ollut Jumalanrangaistus. Tämä loukkasi terveitä.

Me suhtaudumme sairauteen nykyisineri tavalla, mutta erilaisuuden sietokyvyn suhteen liikumme yhä samoillalinjoilla. Slogan ”Suomi suomalaisille!” kertoo erilaisuuden pelosta. Vainsamanlaiset, vain samaa syntyperää olevat, vain samoin ajattelevat kuuluvatjoukkoon. Pysykööt muualla kaikki muut. Näin ajatellen me toimimme juuri niinkuin Jeesuksen ajan ihmiset.

Jeesuksen ajan yhteiskunnassa kunniallisuuttaja arvostusta ylläpidettiin sulkemalla ulkopuolelle kaikki se mikä ei kuulunutkuvaan. Merkitystä oli vain sillä, mikä oli sisäpuolella, osana kunniallistayhteisöä. Ulkopuolella olevilla ei ollut arvoa. Siksi heidän sortamistaan eipidetty sortona. Se oli oikeutettua. Mitä alemmaksi ja näkymättömämmäksi häpeäsaatiin poljettua, sitä suurempi oli oma kunnia. Tästä syystä Jeesuksenvapauden julistus sorretuille uhmasi koko yhteisön olemassaoloa.

Internetissä ja lehtien yleisönosastoilla tämä toiset ulkopuolellesulkeva asenne suorastaan iskee silmille. Armollisuus ja avoin vuorovaikutuseivät tunnu olevan kovinkaan suosiossa. Mutta jos luovumme rakkaudesta ja armosta,olemme tuhon tiellä.

Jeesuksen saarna Nasaretin synagogassa perustui Jesa-jan kirjanennustukseen riemuvuodesta. Näin Jeesus liittyi läheisesti juutalaisuudessavallinneeseen odotukseen, jonka mukaan lopunajan riemunvuotena yhteiskunnallinenoikeudenmukaisuus toteutuu. Uutta ja loukkaavaa oli kuitenkin sen tuominennykyhetkeen – keskelle ihmisten arkea.

Jeesuksen riemuvuoteen liittyvä ”saarna” yhteiskunnallisestavapautuksesta antaa oikeuden ja velvollisuuden erityisesti kirkossa tehdylle diakoniatyölleja samalla se haastaa jokaisen meistä. Kirkkona me olemme lunastetut vapaaksisynnin ja ahneuden orjuudesta palvelemaan ja edistämään lopunajan riemuvuodensaapumista maailmaan. Ahneuden ja itsekkyyden maailmassa me olemme kutsuttujahuolehtimaan jokaisesta. Jakamaan armoa ja rakkautta. Antamaa anteeksi ja pyytämäänanteeksi. Luomaan toinen toisillemme hyväksyviä katseita, jotta oppisimme näkemäänsen mikä toisessa ihmisessä on hyvää ja kaunista.

Jumalan rakkaus ei erottele ketään. Siksi mekinsaamme olla vapaat erottelusta.

Ensimmäinen päivä - The First Day

2012-01-01T23:16:00.001+02:00

Vuosi vaihtui Adelen konserttia kuunnellessa ja katsellessa (TV2) ja ensimmäinen päivä valkeni messussa Janakkalan kirkossa. Sen jälkeen olikin sitten aika lähteä ulos. Menin vaimoni kanssa Janakkalan Suurisuolle.

I was watching the concert of Adele on TV when the the New Year 2012 started and the first thing I did in the morning was that I went to the Holy Mass in the church of St. Laurentius in Janakkala. But then it was time to go out. I went to Suurisuo with my wife.

Tervetuloa mukaan retkelle!

Please welcome to take a little walk with us!

Joulujuttuja - What we did on holidays?

2011-12-27T21:51:00.000+02:00

Koristelimme kuusen.

We decorated our christmas tree.

Ulkoilimme hieman. Löysimme metsästä hieman suppilovahveroita!

We went out a little bit and we found some svamps in woods!

Opin uuden tavan tehdä pipareita.

I learned a new way to do christmas biscuits.

Näitä pipareita ei syöty.

These are not for eating.

Pipareista tuli upea joulukoriste keittiöömme.

We used these biscuits when decorating our kitchen.

Älkää pelätkö! Do not be afraid!

2011-12-24T13:41:00.000+02:00

Hyvät blogiystävät ja kaikki muutkin! Joulun viettommeon nyt alkanut. Jos kellä on ollut kiireitä, niin nyt ne ovat takanapäin. Myössille, joka vasta nyt havahtuu joulun viettoon, hänellekin on joulu jokoittanut.

Olitpa yksin tai perheen tai ystävien parissa. Joka tapauksessa joulun sanoma kuuluu myös sinulle.

Joulun evankeliumi (Luuk. 2: 1-14) kertoo Jumalasta, joka tulee meidän luoksemme.Sehän tarkoittaa, että meidän ei tarvitse edes osata mennä hänen luokseen. Mesaamme vain olla ja kuunnella.

Kuunteleminen on vastaanottamista. Niin tekivät myös kedonpaimenet, jotka tulivat yllätetyiksi lammaslaumojensa keskellä. Betleheminasukkaat nukkuivat. Heistä ei kerrota, mutta tuskinpa yöllinen tapahtuma jäiheiltä huomaamatta. Uutinen seimeen syntyneestä lapsesta saavutti heidätviimeistään aamulla. Tarkoittihan enkeli sanomansa koko kansalle. Tänä päivänäsiitä puhuttaisiin heti aamuTV:n uutisissa.

Jouluevankeliumi ei sisällä ensimmäistäkään vaatimusta.Evankeliumissa enkelin viesti on selkeä: ”Älkää pelätkö!”

Vaikka elämä kuinka pelottaisi,

vaikka kuolema olisi koskettanut läheltä,

vaikka rakkaus olisi loppunut pettymyksiin,

vaikka yksinäisyys on yhä useamman seuralainen,

vaikka usko tuntuu olevan itsestä hyvin kaukana,

- ei ole syytä pelkoon.

Pelko lamaannuttaa. Pelko tekee epävarmaksi. Pelko sokaiseeja vie kohti näköalattomuutta. Siksi kannattaa kuunnella enkelin viestiä:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus,Herra.”

Tämä sanoma on kuin kirkkaasti loistava tähti. Tämä tähtiloistaa koko vuoden seuraavaan jouluun asti ja taas joulusta jouluun.

Tänään täällä kirkossa saamme rukoilla, että joulun tähdenhehku saisi johdattaa meitä läpi elämän. Silloin tie on oikea. Se on ainoaoikea, koska siinä ei ole pelkoa.

Pelon sijaan tämä tie on täynnä ihmettelyä.

Tällä tiellä minua itseäni on kuluneena adventtina puhutellutarkkipiispamme Kari Mäkisen jouluruno, jonka hän kirjoitti 25 vuotta sitten(Hämärässä kypsyy aamu, 1986). Runo kuuluu näin:

Ja tapahtui niinä päivinä,

kun hämärän suruverkko lepäsi kaupungin päällä,

kun kadunkulmissa jaettiin mitattua totuutta,

kun ihmisten kohina hiljeni ja maailma

alkoi olla valmiiksi selitetty,

tapahtui,

että paimenet tulivat vuorilta keskellä yötä,

huilun valoisat äänet satojen seinien läpi.

Varovasti he astuivat ruskeaa lunta,

Kylmien öitten kovettamilla käsillään tarttuivatkädestä,

kertoivat paimenlauluista paksulla äänellä

lapsesta

joka olisyntynyt.

Ja katso: puhe vahvistui puista,

Tuuli kuljetti sanoja, harmaat linnut huusivat

Ja kaikki jotka sen kuulivat

ihmettelivät.

Joulun tähti ei ole minnekään kadonnut eikä enkelin viestiole laannut. Se on yhä vieläkin kuultavissa: ”Älkää pelätkö!”

Saat siis panna pelkosi pois ja seurata tähteä. Se loistaajuuri sinulle – meille jokaiselle.

Tätä toivon ja rukoilen sinulle.

Jouluterveisin

Kimmo Hurri

Kiireetöntä joulua! Do not hurry, it is Christmas!

2011-12-23T22:08:00.000+02:00

Kiire ei ole joulun syy.

Se on meissä itsessämme.

Joulu on kutsu pysähtymään.

Vain pysähtyessään voi tarkistaa

minne on menossa

vai onko menossa ollenkaan.

Kaksi tuntia Maarianhaminasta etelään

2011-12-06T17:59:00.001+02:00

Kaksi tuntia tarvitaan, jos veneenä on vanha kalastusvene, joka etenee pehmeästi aaltoja hyväillen. Sitten ollaan Lågskärissä. Kuvan värisävyt syntyivät, kun mietin tänään 94-vuotiasta Suomea.

Det tar två timmar från Marienhamn till Lågskär med en gammal fiskbåt. Men det är värd att åka!

Pearls from Florence - Firenzen helmiä

2011-11-03T19:09:00.000+02:00

Flume Arno

San Leonardo

Azurro

Una gatto

Un passero

Una canzone belle

Florence by night - Firenzen öitä

2011-11-01T18:04:00.000+02:00

Ilta on vielä nuori.

A night is just in the beginning.

Duomo on varsin näyttävä ilta-asussaan.

Duomo is quite amazing in it's nightdress.

Ympäri käydään.

We are walking around Duomo.

Romdraculas

Piazza della Repubblica

Via dello Speziali

Via dello Canonica

Siellä jossakin.

Somewhere there.

Matkalla nukkumaan.

On the way to sleep.

Katukuvausta Firenzessä - Street photography in Florence

2011-10-26T21:45:00.001+03:00

Katukuvaus on siitä mielenkiintoista, että siinä täytyy olla nopea huomaamaan tilanteet. Kameran asetusten täytyy olla valmina. Niitä ei ehdi enää kuvaushetkellä muttamaan.

Here there are some samples of my street photography practicing works. You have no time to think when you are taking fotos on the street.

Japanilaiset ovat yleensä helppoja kuvattavia. He poseeraavat yleensä mielellään kuvissa. Tämä nuori nainen poseerasi ystävälleen, joka oli kameran takana. Minä satuin paikalle siihen samaan hetkeen. Tuo sormen ojennus oli hetkessä ohi, mutta onnistuin saamaan sen kuvaan.

Minun piti alunperin ottaa kuva vain tuosta ikkunasta muistaakseni myöhemmin liikkeen, missä olin juuri käynyt. Sitten kuulin askelia ja huomasin jonkun lähestyvän. Päätin odottaa, että nainen pääsee valoon.

Kuvasin sadetta Firenzen kaduilla. Oli harmaata ja ihmiset kulkivat sateenvarjojensa alla. Sitten yhäkkiä näin vaaleanpunaista tummien ihmisten keskellä. Ohikulkevien ihmisten väliin repesi pienen pieneksi hetkeksi aukko ja siihen väliin astui nainen vaaleanpunaisessa sadetakissaan.

La bella Firenze colpisce sempre!

2011-10-24T22:13:00.000+03:00

Kaunis Firenze tekee aina vaikutuksen.

Minäkin sain siitä osani.

P.S. Kunhan tästä selviän, kerron matkastani lisää.

Turistina Seinäjoella - As a turist in Seinäjoki

2011-10-12T18:01:00.000+03:00

Seinäjoen ylpeys. Alvar Aalto kokonaisuus:

kirjasto, teatteri ja kaupungintalo (vasemmalta oikealle).

This is what they are proud of in Seinäjoki:

the library, the theatre and the Town House (from left to right).

Lakeuden Risti kirkko

The Church on Lakeuden Risti

Vielä kerran...

Once again...

Kaupingintalon terassinurmikko

The lawn on the Town House

Vanhasta on tehty uutta. Vanha rautatieläisten talo on muuntunut hotelliksi.

A renovation of this old railwaymens house chanced this to a hotel.

Seinäjoen tangomarkkinat ovat jättäneet jälkensä.

Tango market in Seinäki has left its mark on the road.

Löytyihän väriäkin!

Finally I found some colors!

Tämä pieni puisto on minusta hyvin kiinnostava.

