tag:blogger.com,1999:blog-19394148.post5068382101583757767..comments2023-06-20T07:29:31.611+03:00Comments on Kuvamerkintöjä: Puhetta näkemisestäKimmonkamerahttp://www.blogger.com/profile/08435474584073807491noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-19394148.post-37216169457608420182010-05-10T00:03:20.071+03:002010-05-10T00:03:20.071+03:00En tarkoittanut väheksyä näkemisen ja kuvan merkit...En tarkoittanut väheksyä näkemisen ja kuvan merkitystä - kuvan mahti on valtava, sillä se luon mielikuvia huomattavasti nopeammin ja tehokkaammin kuin kirjoitettu teksti - tai edes puhe. Katastrofiuutisissa varsinkin kuvat ovat loistava tehokeino, sillä muutoin tällaiselle "lintukodossa" elävälle on hankala samaistua johonkin joka tapahtuu "jossain kaukana". <br /><br />Luulen, että vahvasti empaattiset ihmiset pystyvät samaistumaan myös pelkän kirjoitetun tekstin kautta, mutta se vaatii aikaa: pitää olla aikaa pureskella teksti ja luoda itse omat mielikuvansa. Tällaiseen pureskeluun, pohdintaan ja oman mielikuvituksen käyttämiseen jonkin asian tai tapahtuman visualisointiin on arjen kiireissä tässä 24/7 yhteiskunnassa harmillisen vähän aikaa ja siksi hyvät kuvat - ja kuvaajat, ovat kullan arvoisia.Sannahttps://www.blogger.com/profile/17999492440288062980noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-19394148.post-73357907174003851392010-04-30T19:33:19.626+03:002010-04-30T19:33:19.626+03:00Kiitos Sanna kommentistasi.
Olen kanssasi samaa m...Kiitos Sanna kommentistasi.<br /><br />Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että keskitymme usein liikaa siihen mitä näemme asiaa sen tarkemmin ajattelematta. Tuossa yhteyden kokemisessa toiseen ihmiseen näköaisti sen sijaan on mielestäni tarpeellinen. Ei silti ole tarpeen koko aikaa nähdä, mutta jos näköhavainto puuttuu kokonaan, niin aika koville yhteyden syntyminen silloin ottaa. Ajattelepa vain katastrofiuutisia. Jos emme näkisi lainkaa kuvia kärsivistä ihmisistä, niin tuskinpa uutiset pelkkänä sanallisena viestinä kovin monia koskettaisi. Toisaalta tässä kuvaa käytetään myös väärin: tarkoitushakuisesti valokuvaajat hakevat kuvia kärsimyksestä vain siksi, että niistä kuvista heille maksetaan.<br /><br />Näkeminen on taitolaji. Valokuvaaamista harrastavana tiedä, että ottaessani valokuvaa samalla käytän valtaa rajaamalla jotakin ulos. Näin voin kertoa kuvallani juuri sitä mitä itse haluan.<br /><br />Jos siis näkeminen on taitolaji, niin samaa on myös kuvan ottaminen. Miten otan kuvia siten, että kerron niillä jotakin sellaista, mikä on tärkeää muillekin kuin vain minulle? Tätä olen parhaillaan opiskelemassa.Kimmonkamerahttps://www.blogger.com/profile/08435474584073807491noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-19394148.post-44345126395245277832010-04-30T15:05:29.215+03:002010-04-30T15:05:29.215+03:00Hieno teksti sillä näkeminen on tärkeää. Tosin, on...Hieno teksti sillä näkeminen on tärkeää. Tosin, onko se noin tärkeää, siitä olen ehkä hiukan eri mieltä, lähinnä tuon yhteyden kokemisen kohdalla. Mielestäni ajoittain turhan usein ihmiset (itseni mukaan lukien), keskittyvät vain siihen mitä näkevät miettimättä sen enempää onko näky totta? Onko näkökulma hyvä? <br /><br />Näkeminen on taitolaji; pitää osata ja ymmärtää katsoa eri näkökulmista, välillä jopa itselleen epämieluisasta kulmasta sillä vaikka kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa, se myös valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa sillä kuva on riippuvainen näkökulmasta. Rajauksesta. <br /><br />Näin ajattelen itse, ja siksi luultavasti - vaikka olenkin visuaalisesti suuntautunut ihminen, luotan ennen kaikkea tunteeseen. Miltä jokin asia tuntuu on usein lähempänä todellisuutta kuin se miltä jokin asia näyttää. Silmiä ja korvia voi huijata, sydäntä ei.Sannahttps://www.blogger.com/profile/17999492440288062980noreply@blogger.com