25.8.09

Muutama syy miksi pidän Tallinasta

Tallinna on lähellä, mutta siellä tuntee olevansa kaukana. Tässä hotellini viehättävä kahvila.

Vanha vallihaudan jäänne muistuttaa kaupungin pitkästä historiasta.

Matkalla Kadriorgin puistoon. Samaa tietä pääsee myös myös vastikään avattuun taidemuseo Kumuun. Puistokierros voitti tällä kertaa Kumun. Sinne asti emme ehtineet.

Kadriorg on iso puisto. Tässä vain pieni väläys. Vasemmalla puiden takaa pilkistää puiston kahvila.

Välillä pitää syödäkin. Siitä saattaa selvitä halvallakin, mutta hyvät ruokapaikat ovat usein hintavia. Mielellään siitä kuitenkin jotain maksaa, jos ruoka ja ympäristö herättävät aistit irti arjesta. Lomalla sellainen on tarpeen.

22.8.09

Rennosti lomaillen

Rentoa menoa Tallinnassa elokuussa 2009.

Kaikkien työn uuvuttamien unelma?
Työttömien painajainen?

19.8.09

Uusi Tallinna

Kaikki Tallinnan kävijät tietävät Vanhan kaupungin,
mutta kuka tietää missä on Uusi kaupunki?

Uusi kaupunki sijaitsee sataman ja Narva maantien välissä.
Se on entistä tehdasalue, joka on
aivan hiljattain kunnostettu uuteen käyttöön.

Minusta alueella on mielenkiitoisia arkkitehtoonisia ratkaisuja.

Vanhaa ja uutta sulassa sovussa.

Alueella on kenkä-, vaate- ja sisustuskauppoja, pieni tori, suklaakauppa ja
kuvassa näkyvä mukava kahvila.

16.8.09

Helsingin Villipuutarha Kalliossa

Välittömässä läheisyydessä sijaitsee
kaksi kaljabubia. Toisen terassi alkaa heti kuvassa näkyvän oven
vasemmalta puolen. Ohittaisin tämän kulmauksen pysähtmättä,
jos en tietäisi mitä löytyy sisäpuolelta.

Neljä pöytää ja 10-12 istuinpaikkaa (jos oikein muistan):
Kauppa & Kahvila Villipuutarha.
Minulle jäi vähän epäselväksi mitä siellä myydään,
mutta kahvia, teetä ja kaakaota sieltä ainakin saa.

Pieni huone on täynä kummallista tavaraa
eri puolilta maailmaa. Sisustus on oikea siivoojan painajainen,
mutta kahvilavierasta se kiehtoo. Yksityiskohtia riittää loputtomiin.

Kissalla on mielenkiintoinen tarina. Jos vierailette täällä,
niin jututtakaapa kahvilanpitäjää.

Tässä syy kahvilakäyntiini: erikoisaamiainen, jolla kahvila hemmottelee asiakkaitaan aina silloin tällöin (näin ymmärsin). Lisukkeena oli hyviä sämpylöitä sekä kahvia/teetä/kaakaota ja hedelmäsmoothie. Päivä lähti tällä hyvin käyntiin.

12.8.09

Matkalla nähtyä

Kuuntelin Tallinassa luxemburgilaista jazzia Kadriorgin linnan pihalla. Edessäni puuhakas pieni tyttö valmisteli äidille tuolia istuttavaksi. Valitettavasti minulla ei ollut tilaisuutta seurata miten tilanne tästä kehittyi.

Konsertissa soiva musiikki oli sellaista, että sitä joko kuunteli hyvin keskittyneesti tai ei sitten ollenkaan. Tytön äiti näytti hyvin keskittyneeltä. Samoin hänen vierellä seisonut ystävänsä.

11.8.09

Kuinka puhdistaisin mielessäni rehottavan puiston?

Puistotyöntekijöitä Tallinnassa elokuussa 2009

Puistot pysyvät siisteinä, kun niitä hoidetaan. Hoitamattomina ne pian tukahtuisivat villinä rehottavan kasvuston alle.