This little park is very interesting I think.

Mutta nyt alan tähyillä jo muita maisemia...

But now I will start to watch something new...

Eka kertaa Seinäjoella

2011-10-11T20:38:00.000+03:00

Tiistai valkeni harmaana. Tein pienen aamukävelyn ajatuksena valokuvata syksyistä Seinäjokea. Lakeuden Risti kirkko on osa Alvar Aaallon suunnittelemaa kaupungin kulttuuri ja hallintokeskusta.

Harmaana aamuna väritkin tahtoivat kadota harmauteen. Toivottavasti huomenna on parempi kuvaussää.

Hetki sitten

2011-10-03T09:06:00.000+03:00

makailin meren rannalla. Katselin aaltoja. Meren jatkuvaa liikettä.

Kiveksi jähmettynyt ranta on ja pysyy. Se ei olisi mitään ilman tuota meressä tapahtuvaa jatkuvaa muutosta.

Elävä vesi mahdollistaa rannalla myös elämän. Ilman sitä olisi vain elotonta kiveä.

Jotain uutta kotiin -Something new to my home

2011-08-30T12:21:00.000+03:00

Kävin kesällä valokuvanäytelyssä "Kurkistuksia Kiina valoon". Näyttely oli Porvoossa ja tekijä löytyy tästä linkistä: Vilijonkka & tyttäret. Vilijonkan kuvat ovat aivan omanlaisensa. Ei mitään laajoja maisemakuvia, vaan pieniä yksityiskohtia, jotka useimmilta jäävät huomaamatta. Sain kuvan taulun haltuuni viime sunnuntaina ja paikka sille löytyi makuuhuoneesta.

I visited in an exhibition last summer. There I bought one photo to my home and finally I got it to my home last sunday. If you want to know who is an artisti, so please visit here: Viljonkka ja tyttäret.

Jos metsään haluat mennä nyt? If you want to go to a forest now?

2011-08-18T19:59:00.000+03:00

This is a short story of my little walk to a forest

few days ago.

Kanttarellit ovat aina mieluinen löytö syksyisellä metsäretkellä.

Mustikat maistuvat parhaimmilta heti tuoreena.

Itse olen laiska poimija, mutta hyvässä seurassa

poimiminenkin sujuu.

Tuntemattomat sienet tarttuvat vain kameran muistikortille.

Metsäsässä maisema on erilainen,

kun malttaa välillä hiukan kumarrella.

Tässä metsässä ei kasva marjan marjaa.

Eipä juuri sieniäkään.

I en skärgård igen...

2011-08-06T15:45:00.001+03:00

Tänä kesänä olen viettänyt enemmän aikaa saaristomerellä kuin kotona mannermaalla.

Kanske jag skulle flytta till en skärgård. Så mycket tid har jag varit här hela sommaren.

Jurmo i Brändö. Tämä on minulle tämän kesän uusi tuttavuus.

Mustikoita on runsaasti. Se tekee patikkareissuista mukavan. Ei tarvitse kantaa eväitä mukana.

Location:Saukonrannantie,Kustavi,Suomi

Jag har besökt ett paradis! Vierailin paratiisissa!

2011-07-15T21:42:00.001+03:00

Nästan otroligt att havet kan vara så här lugn.

Men i paradiset det är möjligt.

On aika uskomatonta, että meri voi olla näin tyyni.

Paratiisissa kaikki on mahdollista.

Det är mycket skönt i paradiset och tyvärr också många fästingar.

Så det är bättre att bara titta men inte sitta.

Paratiisissa on kaunista ja valitettavasti myös paljon punkkeja.

Parempi siis katsoa kuin istua.

Den här padisen heter Kråkskär.

Tämä paratiisi on Kråkskär.

Kahvila Tervapääsky

2011-07-05T19:38:00.001+03:00

Viimeisen lomapäivän kruunasi mainio kahvila Tervapääsky, jota olen ehtinyt jo kaivatakin. Nyt se on taas hetken avoinna Sääksmäen kirkon kupeessa. Tällaisia kahviloita ei Suomessa ole kovin monia.

Talon lähes satavuotinen historia sisältää monta mielenkiintoista tarinaa, joista kahvilan isäntä ja emäntä kertovat hyvin mielellään.

Kahvila on historiasta, arkkitehtuurista, perinnekorjaamisesta, kasveista ja linnuista kiinnostuneiden must paikka.

Location:Sääksmäki

Uffe på berget

2011-06-23T12:40:00.001+03:00

Jätimme sateiset jäähyväiset. Vielä yksi silmäys lintuperspektiivistä. Laiva odottelee jo satamassa.

It was a rainy day, when we left Aland Islands. One blick from the perspective of birds. Our boat is allready waiting.

Jäähyväiset Lågskärille

2011-06-17T19:18:00.001+03:00

Pienessä saaressa riittää ihmeen paljon nähtävää. Joka aamu oli erilainen valo ja sitä myöten erilainen maisema.

Aina iltaisin haahkat saapuivat saarelle yöpymään. Niiden ääntely toi mieleen vanhan kalastajaveneen leppoisan säksätyksen.

Kaikki loppuu aikanaan. Viidentenä päivänä vanha fiskari "Lindén" saapui noutamaan majakan vieraat. Edessä oli kahden tunnin venematka aavalla merellä.

Majakkasaaren elämää

2011-06-16T16:24:00.001+03:00

Elämä majakkasaarella oli ennen karua. Silloin miehet olivat rautaa ja laivat puuta.

Toista on nyt. Ruokailujen välit kuluvat leppoisasti saaren rantoja koluten. Jotkut tiirailevat lintuja, toiset kasveja ja maisemia ihailevat kaikki.

Tottumattomalle mereltä nouseva sumu on hätkähdyttävä kokemus. Yhtäkkiä maisema katoaa sumun salaperäisen verhon taa. Tosin yhtä nopeasti maisema myös kirkastuu. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että jalat on tukevasti saarella eikä veneessä.

Aamu Lågskärillä - A morning in Lågskär

2011-06-15T09:16:00.001+03:00

Terveisiä majakkasaarelta! Greetings from a lighthouse island!

Yöpyminen majakkasaarella on minulle aina elämys. Pääsyä Lågskärin majakalle olen joutunut odottamaan yli kaksi vuotta. Majoitustilat täällä ovat hyvin vaatimattomat, mutta ympäristö on täyttä luksusta. 4 yötä ja 5 päivää ja kaikki eri säävaihtoehdot - paitsi helle jäi puuttumaan.

Four nigthts in Lågskär lighthouse is something very special for me. Here there have been every kind of wheter: wind, rain and sun, but not very warm.

Location:Lemland,Suomi

Vietimme Janakkalassa lasten luontopäivää 9.6.11

2011-06-09T22:23:00.000+03:00

Käpylehmät olivat suosittuja.

Niitä askartelivat niin isot kuin pienetkin lapset.

Luontopäivässä tutustuimme eläinten elämään,

tehtiin luontotutkimusta, kuunneltiin satuja

ja tietenkin vietiettiin leppoisaa piknikkiä.

Helteinen sää otti koville,

vaikka hauskaa olikin.

"I öns famn” – upplevelser och synpunkter på Jungfruskär i september 2010.

2011-05-23T22:43:00.000+03:00

"Saaren sylissä" - kokemuksia ja näkemyksiä Jungfruskärillä syyskuussa 2010.

21.05.-21.08.2011

Jungfruskär

Koordinaatit:

N60° 08,40' E021° 04,20'

Vi är sex handledare i kraftingivande fotografering. Vi är inte professionella fotografer, utan var och en av oss använder den kraftingivande fotograferingens metod som en del av sitt eget arbete.

Jaana Harmainen är socialarbetare och arbetsledare.

Kimmo Hurri är präst.

Kari Karomäki är närfostrare och pappa i ett familjehem.

Kari Lanne är närvårdare specialiserad i psykisk hälsa och missbrukarvård.

Marjo Mutanen är pedagog och arbetsledare.

Raija Puumalainen är näringsterapeut.

Olemme kuusi voimauttavan valokuvan menetelmäohjaajaa. Emme ole ammattivalokuvaajia, vaan jokainen meistä käyttää voimauttavan valokuvan

menetelmää osana omaa työtään.

- Jaana Harmainen on sosiaalityöntekijä ja työnohjaaja.

- Kimmo Hurri on pappi.

- Kari Karomäki on lähikasvattaja ja perhekodin isä.

- Kari Lanne on lähihoitaja erityisalanaan mielenterveys ja päihdehuolto.

- Marjo Mutanen on kasvatustieteilijä ja työnohjaaja.

- Raija Puumalainen on ravitsemusterapeutti.

______________________________

Jungfruskär återställs på öns egna villkor. Även människor behöver varandra för att återställas. Vid återställningen hittar människan sina egna inre krafter. Därför kallas denna återställning hos människan för kraftingivning.

Kraftingivande fotografering är framför allt ett sätt att se på saker. Det är en accepterande och älskande blick, med vilken man ser på huvudpersonen på hans eller hennes egna villkor. Det är frågan om en dialog och en förtroendefull växelverkan mellan fotografen och de fotograferade.

Fotograferingstillfället betyder en upplevelse över att bli sedd och hörd. Det bygger upp förtroende gentemot andra människor, speciellt hos dem som känt sig osedda på grund av familjeproblem eller på grund av sin samhälleliga status och hos dem vars tillit gentemot verbal kommunikation har fått en stöt. Denna metod förutsätter att fotografen först själv har gått igenom en egen process i att bli sedd.

I dessa tankar kom vi till Jungfruskär i september 2010 för en helg. Ön tog oss i sin famn. Utställningens fotografier berättar om hur vi blev sedda och vad vi själv såg.

Jungfruskäriä ennallistetaan saaren omilla ehdoilla. Ihminenkin tarvitsee toisinaan ennallistumista. Ennallistuessaan ihminen löytää omat olemassa olevat voimavaransa. Siksi ihmisen kohdalla ennallistumista kutsutaan voimautumiseksi.

______________________________

Voimauttava valokuva on ennen kaikkea näkemisen tapa. Se on hyväksyvä ja rakastava katse, jolla kuvan päähenkilöä katsotaan hänen omilla ehdoillaan. Kyse on dialogista, luottamuksellisesta vuorovaikutuksesta kuvaajan ja kuvaparin kesken.

Kuvaustilanne merkitsee kokemusta, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Se rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin erityisesti niillä ihmisillä, jotka ovat jääneet näkymättömiksi perheen ongelmien tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi tai joilla luottamus sanojen totuudellisuuteen on vaurioitunut. Menetelmän käyttö edellyttää, että kuvaaja itse on ensin käynyt läpi oman prosessinsa nähdyksi tulemisessa.

Näissä mietteissä tulimme syyskuussa 2010 Jungfruskäriin yhdeksi viikonlopuksi. Saari otti meidät syliinsä. Näyttelyn kuvat kertovat miten tulimme nähdyiksi ja mitä itse näimme.

Äitienpäivä -The All Mothers Day

2011-05-08T11:42:00.000+03:00

Vappusää - First of May in Janakkala (Finland)

2011-05-01T22:05:00.000+03:00

Tällaista tänään. Leppoisa piknisää.

Onneksi ehdimme takaisin sisään ennen raekuuroa.

This was the weather today.

It was very nice to have a piknik outside.

Yes, we did it, but earlier in the day.

Taas on aika... - Now it is a time again...

2011-04-24T22:17:00.000+03:00

Hämeenkylmänkukka

Hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä?

Jos haluatte nähdä näitä kaunottaria, niin tulkaa pian visiitille. Kukinta on pian ohi.

If you want to see these beauties, you have to hurry up and come to visit in Janakkala.

Hyvää pääsiäistä! Glad påsk! Good Eastertide!

2011-04-22T20:30:00.000+03:00

Palmusunnuntain saarna

2011-04-18T19:04:00.000+03:00

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

*** *** ***

Johanneksen evankeliumissa maailma on selkeästi kaksijakoinen. Näin myös tässä kertomuksessa. Siinä on Marian maailma, missä asioita ei mitata rahassa vaan rakkaudessa. Sitten on Juudas Iskariotin maailma, missä mittana on raha.

Kun Juudas kuvataan vielä rosvoksi, niin ei liene epäselvää kehen me haluaisimme tänään samastua ollaksemme kunnon kristittyjä.

Hyvästä kertomuksesta on yleensä lukuisia toisintoja. Niinpä tästäkin kertomuksesta löytyy omat versionsa jokaisessa neljässä evankeliumissa.

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tapahtumapaikkana on spitaalia sairastaneen Simonin talo. Kallista nardusöljyä valuttava nainen on vain joku nainen, jonka nimeä ei mainita. Moittijoina toimivat opetuslapset.

Luukkaan evankeliumissa ollaan fariseuksen kotona, minne kesken aterian saapuu nainen, joka vietti syntistä elämää. Hän suorittaa tuon öljyllä voitelun. Fariseus ei moiti naista, vaan Jeesusta siitä, että hän antaa syntisen naisen koskea itseensä. Kunnon juutalainen ei sellaista tekisi.

Jos Juudas Iskariotin kohdalla onkin vielä helppo sanoa, että noinhan maailma toimii. Raha ratkaisee, mutta me kristityt kuljemme rakkauden viitoittamaa tietä. Mutta miten sitten pitäisi ajatella, kun Juudaksen tilalla ovat kaikki opetuslapset. Kummassa joukossa sitten seisot? Opetuslasten vai Marian? Valinta hankaloituu entisestään, kun Mariakin korvataan syntisellä naisella? Kumpi sitten haluat olla? Opetuslapsi vai syntinen nainen? Vai oletko kenties fariseus, joka moittii naisen sijaan Jeesusta?

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Johanneskin vihjaa, että ei Mariakaan taida ihan pulmunen olla, koskapa hän kuivaa Jeesuksen jalat samoin kuin syntinen nainen: avoimilla pitkillä hiuksillaan. Ei kukaan kunnon nainen voinut tuolla tavalla käyttäytyä.

On siis kolme erilaista kertomusta, joita on hyvin vaikea sovittaa yhteen. Tämä saattaa tuntua hämmentävältä. Eikö asiaa voisi ilmaista selkeämmin, niin ettei jäisi epäselvyyttä miten tulee toimia?

Juudas ja opetuslapset kuvataan kertomuksessa ihmisinä, joiden toimia ohjaa se mikä tuntuu järkevältä. Nardusöljyllä valelun myötä tuhlautuu kokonainen työmiehen kuukausipalkka. Toki olisi järkevämpää laittaa se vaikka hyväntekeväisyyteen, kuin tuhlata yhden ihmisen jalkojen voiteluun. Vesipesukin olisi hyvin riittänyt – niin kuin se riitti kaikille muillekin. Näin ajatellen kuka tahansa meistä voisi olla Juudas tai ainakin yksi opetuslapsista. Onhan irvokasta tuhlata rahaa tuolla lailla samaan aikaan, kun sillä olisi voinut jo hyvin avustaa monia köyhiä ihmisiä.

Järkevää toimintaa on se, että määritellään selkeästi mikä on oikein ja mikä väärin. Järkevältä tuntuu myös sanoittaa sekin, mikä on kristillistä ja mikä ei. Tästä jälkimmäisestä seuraa se, että myös Jumala ja hänen tahtonsa voidaan kuvata oppilauselmin.

Diakoniatyö on kirkon yksi tärkeimmistä työmuodoista. Kukapa siis voisi sanoa, ettei köyhien avustaminen olisi tärkeää? Jeesuksen vastaus Marian moittijoille on yllättävä: ”Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” Tämä Jeesuksen vastaus ei ole kielto auttaa köyhiä, vaan se on suunnattu kohti Juudaksen ja opetuslasten tapaa palvella Jumalaa ikään kuin hän olisi meidän ymmärrettävissämme.

Kristinuskon ydin on näkemys Jumalasta, joka ei mahdu selityksiin. Mitä enemmän yritämme Jumalaa selittää, sitä kauemmaksi hän siirtyy käsityskykymme ulottumattomiin. Marian teko tuhlata kallista nardusöljyä ja jalkojen kuivaaminen hiuksilla ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Siinä toimitaan vastoin järkeä ja vastoin hyviä tapoja.

Toisaalta ei kuitenkaan ole evankeliumin mukaista alkaa käyttäytyä järjettömästi ja hyvien tapojen vastaisesti. Se ei ole evankeliumin viesti.

Marian toiminta on esimerkki siitä, että usko ei mahdu yhteen muottiin. Se ei voi mahtua, koska Jumalakaan ei sellaiseen mahdu. Tai jos mahtuisi, niin uskomme olisi tyhjää täynnä. Juudaksen ja opetuslasten käytös on tällaisen tyhjän uskon ilmentymää. He luulevat tietävänsä Jumalan tahdon.

Välttääksemme mustavalkoista ajattelua, on osattava katsoa toisin. Toisin katsominen on filosofiassa tuttu termi. Se tarkoittaa sitä, että mikään ei ole välttämättä sitä miltä se näyttää. Siksi kannattaa katsoa myös toisin. Raamattua lukiessamme on hyvä katsoa toisin jos kolmannenkin, jotta emme lankeasi helpon ymmärtämisen ansaan, missä maailma on kovin mustavalkoinen.

Usko on uskoa Jumalaan, jota ei voi selittää. Jos me uskomme kuin Maria, niin me emme loukkaannu toistemme erilaisuuteen.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Ehkäpä tämä pitäisi tänään lukea myös näin: ”Yhdentekevää, oletko viidesläinen vai kirkollinen, fundamentalisti vai liberaali, hetero tai joku muu, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Ei tähänkään ole mitään selitystä. Inhimillisesti ajatellen se on aivan järjetöntä.

Palmusunnuntaina meitä kutsutaan Kristuksen kirkkona seuraamaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Teemmepä sen sitten tavalla tai toisella – Jumala näkee meidät yhtenä!

Kevään ensimmäinen linturetki /The first birdwatching in this spring

2011-04-11T21:59:00.000+03:00

Näin minäkin lintuja. Kaksi suomenjoutsenta lennossa.

I saw also some birds: Two Finnish Swan.

Yleensä tilanne on tämä. Toiset tarkkailevat lintuja.

Minä tarkkailen toisia.

This is usually what happens. The others are watching birds.

I am watchin the others.

Liehuvat mekot

2011-04-01T09:47:00.000+03:00

Merja Revon liehuvat mekot

Tampere-talon Lempeä katse -näyttelyssä 30.3-1.5.2011.

Minua puhuttelee tämän työn keveys ja ilmavuus, joka on syntynyt suuren surun kohtaamisesta. Voimauttava valokuva rohkaisee kohtaamaan kohtaamattoman, näkemään näkemättömän ja hyväksymään hyväksymättömän. Siitä alkaa voimautuminen, joka tuo elämään keveyttä ja ilmavuutta.

Tervetuloa! - Welcome to an exhibition!

2011-03-26T12:17:00.001+02:00

Tässä tämä nyt on.

Virallinen kutsu valokuvanäyttelyyn.

Käytä hiirtä ja katso suurempana.

Here is an invitation to a large exhibition.

14 photographers and I am one of them.

Please welcome to Tampere!

LEMPEÄ KATSE–VOIMAUTTAVIA VALOKUVIA NÄYTTELY TAMPERE-TALOSSA 30.3.–1.5.2011

2011-03-22T10:34:00.002+02:00

Kuvaleikkaus yhdestä näyttelyssä olevasta valokuvastani.

Tampere-talossa on esillä Miina Savolaisen Aalto-yliopistosta valmistuvien jatko-opiskelijoiden näyttely Lempeä katse - Voimauttavia valokuvia 31.3.-1.5.2011. Näytelyssä hoidollisten alojen ammattilaiset ovat soveltaneet menetelmän katseen ja vastavuoroisen ammatillisuuden lähtökohtia omassa asiakastyössään ja ammatillisessa kasvuprosessissaan.

Näytelyohjelma

Avoin päättötyöseminaari lauantaina 9.4.2011 klo 10-18. Neljätoista hoidollisten ja pedagogisten alojen ammattilaista esittelevät omat työnsä.

Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan menetelmää esittelevä luento keskiviikkona 13.4.2011 klo 17-20, mukana myös päättötöiden esittelyä.

www.tampere-talo.fi/ohjelmisto-ja-liput/tapahtumakalenteri/yleisonayttelyt/

www.voimauttavavalokuva.net/nayttelyt.htm

Minut on vaalitestattu

2011-03-22T09:40:00.000+02:00

Mitäköhän mieltä Krissen antamasta lausunnosta pitäisi olla? Ainakin tämä oli hauskin vaalitesti mihin olen koskaan törmännyt. Kokeile itse: Krissen vaalitesti.

Tapasin pienen ystävän - I met a little friend

2011-03-21T13:24:00.000+02:00

Tätä kaveria näkee usein metsässä,

mutta harvoin sitä pääsee kuvaamaan.

It is very often you can see this little friend in a wood,

but it is very seldom you can take a photo of it.

Suomessa elää kuusi päästäislajia:

1. metsäpäästäinen (Sorex araneus)

2. korpipäästäinen eli mustapäästäinen (Sorex isodon)

3. idänpäästäinen (Sorex caecutiens)

4. vaivaispäästäinen (Sorex minutus)

5. kääpiöpäästäinen (Sorex minutissimus)

6. vesipäästäinen (Neomys fodiens)

Kuvassa on yksi kuudesta. En tiedä mikä.

Kävelyretki - A little walk in a wood

2011-03-21T11:44:00.000+02:00

Tekee hyvää päästä välillä metsään. Täällä mieli lepää ja virkistyy.

It makes me feel good, when I can go in to a wood for a walk.

Jäälyhdyn rippeet - The ice is melting

2011-03-07T17:17:00.000+02:00

Jäälyhtyni seinä tänään.

My icelantern today.

Pihamajakkani vain komistuu ennen romahdusta!

2011-03-05T22:24:00.000+02:00

Ohenee, ohenee...

Tällaista en osaisi itse tehdä!

Aulanko - This is what I like in Hämeenlinna

2011-02-25T10:13:00.000+02:00

Tervetuloa Aulangolle!

Tervetuloa to Aulanko Park!

Mielenkiintoiset polut houkuttelevat kulkijaa.

Many interesteresting trails are calling to follow.

Hämärästä valoon

From shadows to the light

Lähtisinkö alas?

Maybe I go downwards?

Tornin huipulle pääsee kesäisin.

The tower is open in summertimes.

Aulangolla voi ihailla Suomen kansallismaisemaa.

In Aulanko you can admire finnish nationalscenery.

Mutkia matkassa?

2011-02-24T19:20:00.000+02:00

Kuvasta näkyy, että mutkainen polku on huomattavasti mielenkiintoisempi kuin suora ura. Kuva ei näyttäsi miltään ilman hankeen piirtyneitä kaarteita. Minä nautin joka kerta kulkiessani pihassani tätä polkua. Mitä mielenkiintoa olisi kulkea suoraa uraa?

Voisiko tästä vetää johtopäätöksiä elettävään elämään?

Huhtikuussa Tampereelle! - In April to Tampere!

2011-02-02T22:14:00.003+02:00

Voimauttavan valokuvan erikoistumisopintojen

lopputyönäyttely Tampereella 30.3.-1.5.2011.

Tätä olen odottanut pian kaksi vuotta.

Nyt on edessä tiukka kaksikuukautinen,

jotta pääsisin mukaan upeaan näyttelyyn.

Tervetuloa tutustumaan

14 voimautuneen opiskelijan

lopputöihin!

_______

I have been waiting this almost two years. Now it is time to finish my studies. We are 14 photography students who have learned how empowerment through photography turns the dynamic of photography upside-down and the photo shoot becomes an interactive session.

Our exhibition is going to happen in Tampere Hall 30.3.-1.5.2011.

Majakka / A lighthouse

2011-01-27T23:02:00.002+02:00

Rakensin pihalle oman majakan. Ehkä se auttaa pitämään suunnan oikeana, jotta selviän kevättalven haasteista.