Kuinka pitäisimme siistinä mielemme kasvuston? En kaipaa sinne ”saksalaista järjestystä”, missä jokainen ajatus on omassa lokerossaan. Sellainen tukahduttaisi luovuuden. Mutta ne rönsyt, jotka estävät meitä näkemästä asioita pintaa syvemmälle – ne minä haluaisin poistaa.

Kristillisen uskon mukaan kestävä perusta elämälle on Jumalan sanassa, jonka kuuleminen pitää meidät oikeassa suunnassa. Tämän pohtimista häiritsee usein vahva ennakko-odotus, jonka mukaan Jumalasta ja uskosta ei voi oikein puhua ellei ole edes hieman uskonnollinen. Peräänkuulutetaan myös todisteita Jumalasta ja Jeesuksesta. Niidenkin havaitseminen on vaikeaa, koska pelkona oli, että muuttuu liian uskonnolliseksi.

Ymmärrän tällaisen pelon. Uskonnolliset ihmiset ovat helposti uskonnollisten johtajien vietävissä ilman, että he edes huomaavat olevansa vallankäytön uhreja.

Ei Hectorkaan aivan tyhjästä ole löytänyt aihetta lauluunsa Hysteeri, missä kysytään: ”.../ ne iskee mihin vaan / jäädäänkö odottelemaan? / uskonto iso ase on / on levoton uskonnoton. / Koraani ja Vatikaani / ja yksi Martti Lutteri - / ne aina, aina, aina muuttaa itsetunnon peloksi / eikö saa elää elämää / ilman selittelijää? /...”

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että joku luulee tietävänsä minun asiani paremmin kuin minä itse. En minä selittelijää kaipaa vaan kuuntelijaa ja vierellä kulkijaa. Luulenpa, että en ole ainoa näin ajatteleva.

Usko on pohjimmiltaan jotain aivan muuta kun uskonnollisuutta. Jeesuksen Vuorisaarnasta löytyy kultainen ohje: ”Kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. (Matt. 7:12)”

Jeesusta itseäänkin arvostellaan Uudessa testamentissa juuri siitä, että hän näytti seurustelevan kaikkien muiden paitsi ei hurskaiden kanssa. Jeesusta syytetään Jumalan pilkasta ja epäuskonnollisesta toiminnasta, jonka pelättiin johtavan vain levottomuuksiin. Jeesuksen vastustajat yrittävät Uudessa testamentissa saada Jeesusta satimeen syöttinään milloin mikäkin sääntö.

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. (1. Joh. 4:12)” Tämä ajatus toimi ohjenuorana ajanlaskumme alkupuolen kristillisissä seurakunnissa. Tämä riittää ohjeeksi meillekin. Ei Jumala kaipaa itsensä pokkuroijia, vaan sitä, että me pidämme huolta toinen toisistamme.

Hiekalle rakentaa se, joka elämässään ajattelee vain omaa etuaan. Jossain vaiheessa rajat tulevat vastaan ja sitten sitä huomaakin olevansa todella tyhjän päällä. Kalliolle rakentava toimii epäitsekkäästi ja ottaa toimissaan huomioon myös muut ihmiset.

Uskontunnustuksen lausuminen kirkossa yhteen ääneen ei tarkoita uskonnollisuuden tunnustamista. Ymmärrän sen olevan liittymistä osaksi tien kulkijoiden joukkoa, joita myös kristityiksi kutsutaan. Menneinä aikoina maailmankuva oli erilainen. Siihen ei ole paluuta, mutta samaa tietä voin silti käydä huolimatta toisenlaisesta maailmankuvasta.

Tällä tiellä on jo parin tuhannen vuoden ajan kyselty ja etsitty suuntaa. On rakastettu lähimmäisiä välillä paremmin ja välillä huonommin. On itketty ja naurettu. On hukattu ja löydetty. Välillä tällä tiellä on tuullut rankasti ja välillä on ollut tyveniä jaksoja. Tie on kuitenkin yhä tallella. Se on meitä jokaista varten.