I build a lighthouse on my backyard. I hope it will show me a right way to manage all my duties of this winter.

Tänään hengitän syvään...

2011-01-23T18:35:00.003+02:00

Tänään hengitän syvään. Nautin lumisesta maisemasta. Kahlaan lumessa. Olen.

Voimauttavan valkuvaopiskeluni loppusuora on alkanut. Kaksi esseetä ja taiteellinen lopputyö odottavat tekijäänsä. Lopputyö on jo alulla. Sen aihe vain on vaihtunut sitä mukaa, kun asia edistyy. Nyt aiheena on "Pojat", mutta lopulta se saattaa olla vain "Poika" tai jotain ihan muuta. Miina antoi ohjeeksi, että ensin pitää vain häröillä ennenkuin työstä näkee mitä siitä tulee. Siispä häröilen, mutta ensin nautin lumesta.

Pakkasen paukkuessa - It is still freezing

2011-01-05T21:20:00.001+02:00

Talvi on taiteen aikaa!

Winter is a time for art!

Jäätaidetta - An iceart

2011-01-02T23:09:00.001+02:00

Vuosi vaihtuu, matka jatkuu

2010-12-31T23:26:00.003+02:00

The year is changing, but the journey continues

Tässä vaiheessa tänään.

Polku ei ole ummessa,

joten matka jatkuu.

Hyvää alkavaa vuotta 2011

kaikille lukijoilleni

ja kuvieni katselijoille!

Here I am today.

The trail is open,

so I can go on.

Happy New Year

to all of you!

Hämeenlinnaa joulun jälkeen - Hämeenlinna after Christmas

2010-12-29T23:28:00.002+02:00

Kuljeskelin tänään eestaas Hämeenlinnan kävelykatua. Yritin löytää siitä jotain kaunista kuviini. Olisi ehkä pitänyt tulla tuntia myöhemmin, jolloin jouluvalot olisivat paremmin nousseet esiin ja vieneet huomion kadun ankealta harmaudelta.

Today I have time to walk and spent time in a walkingstreet of Hämeenlinna. I tried to find if there is something beautiful to my pictures. But maybe I was there in wrong time.

Tämä on Hämeenlinnan vilkkain ostoskatu. Taitavat kaikki ihmiset olla keskustan ulkopuolella Tiiriössä.

This is the most important shopping street in Hämeenlinna. Where are all the people? Perhaps they are outside the centre of the town in Tiiriö.

Rauhallisuutta kaipaavalle Hämeenlinna on idylli.

Hämeenlinna offers you quiet time of your own.

Joulusaarna 2010

2010-12-25T11:05:00.002+02:00

Jo monena jouluna olen valokuvannut Turengin seurakuntakeskuksen pihapiiriin pystytettyä jouluseimeä. Samoin olen tehnyt tänäkin vuonna. Pitkällä valotusajalla valokuviin ei ole tallentunut yhtään autoa, mutta niiden valoista on piirtynyt monenlaisia juovia seimen eteen.

Valokuvia voi katsoa kahdella tapaa.

Ne voi nähdä todisteena siitä, kuinka seimi on kuin unohtunut keskelle ihmisten kiireitä. Ihmiset kiitävät seimen ohi autoissaan. Niissä voi aistia samaa tunnelmaa, mikä on pilapiirtäjä Karin kuuluisassa piirroksessa ”Kuokkavieras”. Tuossa piirroksessa Jeesus seisoo Helsingin Aleksanterinkadun vilinässä. Ihmiset eivät huomaa Jeesusta joulukiireidensä keskellä. Hänellä ei näytä olevan sijaa edes omassa syntymäjuhlassaan.

Mutta on myös toinen näkökulma.

Olkoonpa meidän elämämme millainen tahansa, niin juuri kaiken tämän keskelle syntyi Jumala ja syntyy joka joulu yhä uudelleen. Joulun sanoma on meille joka joulu uusi mahdollisuus.

Jumala ei kysy sopivaa hetkeä, ei vaadi ihmisiä hidastamaan tahtiaan. Hän ei odota, vaan astuu itse keskuuteemme. Jumalan sanoma toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja armosta on totta keskellä autojen piirtämää valomerta. Seimi ei olekaan joulukiireittemme keskelle unohtunut jäänne menneisyydestä, vaan se on tarkoituksellisesti juuri siellä missä tapahtuu – siellä missä me autoissamme tai ilman autoa riennämme kuka minnekin.

Valokuvaan piirtyneet autojen valojuovat ovat osa itseämme. Niin olennainen osa, että saattaa tuntua pelottavalta jos liike pysähtyisi ja kuvaan ei enää piirtyisikään valojuovia. Näkyisi vain pysähtyneitä autoja ja ihmisiä. Kaikkien katse kiinnittyneinä kohti seimeä.

Jouluevankeliumissa kerrotaan paimenista, jotka pelästyivät, kun tuo heille tuttu elämänliike pysähtyi. Normaalit rutiinit keskeytyivät odottamattomalla tavalla. Pelko valtasi paimenten mielet.

Tuttuus ja turvallisuuden tunne ohjaavat elämämme valintoja. Näin saakin olla, sillä ei Jumalakaan tahdo täyttää elämäämme outoudella ja turvattomuudella. Tuttuus voi kuitenkin joskus johtaa myös sokeuteen ja kuurouteen. Näemme ja kuulemme itsellemme tutusta ihmisestä tai asiasta vain omat käsityksemme. Sen minkä tunnemme. Emme sitä mikä poikkeaa odotuksistamme. Siksi on tarpeen välillä tehdä jotain sellaista mitä ei luonnostaan muuten tekisi – vaikka pysähtyä kuulemaan enkelin viestiä:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Tähän viestiin voi suhtautua kahdella tavalla.

Siitä voi ajatella, että olenhan tuon kuullut jo lukuisia kertoja. Kuulinpa taas tänäkin jouluna. Tuttu juttu. Se siitä.

Toinen tapa on antaa enkelin viestin pysäyttää. Antaa itselle lupa tulla yllätetyksi, Kuunnella enkeliä niin kuin hän puhuisi juuri minulle ja sinulle. Tässä ja nyt.

”Joulu on mahdollisuus

kertoa tai kuulla viesti.

Kaiken keskellä

tulla hyvän yllättämäksi.”

(Piispa Irja Askola)

Toivon teidän jokaisen jouluun siunausta! Antakaa Jumalan hyvän yllättää itsenne.

Hetki Pispalassa - A moment in Pispala

2010-12-23T17:59:00.003+02:00

Runoilija ja kirjailija Lauri Viidan synnyinkoti sijaitsee Pispalanharjun laella Pispalan kylässä.

Viidan synnyinkodin vieressä sijaitsevasta puistosta on hulppeat näköalat Pyhäjärvelle.

Voimauttavan valokuvakurssini yhteydessä tutustuimme Pyynikinharjun ja Pispalanharjun maisemiin. Samalla teimme valokuvaharjoitustöitämme valokuvaamalla toisiamme näissä upeissa maisemissa.

Maailman ihanimmat tytöt Tampereella

2010-12-20T22:41:00.004+02:00

Sain olla viime viikolla mukana pystyttämässä Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö" valokuvanäyttelyä.

Salin täydeltä upeita valokuvia!

Avajaisiin on tässä vaiheessa aikaa vain yksi yö ja yksi päivä. Varsinaiset näyttelyn rakentajat ovat tässä vaiheessa tehneet töitä jo kuukausia.

Tampereen taidemuseon TR1 Taidehallissa järjestämä näyttely avautui 17.12.2010 ja on avoinna aina helmikuun 2011 loppuun asti.

Käykääpä katsomassa. Suosittelen lämpimästi!

Ilta pimenee - In an evening of December

2010-12-15T21:20:00.002+02:00

Turenki, Janakkala

Joulun odotusta - Väntan på julen - Waiting for Christmas

2010-12-12T19:40:00.002+02:00

Tämä on osa joulun odotustani.

Detta hör till min väntan på julen.

This is a part of my waiting for Christmas.

Itsenäisyyspäivä - Independence Day Of Finland

2010-12-06T16:46:00.003+02:00

06.12.2010

Juhlikaamme itsenäisyyspäivää! Hiukan herkkuja ja ympärillä hyviä ystäviä. Siitä se lähtee.

Let's spent Independence Day. Take little goodies and invite some good friends. What else we need to party?

Millainen odottaja olet?

2010-12-05T12:04:00.002+02:00

Luuk. 12: 35-40

Jeesus sanoo: 

Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! 

Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.

Mietin tätä kysymystä kuluneella viikolla, kun odotin tuttavaani saapuvaksi. Olimme sopineet ajan ja paikan, milloin ja missä tapaisimme. Savuin tapaamiseemme hieman ennen sovittua aikaa. Aluksi seisoin rauhallisena paikallani ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Juuri ennen sovittua hetkeä huomasin käyväni levottomaksi, kun tuttavaani ei alkanut näkyä. Kellon näyttäessä tapaamisaikaa en enää malttanut seisoa paikallani, vaan aloin pyöriä ympyrää. Ohikulkevat ihmiset saivat osakseen kärsimättömän katseeni, kun yritin etsiä jokaisesta ihmisestä tuttuja kasvoja. En voinut soittaa tuttavalleni, koska en tiennyt hänen puhelinnumeroaan. Sitä ei tiennyt numerotiedustelukaan. Aikani odotettuani luovutin ja poistuin hermostuneena paikalta.

Näinkö odotan myös Jeesusta? Näinkö ovat vaatteeni ja lamppuni palamassa? Onko Jeesuksen odottaminen samanlaista kuin tuo kuvaamani tuttavan odotus?

Jeesuksen kanssa ei voi sopia aikataulusta. Sitä hetkeä ei tiedä kukaan. Raamatun sanojen mukaan ei edes Jeesus itse. Isäntää odottavilla palvelijoilla oli hiukan samantapainen tilanne. Hekään eivät tienneet milloin isäntä palaa. Palvelijoiden tehtävänä oli olla koko ajan valmiita avaamaan oven – viipyipä isäntä hääreissullaan vähän tai kauan aikaa.

Odottavan aika on pitkä. Tästä meillä varmasti on jokaisella jokin kokemus. Olisiko niin, että meitä kristittyjä nykyisin vaivaavat opilliset erimielisyydet ovat vain osoitus siitä, että aika on käynyt pitkäksi. Olemme alkaneet kinastella keskenämme kuin pikkulapset, jotka ovat hermostuneet vanhempiensa viipymisestä asioillaan.

Sama ilmiö oli ajanlaskumme alussa havaittavissa myös juutalaisuudessa. Messiaan odotuksen viipyminen oli tehnyt heistä levottomia ja kärsimättömyys sai heidät luomaan tiukkoja säädöksiä, joiden noudattamisella he uskoivat nopeuttavansa Messiaan tulemista. Riitojahan siitä seurasi, kun kaikki eivät voineet sopeutua moiseen kurinalaisuuteen. Monet kokivat saavansa vain taakkoja taakkojen päälle.

Kristinuskoon sisältyy näkemys Jumalasta, jota ei voi selittää. Mitä enemmän yritämme selittää Jumalaa, sitä kauemmaksi hän tuntuu siirtyvän. Jumalakäsityksemme heijastuu tavassa, millä odotamme aikojen täyttymystä. Tästä syystä myös valmiina olemisen määritelmistä tulee helposti taakkoja, jotka koetaan raskaiksi kantaa. Näin siksi, että Jumala ei mitenkään mahdu meidän ihmisten käsityskyvyn rajoihin.

Raamatusta me löydämme kyllä tietoa Jumalasta. Tuo tieto on kuitenkin siellä suodatettu ihmisten kokemusten lävitse. Jumala itse ei ole kirjoittanut riviäkään eikä sitä tehnyt Jeesuskaan. Niinpä meidän ajatuksemme Jumalasta ovat aina sidottuja oman käsityskykymme rajoihin. Jotain jää aina uupumaan, kun puhumme Jumalasta. Aina uupuu jotain, kun mietimme miten valmistautua odottamaan uskomme täyttymystä.

Lassi Nummi kysyy runossaan Kaksi tietä:

Muutamat onnelliset ja viisaat
osaavat tämän: elää täyttä elämää
tietoisina sen lyhyydestä
kuoleman holvien varjossa
ikuisuuden tähtien alla.
Voivatko he jo täällä, tällä puolen
aavistaa sinun rauhasi?

Evankeliumi vastaa tähän myöntävästi. Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiina!” Valmiina oleminen on sen aavistamista, että elämä on jotakin muutakin kuin mitä voimme ymmärtää. Valmiina oleminen on tilan antamista Jumalalle, joka ei mahdu järkeemme.

Valmiina oleminen on valppautta kaikelle sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Jeesuksen puhe vyötetyistä vaatteista ja palavasta lampusta viittaa juuri siihen, että olisimme joka hetki valmiita vastaamaan elämän kutsuun. Tämä kutsu voi olla apua tarvitseva lähimmäisen. Se voi olla pakolainen, joka olosuhteiden pakosta muuttaa naapuriimme. Valmiuttamme kysyvät myös yksinäiset ihmiset, joiden olemassaoloa tuskin huomaamme omien kiireidemme keskellä.

Kehitysmaissa ihmisten elämä poikkeaa monella tavalla meidän kotoisesta suomalaisesta elämästämme. Mikä olisi kehitysmaassa elävän lapsen ensimmäinen ja tärkein toive? Olemmeko valmiita kuulemaan hänen toivettaan?

Toisen adventtisunnuntain teema on kunniassaan saapuvan Kristuksen odotus. Kuinka sopivat toistensa seuraan nämä edellä mainitut elämän haasteet, oma harras ja yksityinenkin odotuksemme kuninkaan saapumisesta ja lisänä mahdollisesti vielä arkinen joulustressi?

Lassi Nummi vastaa omaan kysymykseensä näin:

Elää täyttä elämää

kuoleman holvien varjossa
tietoisena sen lyhyydestä
ikuisten tähtien alla.
Antautua elämälle syvintään myöten,
vajota pelkäämättä sen syvyyksiin
kun tähdet tulevat yhä lähemmäs,
kun aavistuksesta kasvaa tieto.

Sen jälkeen, kun aavistuksesta on muuttunut tiedoksi, meidän ei enää tarvitse olla valmiita. Mutta siihen asti – matka jatkuu.

Alussa kerroin omasta odotuskokemuksestani. Se päättyi lopulta hyvin. Olimme ymmärtäneet toisemme väärin ja odotimme toisiamme eri aikaan samassa paikassa. Sain myöhemmin puhelinsoiton tuttavaltani. Sovimme uuden ajan ja lopulta tapaamisemme onnistui.

Näin käy joskus Jumalankin kanssa. Petymme, kun hän ei toimikaan niin kuin odotamme hänen toimivan. Mutta mihin olemme pettyneitä? Jumalaan vai omaan käsitykseemme Jumalasta? Kristillinen perinne puhuu kilvoittelusta. Se tarkoittaa jatkuvaa omien jumalakäsitysten kyseenalaistamista. Jumala on sittenkin jotain paljon enemmän kuin osaamme aavistakaan.

Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Näin kirjoitti Paavali korinttilaisille. Siksi tarvitsemme kilvoittelua, jotta olisimme valmiit ja lamppumme palaisi.

Tässä meitä Jumala rohkaiskoon!

Alkutalven kuvia / In the beginning of winter

2010-11-29T14:30:00.002+02:00

Tämä aamu valkeni kylmänä ja paikoin sumuisena. Puut ovat saaneet kauniin sokerikuorrutuksen. Siellä täällä näkee auringon kultaamaa pitsikuviointia. Nuo miehet tuolla kylmässä puuhassaan eivät juurikaan katsele ympärilleen, sillä vahdittavana on jäistä maata taukoamatta hakkaava kone.

It was quite gold in this morning (-20 Celsius degrees). But there were very nice so you can see from pictures. Those two men were working hard. I think they did not had time to see the beauties around them.

Viisi vuotta bloggailua

2010-11-28T17:28:00.003+02:00

Tänään tulee täyteen viisi vuotta siitä, kun aloitin blogini. Ei sitä silloin tiennyt mitä kaikkea eteen tulee. Aluksi tämän piti olla vain pienen piirin ajatusten vaihtoa, mutta viidessä vuodessa tästä on tullut jotain aivan muuta. Kiitos kaikille lukijoilleni rohkaisevista kommenteista ja uusia näköaloja avanneista ajatuksista. Bloggailu jatkuu.

Tästä kaikki alkoi 28.11.2005.

Talven tullen / Vinter is coming

2010-11-22T21:58:00.002+02:00

Talven tullen alkaa pihalla aivan uusi elämä. Linnut saavat oman ruokailupaikan. Lapsille lumi antaa uusia ulottuvuuksia leikkeihin.

Vinter is coming and in a garden there begins a new life. The birds have got a place to eat. Snow gives children new ways to play.

Pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuri askel kirkolle

2010-11-13T21:01:00.010+02:00

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan mietinnön parisuhdelain seurauksista kirkossa perjantain täysistunnossa 12.11.2010 äänestystuloksella 78 – 30. Ulkopuolisen silmissä tämä tuntuu tosi pieneltä päätökseltä. Helsingin sanomien Kuiskaaja (13.11.10) näkee päätöksen humoristisena: "Homoseksuaalien puolesta voidaan rukoilla. Rukous suoritetaan huomaamattomassa paikassa epäselvällä äänellä mumisten. Jos siis joku niinku välttämättä haluaa."

Kieltämättä monta vuotta väännettylle asialle ja nyt saadulle kompromissipäätökselle voidaan syystäkin naureskella. Mutta silti itse pidän saatua päätöstä hyvänä. Omaa työtäni pappina se helpottaa. Ei ole enää tarvetta pelätä kantelua tuomikapituliin, kun olen tekemisissä muiden kuin heteroseksuaalien kanssa.

Tehtyä päätöstä on arvosteltu kirkon luopumisena Raamatun ohjeesta (jos kiinnostaa, niin lue Kotimaa24:n blogimetsän kirjoituksia ja kommentteja - on siellä myönteisiäkin kirjoituksia). Kirkon pieni vähemmistö kokee, että olemme nyt astuneet Jumalan "privaattipuolelle" kielloista piittaamatta.

Aika ajoin kirkon on kuitenkin uskallettava astua askel kohti tuntematonta. Raamattu ei ole kiveen hakattua sanaa. Kristillinen kirkko on aina suhtautunut Raamattuun tyystin erilailla kuin islamilaiset Koraaniin. Raamatun olemus on pikemminkin dialogia, jossa on aina kaksi osapuolta: Jumala ja ihminen. Raamatun sanat ovat saaneet syntynsä jo kauan sitten ja se näkyy myös tekstissä. Siinä on mukana Jumalan sanaa mutta myös ihmisen omaa puhetta. Meidän oman aikamme puhetta sieltä ei löydy. Siksi joudumme aika ajoin tarkistamaan ja tarkentamaan millaista dialogia olemme käymässä.

Konservativisinkaan raamatunlukija ei pysty noudattamaan kaikkia Raamatun ohjeita yksi yhteen, sillä ohjeet ovat keskenään siksi ristiriitaisia. Ristiriita syntyy juuri Raamatun kertomusten pitkästä aikajaksosta. Ohjeet ovat Raamatussa aina sovellutusta käydystä dialogista ja eri aikakausina nämä sovellukset ovat olleet erilaisia. Nyt on meidän vuoromme tehdä omat sovelluksemme sen perusteella, miten Jumalan kanssa käymämme dialogin ymmärrämme.

Kotimaa -lehden liite Suola muistuttaa uusimmassa numerossa (2/2010), että on olemassa ainakin 22 erilaista tapaa lukea ja ymmärtää Raamattua. Ei siis vain yhtä tapaa! Itse tunnistan käyttäneeni ainakin 15 erilaista lukutapaa eri tilanteissa. Kokemukseni mukaan jäljelle jäävät seitsemän tapaa ovat kirkossa myös ahkerassa käytössä.

22 erilaista tapaa lukea Raamattua

1. Hengellinen tulkinta

2. Kirjaimellinen tulkinta

3. Moraalinen tulkinta

4. Analoginen tulkinta

5. Historiallinen tulkinta

6. Pelastushistoriallinen tulkinta

7. Eskatologinen tulkinta

8. Eksistentialistinen tulkinta

9. Liturginen tulkinta

10. Eksegeettinen tulkinta

11. Hitoriallis-kriittinen tulkinta

12. Feministinen tulkinta

13. Vapautuksen teologian tulkinta

14. Kanoninen tulkinta

15. "Raamattu selittää itse itsensä" - tulkinta

16. "Elämän viisautta" - tulkinta

17. "Minun korvasyyhyyni" - tulkinta

18. Psykologinen tulkinta

19. Bibliodraaman tulkinta

20. Ekologinen tulkinta

21. Sivistyksellinen tulkinta

22. Dynaaminen tulkinta.

Kirkolliskokouksen tekemä päätös on samalla myös päätös tehdä näkyväksi se erilaisuuden kirjo, jolla me Raamattua tänään luemme. Lukutavat eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, mutta ne voivat myös johtaa täysin erilaisiin tulkintoihin. Kirkolliskokouksessa päätöksen puoltajat ja vastustajat lukivat Raamattua hyvin erilailla. Nyt tehdyn päätöksen jälkeen kirkossa on opeteltava käymään dialogia paitsi Jumalan kanssa niin myös keskenämme. En pidä sitä mahdottomana.

Tällä hetkellä läheisin lukutapa itselleni on "Bibliodraaman tulkinta". Bibliodraamaohjaajana ja välillä myös ryhmän jäsenenä olen huomannut, että bibliodraama poikkeaa muista tulkinnoista siinä, että se mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten keskinäisen dialogin Raamatun sanan äärellä. Joukkoon mahtuvat myös ateistit, sillä bibliodraamassa on tilaa erilaisuuden kuuntelemiselle ja toinen toisiltamme oppimiselle. (Jos kiinnostaa, lue lisää: www.bibliodraama.fi.)

Tie näyttää päättyvän kieltoon, mutta onko se sitä? Metsän takana pilkottaa majakan torni. Se yllyttää eteenpäin! Olen lukenut, että majakan omistajat järjestävät erilaisia tapahtumia ja pienimuotoista majoitustakin on tarjolla. Kiellosta huolimatta voin siis astua tiellä eteenpäin ja käydä kysymässä lisätietoja.

Polkupyöräilyä Veronassa - Bicycles in Verona

2010-11-08T14:34:00.007+02:00

Pyöräily Veronassa on oma taitolajinsa.

It is not so easy to bicycler in Verona.

Joskus on vain käveltävä.

Sometimes you just need to walk.

Mutta sitten on vain uskaltauduttava polkupyörän selkään.

But if you do not want to walk, you must get on your bicycle.

Rohkeasti vain liikenteen sekaan keskelle tietä.

Right away to the middle of the traffic.

Keskity omaan ajamiseesi.

Please concenrate to your own driving.

Antaa mennä vaan...

Let it go on...

Kapeilla teillä anna etusija autoille.

In narrow streets become aware of cars.

Pyörällä pääsee!

Let's bicycler!

Veronan muistoja - Memories of Verona

2010-11-06T14:34:00.002+02:00

PIAZZA DEI SIGNORI

Ensimmäinen ilta Veronassa. Tässä vaiheessa oli jo kova nälkä, sillä olimme päivällä unohtaneet , että Italiassa ruokapaikat avautuvat vasta illalla kello 19 jälkeen.

Italialaiset sypressit

Syksyn värit reunustivat ajotietä ylös mäkeen.

GIARDINO GIUSTI

Tämä puisto on ehkä yksi kauneimmista renessasnssipuistoista koko Italiassa. Itse en ole käynyt muualla, joten minulle tämä on kaunein.

Arvoitukseksi jäi, miksi etualan patsaan juurella on puuvasara. Siinä se oli ketjuilla kiinni.