Jeesus sanoi, että Jumalan valtakunta on meidän keskellämme (Luuk. 17:21). Tarvitaanko tämän havaitsemiseen uskonnollista mieltä? Miten olla kristitty olematta uskonnollinen?

10.8.09

Eläviä kukkia

Väsynyt mieli virkistyy kukkia katsellessa. Saman asian ajavat myös nämä "elävät kukat", joita ihailin kuluneella viikolla Helsingissä ja Tallinnassa.

Ohdakeperhonen
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha
Helsinki

Amiraali
Kumpulan kasvitieteellinen puutarha
Helsinki

Neitoperhonen
Rocca al Mare
Tallinna

9.8.09

Voimien latausta Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa

Vierailuni Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan alkoi Velodromin parkkipaikalta. Jätin sinne autoni. Nenäpäivän punainen nenä on tainnut unohtua jollakin parkkipaikan viereen.

Puutarhaan on kaksi porttia. Minä menin sinne Kumpulanportista (Kumpulantaipaleen varrella). Vastassa oli heti kaunis puro, jonka varella teki mieli hetki viivähtää.

En ollut liikkeellä yksin. Seurassa oli myös vaimoni ja reittioppaana Kumpulaan läpeensä ihastunut Pensastasku. Hänen bloginsa innostamina mekin tulimme lähteneeksi Kumpulaan. (Joka väristä löytyy eri linkki Pensastaskun Kumpulakuviin.)

Ilman vaimoani minulta jäisi moni yksityiskohta huomaamatta. Koulussa keräsin kyllä 200 kasvia ja opettelin ne ulkoa. Tentin läpäistyäni en muistanut enää yhdenkään kasvin nimeä. Vaimoni minulle antama koulutus ylittää kouluaikaisen pedagogian moninkerroin. Nimet ovat silti edeleenkin heikko kohtani.

Kasvin nimeä en muista. Mutta haittaakos tuo. Kaunis se on joka tapauksessa.

Kasvitieteellisen puutarhan minua ehkä eniten kiehtovat kohdat ovat tällaiset hämyisät polut. Niissä kulkiessa lähtee mielikuvitus liikkeelle ja pian löytää itsensä ties mistä maailmoista.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ei ole vain kasvien tutkimista. Siellä otetaan kantaa myös ilmastonmuutokseen. Kuvassa kuvitelma siitä, miten käy kynttiläillallisille, jos jatkamme huoletonta suhtautumistamme ilmastomme pilaamiseen.

Jätekynän jälki voisi olla myös kaunista, mutta se vaatii jo viitseliäisyyttä. Tämä puhutteleva teos on lähellä pääporttia, joka löytyy Jyrängöntieltä.

Puutarha ottaa huomioon myös lapset. Siellä täällä törmää erilaisiin keijuihin.

Tappavaa kauneutta? Kuvassa ei ole juuri "se unikko", jota Afganistanissa yritetään kitkeä talebanien ulottuvilta. Sellainenkin puutarhassa olisi ollut, mutta kauniimman kuvan sain tästä unikosta.

Kahvila on "must" ainakin minulle. Mikäs oli täällä istuskellessa. Kahvi oli juotavaa ja kahvipulla syötävää.

2.8.09

Väsynyt mutta onnellinen

Neljätoista päivää töitä putkeen. Nyt olen miettimättä töitä seuraavat neljätoista päivää. Katselen auringon leikkiä ruohikossa ja piirtelen varpaillani veteen.

Ritalta sain komean pokaalin kehujen kera. Jakaisin sitä mielelläni eteenpäin, mutta nyt olen siihenkin liian väsynyt. Antaisin pokaalin jokaiselle mielelläni jokaiselle seuraamalleni blogille - olkaa hyvä jos olete kuulolla! (Klikkaa pokaalin kuvaa, niin näet Ritan perustelut.)