PONTE SCALIGERO

Sota-aikana tämä niin kuin kaikki muutkin Veronan sillat räjäytettiin. Sodan jälkeen ne rakennettiin vanhojen piirustusten mukaan uudelleen.

Nightlife in Verona

2010-10-21T17:34:00.001+03:00

Un'andata per Verona, per favore. Verona on hurmannut heti ensisilmäyksellä.

Vaatimaton ulkonäkö kätkee sisäänsä mainion ruokapaikan. It is amazing how good dinner you can eat in this place!

Hetki irti arjesta!

2010-10-19T18:45:00.001+03:00

Pieni hetki irti arjesta tekee hyvää. Takasta puuttuu vain tuli. Muuten huone hipoo täydellisyyttä. :-)

Syksyn lehdet / Autumn leafes

2010-10-02T10:01:00.002+03:00

Elämä ei pääty syksyn lehtien varisemiseen. Päinvastoin maisema on ensin täynnä värejä ja sitten tulee avartuminen. Yhtäkkiä näkeekin enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä silloin tekee pieniä löytöjä, joilla on suuri merkitys.

A life is not going to end when leafes are falling down. On the contrary a scenery is at first full of colours and after that it will be opened. Then you will see more than before. Maybe you will make some little discoveries what you find very important to yourself.

Väriä elämäääsi!

Colours to you life!

Jungfruskärin syksyä / September in Jungfruskär

2010-09-21T21:19:00.004+03:00

Jungfruskärin lammaspaimen

A shepherd in the island of Jugfruskär

Jungfruskärin rantakallioita

Cliffs of Jungfruskär

Kaksi aikaisempaa reissua saareen olen tehnyt keväisin. Nyt sain hieman maistaa millaista Jungfruskärissä on syksyllä. Vettä satoi pääsasiassa vain öisin. Päivisin pääsimme hyvin kulkemaan maastossa. Edelisistä kerroista poiketen matkakumppanit koostuivat tällä kertaa pääosin valokuvausta aktiivisesti harrastavista. Retkeläisiä oli yhdeksän, mutta kameroita taisi olla toinen mokoma. Saalis oli tuhansia kuvia yhden viikonlopun aikana. Ehkä teemme niistä valokuvanäyttelyn ensi kesäksi Jungfruskäriin.

My two earlier visits on the island have been in spring time. Now i got a taste of autumn. It was raining mostly in nights. We could walk and take photos in daytime. This time most of us were photographer and only some of us were bird observers. So we took thousands of photos. It is possible that in Jungfruskär there is going to be an exhibition of our photos in next summer.

Kesän loppu / An end of a summer

2010-09-07T11:47:00.004+03:00

Pyynikki, Tampere

Suomi/Finland

Pidän syksyn valosta, vaikka siinä on mukana ripaus haikeutta. Pidän syksyn väreistä, vaikka ne ovat kuin esirippu, joka pian vedetään syrjään.

I like lights of an autumn, although there is a bit sadness in it. I like colours of an autumn, although they are like a curtain that soon will bee taken off.

It was good for us here!

2010-08-31T13:43:00.003+03:00

Kansainvälinen bibliodraamakonferenssi järjestettiin Martineumin aikuiskoulutuskeskuksessa Szombathelyssä Unkarissa 26.-29.08.2010. Paikalla oli bibliodraamaohjaajia ja muita asiasta kiinnostuneita 9 maasta.

International Bibliodrama Meeting was in Szombathely (Hungary) 2010.08.26-29. There were participants from 9 countries. The place where we were cathering was Martineun Academy for Adults´ Training.

Alussa

In the beginning

Puutarha

The garden

Tutustumme Szombathelyyn

We were introduced to Szombathely

Szombathely, Hungary 26.-29.08.2010

2010-08-30T15:43:00.004+03:00

Pääkatu Szombathelyssä

The main street i Szombathely

Kaupungin aukio

The town square

Käsin tehtyä jäätelöä!

Hand made icecream!

Kukkaloistoa

Flowers

Mitä on voimauttava valokuvaus?

2010-08-19T17:42:00.004+03:00

Tämä esitys liittyy voimauttavan valokuvauksen opintoihini. Kuvat on otettu Jungfruskärissä (Korppoon ja Ahvenamaan välillä).

Tero Vaara & Mamba: Elokuu +Lyrics

2010-08-16T22:23:00.000+03:00

Tätä vauhtia minusta on tulee pian ammattimainen iskelmäkuvittaja. :-)

Juha Metsäperä (2010): Elokuun yö +Lyrics

2010-08-15T22:58:00.001+03:00

Kuvani ovat päässeet kuvittamaan musiikkia. Miksen olisi siitä ylpeä?

Matkailunähtävyyksiä - Sevärdheter i Sverige

2010-08-14T22:14:00.003+03:00

Hankala polkupyöräparkki

Nyköping

Maailman pienimmän elokuvamuseon vartiomies

Tomelilla (Österlen, Skåne)

Me olemme laittaneet peilin tähän sisäänkäynnin oheen,

niin että te jotka tulette sisään

voitte nähdä kuinka te pääsette ulos.

Marsvinsholm (Ystad)

Kenkien uusiokäyttöä

Kristianopel

Tätäkö me tavoittelemme?

Norrköping

Kesäloman tärkeitä kohteita / Fyra kaffestugor i Sverige

2010-08-13T20:16:00.005+03:00

Kaffestugan Tant Brun

Sigtuna

Kasvitieteellinen puutarha

Lund

Kaffestugan Alunbruket

Andrarum

Kaffestugan Fridhem

Sköldinge

On riskaapelia kertoa kahvilamieltymyksistä, sillä ne ovat paljastavia. Tällaisia kahviloita minun on vaikea ohittaa - olipa tarvetta kahvikupilliseen tai ei. Itse asiassa joisin mieluummin hyää haudutettua teetä, jos sitä olisi tarjolla. Kahvikin kelpaa kunhan seuraksi saa miellyttävän ympäristön ja lautaselle jotain makuhermoja kutkuttavaa.

Kylmäpihlajan majakka

2010-08-12T20:10:00.002+03:00

Oli elämys nukkua majakan kuudennessa kerroksessa. Kuvassa se on viides ikkuna alhaalta laskien.

Majakkasaari hiljeni illaksi vaikka satama olikin täynnä veneitä.

Rauman valot loistavat yössä. Näkymä majakan yhdeksännen kerroksen parvekkeelta.

Kaksi majakkaa - Två fyrar

2010-08-04T22:03:00.005+03:00

Långe Jan i Ottenby, Öland

Segerstad Fyr, Öland

Majakat kiehtovat minua. Yritän saada niitä lomareissujeni reitille aina jos mahdollista. Tänä kesänä olen bongannut jo kaksi majakkaa. Ottenbyn majakkalle pääsin sisään. Matka Segerstadin majakalle päättyi portille. En ollut lukenut riittävän huolellisesti opaskirjoja, joista olisi selvinnyt majakan olevan yksityisomistuksessa. Segerstadiin päästäkseen olisi pitänyt ottaa omistajiin ajoissa yhteyttä. Ehkäpä teen sen, kun seuraavan kerran menen Öölantiin.

Ennen loman loppua tiedossa on vielä kolmas majakka. Olen varannut huoneen Rauman Kylmäpihlajan majakan kuudennesta kerroksesta. Voisiko lomaa paremmin lopettaa!

Vuosi pihassani - A year in my garden

2010-08-03T19:03:00.009+03:00

Elokuun kuva päättää sarjan 12 kuvaa/12 photos.

3.8.2010 klo 15.05

Nikon D300

ISO 200

f22

1/8

24-70 (48 mm)

9.7.2010 klo 14.11

4.6.2010 klo 14.43

3.5.2010 klo 16.28

3.4.2010 klo 16.14

6.3.2010 klo 15.05

3.2.2010 klo 15.05

1.1.2010 klo 16.46

3.12.2009 klo 16.46

3.11.2009 klo 15.08

3.10.2009 klo 16.49

3.9.2009 klo 15.00

Kuvasarja on osa kokonaisuutta "12-kuvaa/12-photos".

Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

Kulunut vuosi on antanut mielenkiintoisen näkökulman oman pihaan. Piha selvästikin elää ja siellä tapahtuu koko ajan jotakin. Tavallisesti sitä vain ei tule huomanneeksi tai siihen ei ainakaan kiinnitä juuri mitään huomiota.

Kuvasarja alkoi sateisen kesän jälkeisissä tunnelmissa. Viimeinen kuva paljastaa pihassa pitkän hellejakson seuraukset. Kukat valkoisessa ruukussa ovat niin huonovointisia, että meinasin poistaa ne ennen kuvan ottoa. Samoin saksankirvelit etualalla ovat allapäin ja täynnä kirvoja. Nekin meinasin leikata alas. Jätin kuitenkin aikeet aikeiksi.

Kiitos, että sain olla mukana. On ollut mukava seurata myös muita 12 kuvan sarjoja.

Käsi kädessä

2010-08-02T23:00:00.002+03:00

Matkakokemus tämäkin. Ruotsin kierroksellani kiinnostuin kuvaskohteista, joissa tilanne olisi sama mutta toteutus hieman eri. En tainnut olla kuitenkaan kovin aktiivinen tilanteiden tarkkailija, sillä haaviini tarttuivat vain nämä kaksi pariskuntaa.

Verkaåns naturreservat, Andrarum, Sverige

Ales stenar, Kåseberga, Sverige

Mieluimmin käsi kädessä kuin nyrkissä.

Makuuhuonelomailua

2010-07-24T00:08:00.001+03:00

Lomamatkasta voi kertoa näinkin:

Karlsborg, Skåne

Kulturstallet, Skåne

Mellby Ör Inn, Öland

Kolme majapaikkaa ja seitsemän yötä. Paljon on jäänyt näkemättä. Ruotsilla on yllättävän paljon tarjottavaa historiasta ja luonnosta kiinnostuneelle.

Merikaalia ja rantaelämää

2010-07-23T00:20:00.001+03:00

Jos rannalla kasvaa merikaalia,

niin tietää tulleensa hyvälle rannalle. Tosin Suomessa merikaali ei ole kovin yleinen rantakasvi.

Tällaiset pikkukivirannat ovat mukavia. Varpaan välit pysyvät puhtaina uintireissun jälkeen. Lisäksi kivet hierovat mukavasti jalkapohjia.

Merta ja unikoita

2010-07-22T09:09:00.000+03:00

Sininen meri, vihreä niitty, punaiset unikot ja taivaalla helottava aurinko - mitäpä muuta sitä voisi lomalla kaivata! Meren rannalla tuulee aina sen verran, että ilma ei ole tukahduttavan kuumaa pilvettömälläkään säällä. Sellaisiakin on riittänyt tänä kesänä.

Heinäkuun kuva - The Photo of Juli

2010-07-09T20:33:00.004+03:00

9.7.2010 klo 14.11

Nikon D300

ISO 800

f14

1/60

24-70 (48 mm)

4.6.2010 klo 14.43

3.5.2010 klo 16.28

3.4.2010 klo 16.14

6.3.2010 klo 15.05

3.2.2010 klo 15.05

1.1.2010 klo 16.46

3.12.2009 klo 16.46

3.11.2009 klo 15.08

3.10.2009 klo 16.49

3.9.2009 klo 15.00

Kuvasarja on osa kokonaisuutta "12-kuvaa/12-photos".

Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

Olen hieman myöhässä aikataulusta. Kuvaa ei aina pääse ottamaan silloin kuin haluaisi. Aurinkokin meni juuri pilven taa, vaikka on jo useamman päivän paistanut miltei pilvettömällä taivaalla. En myöskään jaksanut hakea jalustaa auton peräkontista, joten kuvakulma muuttui pienen aavistuksen. Myös kameran asetuksia jouduin säätämään hieman eri asentoon kuin kesäkuussa, jotta kuvaaminen onnistuisi käsivaralla.

Terveisiä Vänöstä!

2010-07-05T11:11:00.002+03:00

Rippileirini Högsårassa on edennyt puoliväliin. Sunnuntaina teimme retken Vänöön. Näin helteisellä säällä se oli kuin paratiisi. Merivesi oli viileää, mutta kävin silti uimassa - ensimmäinen kerta tänä kesänä.

Juhannuspäivänä Kuittilassa

2010-06-26T15:05:00.003+03:00

Olen asunut Janakkalassa yli 20 vuotta ja vieläkin löytyy lähiseudulta käymättömiä paikkoja. Nämä kuvat sain noin puolen tunnin ajomatkan päästä kotoani.

Kuittilankoski, Renko

Vanhan myllyn rauniot muistuttavat menneestä.

Kuittilanharju on maantiekartassa merkitty nähtävyydeksi,

mutta tänne ei ollut niin vain helppo löytää.

Koskelle on opaste, kunhan ensin arvaa ajaa

Kuittilan kylään Vanhaa Härkätietä pitkin.

Kuittilanharjulta polku laskeutuu kauniiseen metsään.

Leppoisaa juhannusta!

Kukkia ja juhannusajelua

2010-06-25T21:30:00.004+03:00

Tien varrella kasvavia masmaloita on vaikea tunnistaa ohi kiitävästä autosta.

Harakankellot heiluvat hiljaa tuulessa, mutta tuskin autoilija niitä edes huomaa.

Tästä vaan nopeasti ohi. Mutta minne niin kiire?

Puutarhatöitä

2010-06-15T22:02:00.003+03:00

Kaksi kesää olemme suunnitelleet puutarhamme uudistamista. Nyt kolmantena kesänä pääsimme vihdoin ajatuksista tekoihin. Koko päivä tuossa meni kahta kohopenkkiä tehdessä ja paikoilleen asettaessa. Peilipallokin löytyi varastosta, missä se oli unohtuneena koko viime kesän. Etualan kukkaruukku odottaa vielä sisältöä. Nyt se on täynnä vettä, jotta savi kostuisi eikä kuivattaisi multaa.

Näin ajattelin viime sunnuntaina

2010-06-14T20:19:00.005+03:00

13.6.2010 luettiin sunnuntain messussa nämä tekstit: Hoos. 11: 1-4, 7, Fil. 2: 12-16 ja Luuk. 14: 16-24. Näistä syntyi oheinen saarna, jonka pidin Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa.

Ihmisen muisti toimii meitä hoitavasti. Yleensä aika kultaa muistot eli ikävät asiat unohtuvat yleensä nopeasti. Sen sijaan ymmärrys tuntuu toimivan juuri toisinpäin.

Ensikuulemalla äsken kuulluista raamatunteksteistä jäi itselläni mieleen päällimmäisenä filippiläiskirjeen sanat ”Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne”. Vasta pienen miettimisen jälkeen huomasin Hoosean kirjan lauseen, kuin hiljaisen kuiskauksen: ”Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni”. Sanat kuullakseni jouduin terästämään kuuloani, sillä en meinannut millään kuulla Hoosean sanoja filippiläiskirjeen korvia huumaavan huudon keskeltä.

Sanoja ”pelko” ja ”vavistus” käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Puhekielessä me käytämme näitä sanoja silloin, kun oikeasti tarkoitamme pelkoa ja vavistusta. Raamatussa sanojen merkitys selviää vasta asiayhteydestä. Usein ja juuri kuullussa filippiläiskirjeen tekstikohdassa sanat viittaavat kunnioitukseen. Työn tekeminen ei onnistu siltä joka pelkää. Pelko lamaannuttaa, mutta kunnioitus ja arvonanto sille miksi työtä tehdään, tukee tekemistä. Näin Jumala saa meissä aikaan sen, että tahdomme tehdä niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Lempeästi, rakkauden köysin Jumala vetää meitä luokseen. Ei tätä tarvitse pelätä.

Kunnioituksen puutteesta on kysymys myös päivän evankeliumissa. Jeesuksen vertauksessa kutsutut eivät sinänsä tehnet mitään väärin. Heidän esteensä ovat juuri sellaisia mitä mekin pidämme tärkeinä. Oletko koskaan kieltäytynyt jostain kutsusta syystä, että olet samaan aikaan varaamallasi lomamatkalla aivan toisessa suunnassa? Tai mitä tekee maanviljelijä keväisin parhaaseen kylvöaikaan? Kyllä hänkin asettaa kaiken edelle kylvötyönsä. Kaikesta muusta hän varmasti kieltäytyy.

Jeesuksen vertauksessa pitoihin kutsutut ja esteelliseksi itsensä ilmoittaneet eivät ymmärtäneet kutsun todellista suuruutta. He eivät huomanneet kuinka heidän tärkeinä pitämänsä asiat menettivät merkityksensä verrattuna siihen, mistä kutsussa oli kysymys. He eivät kunnioittaneet ja arvostaneet riittävästi pitojen järjestäjää.

Jeesuksen vertauksen ymmärtämistä auttaa, jos tiedämme millaisesta yhteisöstä siinä puhutaan. Vertauksen ihmiset asuvat kaupungissa, joka poikkeaa huomattavasti meidän aikamme kaupungeista. Jeesuksen vertauksen taustalla on antiikin kaupunki, missä ydinkeskustan muodosti temppeli ja palatsi. Niiden välittömässä läheisyydessä asuivat juuri nuo vertauksen pitoihin kutsutut ja pidot järjestänyt isäntä. Yhdessä he olivat kaupungin eliittiä. Kaupungin laitamilla muurien sisäpuolella asuivat puolestaan ne. joiden tehtävä oli tuottaa palveluja keskustassa asuvalle eliitille. Kaupungin muurit sulkivat öisin ulkopuolelle kaikki ne, joilla ei ollut mitään asemaa kaupungin hierarkiassa: kerjäläiset, prostituoidut, vammaiset ja muut
ei-toivotut henkilöt.

Vertauksessa pidot järjestää isäntä, joka kutsuu juhliinsa mukaan muut samassa asemassa olevat kaupungin asukkaat. Kutsuttujen kieltäytyessä hän laajentaa kutsun koskemaan kaikkia muurin sisäpuolella asuvia. Lopulta kutsua viedään kaupungin muurin ulkopuolelle. Pitoihin kutsutaan kaikki satunnaisetkin tiellä kulkijat ikään tai asemaan katsomatta. Tärkeään on saada talo täyteen.

Jeesuksen vertaus laajenee lopussa pienen piirin juhlasta käsittämättömän suuriksi pidoiksi, missä tilaa onkin yllättäen enemmän kuin koko kaupungissa on asukkaita. Jos näin olisi oikeasti tapahtunut, niin se olisi sekoittanut koko kaupungin elämän pitkäksi aikaa. Mahdollisesti koko kaupunki olisi ollut juhlien jälkeen entinen kaupunki. Ei mikään kestä määräänsä enempää. Tähän me olemme tottuneet tai jos emme, niin kyllä elämä opettaa.

Päivän evankeliumina kuultu vertaus on osa keskustelua, jota Jeesus käy ollessaan erään fariseusten kodissa aterialla. Yksi pöytävieraista heittää ilmoille ajatuksen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” Tätä Jeesus kommentoi vertauksellaan miehestä joka järjesti suuret pidot.

Jeesuksen vertaus on avoin kutsu. Autuaita eivät ole vain sisäpiiriläiset. Jumalan käsittämätöntä suuruutta on se, että hänen pitoihinsa mahtuu enemmän kuin me voimme koskaan käsittää. Kutsuttuja ovat nekin, jotka me haluaisimme rajata ulkopuolelle.

Jumalan rakkauden köysi on kaikkien ulottuvilla. Niidenkin, jotka eivät osaa siihen tarttua. Pelko ja vavistus on tästä kaukana. Jumalan pitopöydissä on runsaasti tilaa.

Kesäkuun kuva - The Photo of Juni

2010-06-04T17:29:00.006+03:00

4.6.2010 klo 14.43

Nikon D300

ISO 200

f22

1/5

24-70 (48 mm)

3.5.2010 klo 16.28

3.4.2010 klo 16.14

6.3.2010 klo 15.05

3.2.2010 klo 15.05

1.1.2010 klo 16.46

3.12.2009 klo 16.46

3.11.2009 klo 15.08

3.10.2009 klo 16.49

3.9.2009 klo 15.00

Kuvasarja on osa kokonaisuutta "12-kuvaa/12-photos".

Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

Kesäkuun kuva olisi ollut aurinkoisempi keskiviikkona (3.6.), mutta tänään (4.6.) sain kuvaan mukaan myös elämää pihalla. Pitkällä valotusajalla naapuri tallentui mukaan vain häivähdyksenä, mutta se riittää antamaan kuvaan eloa.

Maisema peittyy kesäksi saksankirvelin taakse. Se antaa hyvän näkösuojan terassilla istumiseen. Pihan puut ovat myös kasvaneet ja tuuhentuneet. Auringon paistaessa kuvan vasen reuna jää kokonaan mustan varjon peittoon. Hopeapajun runkoa ei kuvasta silloin juurikaan erota. Oikeastaan siis hyvä, että kuvanottohetkellä aurinko peittyi pilven taakse.

Hetki ennen kuukauden kuvaa

2010-06-03T22:43:00.004+03:00

Tänään oli tarkoitus, että päivittäisin kuukauden pihakuvani (12 Photos). Aika kuitenkin hurahti ja huomasin vasta illan hämärtyessä kuvan olevan edelleen ottamatta. Yritän huomenna uudestaan. Siihen asti katselkaa yllä olevaa panoraamaharjoitustani pihaterassimme kivetyksestä. Panoraama koostuu 14 eri kuvasta.

P.S. Panoraamasta saa hieman paremmin selkoa, kun klikkaa sen hiirellä suuremmaksi. Jouduin aika tavalla pienentämään kuvaa ennen kuin se suostui siirtymään blogiini.

Sade taukosi ja matka jatkui

2010-06-02T18:55:00.002+03:00

Tiistai 1.6.2010 alkoi aurinkoisena. Päätin jatkaa edellisessä postauksessa keskeytynyttä matkaani. Viimeksi jäin tuon kuvassa näkyvän tien alkuun. Nyt pääsin viimein huipulle asti.

Voikukat voitelevat maiseman.

Mutta muitakin värejä löytyy. Orvokkien sininen meri oli jo peittynyt vihreän ja punaisen alle. Kuvassa tervakukkia.

Tämä kuva on hyvä esimerkki siitä, millainen on itseäni voimauttava kuva. Valoa, varjoa ja ennen kaikkea avaraa tilaa.

Olen aloittelemassa voimauttavan valokuvauskurssini lopputyötä. Tällä hetkellä prosessoin omaa suhdettani lopputyöni aiheeseen, missä ajattelin tutkia valokuvan keinoin ihmisen suhdetta pyhään. Itselläni se voisi olla jotain kuvan kaltaista. Pyhä on jotain, mitä ei voi hallita, mutta sitä kohti kurottaudun. Ehkä se löytyy jostain tuolta taivaanrannan takaa.

Kukkaistie Hakoisiin

2010-05-30T22:11:00.003+03:00

Tarkoitus oli ottaa valokuva, missä voikukat loistavat kilpaa auringon kanssa. Lähdin liikkeelle auringonpaisteessa. Perille saavuttuani aurinko piiloutui mustan pilven taa. Ehdin juuri ottaa kuvan, kun sade alkoi. Matka Hakoisten linnavuorelle tyssäsi tähän.

Kesän varma viestintuoja

2010-05-29T16:09:00.005+03:00

Jo monena vuonna siili on vieraillut pihassamme kertomassa, että kesä on tullut. Se tulee usein myöhään illalla, nuuhkii pihan joka sopen ja katoaa sitten omille teilleen. Ruokatarjoilustamme siili ei ole koskaan välittänyt. Ilmeisesti jossain muualla tarjoilu on ollut parempaa. Nyt annoin siilin rauhassa tarkastaa pihamme, enkä edes yrittänyt tarjota mitään.

Siili on ollut aina pihassamme aina vain alkukesän vieras. Seuraavaksi odotan tapaavani sammakon, joka on ollut pihamme vakioasukas joka kesä.

Sininen hiljaisuus

2010-05-15T18:08:00.003+03:00

Jungfruskär 15.5.2010

Sileä rantakallio paljaiden jalkojen alla. Silmien edessä aava meri. Taivas on pilvetön ja tuulta juuri sen verran, että tuntuu hyvältä vain olla maiseman hyväiltävänä.

Linnut pitävät konserttia lähes vuorokaudet ympäriinsä. Täällä olomme aikana on havaittu jo yli 80 lintulajia. Satakieli laulaa tuossa selän takana. Se riittää minulle. Myös merihakoita on kiva katsella.

Location:Länsi-Turunmaa,Suomi

Lepoloma paratiisisaarella

2010-05-14T20:08:00.002+03:00

Jungfruskär on kevätasussaankin kaunis. Lehdettömät puut tekevät maisemasta avaran. Aivan hellelukemiin ei täällä ole päästy, mutta parempi niin. Nyt on jaksanut paremmin kuljeskella paratiisimaisissa maisemissa.

Hetki ennen kuin kamera kastui

2010-05-12T22:03:00.004+03:00

Kuva: Jukka Välimäki

Vietin äitiepäiväviikonloppua Högsårassa. Meitä oli kolmisenkymmentä kaikenikäistä (vauvasta eläkeikään). Olin ajatellut kokeilla voimauttavaa tiimivalokuvausta, mutta sade muutti suunnitelmat. Sain kuitenkin otettua nipun mielestäni upeita "raamikuvia", joita käsittelemme porukalla myöhemmin.

Pian kuvassa olevan tilanteen jälkeen sadevesi sotki kameran toiminnot sen verran pahasti, että kuvien ottaminen kävi mahdottomaksi. Kamera suostui toimimaan vasta seuraavana aamuna, jolloin piti ryhtyä jo pakkaamaan kotimatkaa varten.

Nyt metsään!

2010-05-06T09:05:00.004+03:00

Kevätlinnunsilmä on kauneimmillaan juuri nyt. Paikoin sitä kasvaa metsissä suurina mattoina. Kasvi on pieni ja huomaamaton, mutta sen äärellä kannattaa pysähtyä.

Näsiän kukinto näkyy kauas. Auringon valo saa ne loistamaan kuin pienet lamput.

Toukokuun kuva - The Photo of May

2010-05-03T21:23:00.002+03:00

3.5.2010 klo 16.28

Nikon D300

ISO 800

f22

1/100

24-70 (48 mm)

3.4.2010 klo 16.14

6.3.2010 klo 15.05

3.2.2010 klo 15.05

1.1.2010 klo 16.46

3.12.2009 klo 16.46

3.11.2009 klo 15.08

3.10.2009 klo 16.49

3.9.2009 klo 15.00

Kuvasarja on osa kokonaisuutta nimellä 12 kuvaa/12 photos.

Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

Iloista vappua! - Glada Vappen!

2010-04-30T22:21:00.003+03:00

Poimin nämä vappukukat tänään omasta pihastani.

Olkaa hyvä ja nauttikaa niistä kanssani.

Mustavalkoisen talven jälkeen erilaiset värit valtaavat maiseman.

Joka päivä löytyy jotain uutta ihailtavaa.

Kukat ovat yhdessä mielessä parempia

kuin linnut: ne eivät pyrähdä pakoon

vaikka kuinka lähelle menet.

Ja minähän menen.

Puhetta näkemisestä

2010-04-25T20:20:00.003+03:00

”Yli kaksikymmentä vuotta sitten Tampereen keskustaan rakennettiin kauppakeskus ja korkea hotelli entisen tehdasmiljöön paikalle. Parhaimmalla tahdollakaan rakennuksien ei voi sanoa –rapistunutta ilmaisua käyttääkseni – hivelevän silmiä. Muistan selvästi järkyttyneeni, kun tajusin, millaiseksi kaupungin keskusta näiltä osin muuttuu. Nykyisin en juuri kiinnitä seikkaan huomiota. Rakennukset ovat muodostuneet itsestään selväksi osaksi kaupungin visuaalista järjestystä, vaikka niiden rakentamisesta kiisteltiin aikoinaan kovasti. Saattaisin järkyttyä, jos jonakin aamuna huomaisin niiden kadonneen.” (Janne Seppänen, Katseen voima)

Tämä edellä kerrottu pieni esimerkki kertoo siitä, kuinka tärkeää ihmiselle on katse ja näkeminen. Havainnoimme katseellamme paljon sellaistakin, jota emme edes tiedosta huomanneemme ennen kuin näkemässämme tapahtuu jokin muutos.

Myös sokea katsoo. Näköaistin puuttuessa ihminen alkaa katsoa käsillään. Pelkät sanat eivät riitä välittämään meille kaikkea sitä mitä tarvitsemme.

Raamattu puhuu yllättävän paljon näkemisestä. Jesaja kehottaa: ”Kohottakaa katseenne...” Raamatun sanaa luetaan ja kuunnellaan, mutta yhtä tärkeää on myös katsella sitä mistä siellä on puhe: kuka on luonut kauniin maiseman, jonka näemme?

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo oppilailleen: "Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen." Tässäkin on puhe näkemisestä.

Jeesuksen läsnäolo oppilaittensa keskuudessa oli tuttua ja turvallista. Oppilaat eivät useinkaan ymmärtäneet mistä Jeesus puhui tai miksi hän toimi niin kuin toimi. Se ei heitä kuitenkaan tuntunut huolettavan, sillä näkeminen voitti ymmärtämisen. Mutta kun Jeesus ilmoitti, että kohta häntä ei voi nähdä, niin hermostus valtasi oppilaat. Nyt he huomasivat oman ymmärtämättömyytensä, kun mahdollisuus Jeesuksen näkemiseen uhattiin viedä heiltä pois.

On huomattavasti vaikeampaa kokea yhteyttä ihmiseen jota ei näe kuin ihmiseen, jonka näkee. Internetin sosiaalisessa mediassa tämä näkyy siinä kuinka tärkeää siellä on valokuva ihmisestä, jonka kanssa on yhteydessä. Kuvan aitous ei ole niin tärkeää kuin se, että kuva yleensä on. Suositussa Facebookissakaan ei voi olla yhteydessä kenenkään kanssa ilman kuvaa. Jos sinne ei laita omaa kuvaansa näkyviin, niin tilalla on kuitenkin ihmisen pään silhuetti. Kuva sekin.

Toisen ihmisen näkeminen joko kuvana tai silmästä silmään on edellytys, että hänen kanssaan voi kokea yhteyttä, johon ei tarvita sanoja. Sanoilla voidaan tosin tämäkin yhteys pilata. Rikki menneen yhteyden korjaamiseen tarvitaan sanojen lisäksi vielä katsekin.

Nyt Jeesus ilmoitti pian poistuvansa katseiden ulottumattomiin. Siitä seurasi oppilaiden keskuuteen uusi tilanne, joka tuntui uhkaavalta. Katseen maisemasta puuttuisi kohta jotain hyvin olennaista. Katseen myötä katkolle joutuisi sanaton katseen mahdollistama yhteys. Jäljelle jäisivät pelkät sanat, joita heidän oli ollut vaikea ymmärtää tähänkään asti. Miten sitten jatkossa?

Sanojen varaan rakennettu kirkko on vuosien saatossa jakaantunut moneksi. Pelkät sanat eivät ole riittäneet. Tarve näkemiseen on niin vahva, että avuksi on otettu kuva, joka jokaisella eri kirkolla ja kristillisellä yhteisöllä on omanlaisensa. Samasta asiasta puhutaan mutta erilaisin kuvin.

Kivuliastahan tämä tällainen on ollut ja on. Aina kun maailmassa lisääntyy epävarmuus, niin samaan tahtiin kasvaa kiista siitä kenen kuva on oikeampi. Epävarmuus ei siedä erilaisuutta. Kuvien moninaisuus koetaan uhaksi, josta pitäisi päästä eroon.

Yksi ja ainoa oikea kuva on kuitenkin mahdottomuus. Sellaiseen pyrkiminen edellyttäisi kristillistä ”talebanismia”, missä armotta tuhotaan kaikki vähänkin erilainen. Johanneksen evankeliumissa Jeesus osoittaa meille aivan toisenlaista tietä. Sillä tiellä on siedettävä epävarmuuden aiheuttamaa tuskaa ja kipua. Niinpä erilaisuuden korostamisen sijasta onkin tärkeää etsiä sitä mikä erilaisissa kuvissamme on yhteistä. Tie on kaikesta huolimatta sama.

Ajanlaskumme alussa meitä ei tunnettu kristittyinä vaan tien kulkijoina. Tien kulkijoiden kirjo oli laaja, sillä mukana kannettiin hyvin erilaisia kuvia, joilla Sana sai selityksensä. Aika ajoin tätä moninaisuutta on yritetty tukahduttaa, mutta tuloksetta. Tänään kristillisiä kirkkoja yhdistää kolme yhteistä uskontunnustusta. Yhteys on siis löytynyt vain sanojen tasolla.

Mitä me voisimme tässä tilanteessa oppia Jesajalta?

”Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa.” Jesaja heittää tämän ajatuksen ihmisille, jotka kipuilivat näköalattomuutensa kanssa: ”Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.” Näköalat olivat kadonneet, koska koettiin ettei Jumala enää nähnyt! Taas nousee esiin katseen merkitys. Mutta sittenkin Jumala näkee, kohottakaan vain katseenne. Näin sanoen Jesaja haluaa viestiä meille, ettei oma katseemme (se mitä näemme, millaista kuvaa mielessämme kannamme) kerro koko totuutta. Tärkeämpää kuin oma kuvamme on se, miten Jumala näkee meidät. Hänen katseensa virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.

Kysymykset ja etsintä ovat olennainen osa tien kulkemista. Maisemat tällä tiellä saattavat muuttua joskus rajummin kuin Tampereella, mistä kerroin alussa Janne Seppäsen sanoin. Katseemme ei ehkä aina ehdi tottua kaikkeen. Mutta pidetään mielessä Jeesuksen lupaus. Hänhän tämän tien on meille valmistanut. Jeesus on luvannut ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.”

Puiston komistuksia Turengissa

2010-04-19T14:12:00.005+03:00

Mitä lie istuttajan mielessä liikkunut, kun nuo vihreät pylväät tuohon istutettiin? Lyhtypylväskin on kauniinpi tai ainakin sen olemassaololla on merkitystä. Mutta nuo puut! Ne ovat kuin eksyksissä tietämättä minne asettua.

Tuosta usein kuljen ja aina käy mielessä sama ajatus.

Huhtikuun kuva - The Photo of April

2010-04-03T18:50:00.007+03:00

3.4.2010 klo 16.14

Nikon D300

ISO 800

f22

1/60

24-70 (48 mm)

6.3.2010 klo 15.05

3.2.2010 klo 15.05

1.1.2010 klo 16.46

3.12.2009 klo 16.46

3.11.2009 klo 15.08

3.10.2009 klo 16.49

3.9.2009 klo 15.00

Sataa vettä ja on harmaata, mutta sulaapahan lumet.

It is raining and it's gray, but the snow is smelting.

Kuvasarja on osa kokonaisuutta nimellä 12 kuvaa/12 photos.

Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

Ei mitään pikaruokaa

2010-03-29T14:53:00.003+03:00

Sitruunassa ja yrteissä marinoitu kikherne-kanapata

eli se mitä herkusta oli jäljellä maanantaina lounaaksi lämmitettynä.

Viikonloppuisin tulee toisinaan tehtyä ruokaa oikein antaumuksella. Nyt aloitimme valmistelut lauantaina laittamalla kanat marinoitumaan. Sunnuntaiksi riitti kahdelle vielä parisen tuntia yhteistä puuhailua ennen kuin päivällinen oli valmis. Hyvää tuli ja kaunista myös katsella. Tuo maanantainen kuva on vain kalpea aavistus siitä, miltä ruoka näytti sunnuntaina.

Kiinnostuneet löytävät reseptin tästä linkistä.