Valehteleeko valokuva?

Maisema Föglössä, Ahvenanmaalla

Katson maisemaa ja luen filosofiaa (Maurice Merleau-Ponty, Silmä ja mieli). Merleau-Ponty lainaa Auguste Rodinia: "Taiteilija on totuudenmukainen, valokuva valehtelee. Valokuva säilyttää avoimena hetken, jonka ajan sysäys sulkee saman tien. Valokuva tuhoaa ajan ohimenevyyden, tunkeutumisen toisen alueelle, "metamorfoosin", jonka maalaus päinvastoin tekee näkyväksi..."

Lukemassani kirjassa pohdiskelu liittyy valokuvaan laukkaavasta hevosesta hetkellä, jolloin jalat eivät kosketa maata. Valokuvassa hevonen näyttää hyppäävän paikallaan ilmaan. Sen sijaan jos laukkaavat hevoset maalataan kankaalle siten, että ne ovat kuvatuina asennoissa joihin ne eivät oikeasti laukassa pysty, niin katsoja kokee hevosten oikeasti laukkaavan kankaalla toisin kuin valokuvassa.

Mutta valehteleeko valokuva, kun otan kuvan maisemasta? Olisiko tuo maisemakuvanikin todempi maalattuna kankaalle?

Ahvenanmaalla nähtyä

Pyhän Mikaelin kirkko eli

Finströmin kirkko / Finströms kyrka

Kirkko kuin linna. Oli pakko poiketa tieltä ja tulla katsomaan lähempää. Olimme palaamassa Geta vuorelta majapaikkaamme. Puoli kahdeksan aikaan illalla kirkko oli jo kiinni, joten sisään emme päässeet. Kirkko on luultavasti rakennettu 1200 -luvulla.

Yllä olevasta linkistä pääsee kurkkaamaan kirkkoon myös sisälle Åke Johanssonin nettisivulla.

Kirkon ovenripa. / Kyrkans handtag

Joskus oli aikaa paneutua pieniin yksityiskohtiin.

Geta vuoren näköalatornin yllätys / En överaskning i Getabergens utsiktstorn

Tätä en ole kirjoittanut. Detta har jag inte skrivit.

Sunnuntaijazzeilla Hämeenlinnassa 12.7.09

Linnajazzin sunnuntain puistokonsertti on kuulunut jo vuosia kesän pakollisiin menoihin. Paitsi silloin, kun työ tai lomamatka on ollut esteenä. Tänä kesänä vapaapäivä osui kohdalleen. Samoin sää.

Mukaan hyvää purtavaa, juotavaa ja mukavat selkänojalliset retkituolit. Tuttuja tapaa parhaiten istumalla itse paikallaan. Niin kävi nytkin. Kuulumisten vaihtaminen on osa puistokonsertin tunnelmaa.

Väliajalla yleisön joukossa kulki näin värikkäitä hahmoja. Oli pakko ottaa kuva, kun valo osui sopivasti kohdalle. En kai minä muuten... ;-)

Kökar

Matkustaminen yhteysaluksilla Ahvenanmaalle on rauhoittava kokemus. Me aloitimme matkamme Galtbyn satamasta Korppoosta. Matka Kökariin kesti noin 2,5 tuntia. Siihen vielä toiset 2,5 tuntia, niin ollaankin jo perillä Ahvenanmaalla Långnäsissä. Mutta me jäimme yhdeksi yöksi Kökariin, sillä yhteysalusmatkailun olemukseen kuuluun yöpyä matkalla ja siten jättää hieman rahaa saaristoon. Itse laivalippu koko matkalta maksoi vain 23 euroa. Ei siis ollut hinnalla pilattu!

Jos yhteysaluksella on kahvila, niin sieltä saattaa löytyä myös ruokaa pahimpaan nälkään. Joissakin aluksissa on tarjolla vain kahvia/teetä itsepalveluperiaatteella. Pöydällä on termoskannu kahville ja kuumalle vedelle. Kahvileipää on muovikupujen alla muutama sortti. Maksu suoritetaan säästöpossuun. Tarvitaan siis tasaraha, jos ei halua maksaa enempää kuin on tarvis.

Yhteysalusten ainoa viihdyke ovat hitaasti ohi lipuva merimaisema. Jos on kaunista ja lämmintä, niin sitä voi katsella kannella. Huonommilla säillä istutaan sisällä ja katsellaan ulos ikkunasta. Hyvin pystyy paneutumaan vaikka paksuunkin kirjaan, sillä tunnelma laivoilla on varsin leppoisa ja ruhallinen.

Pyhän Annan kirkko Kökarin Hamnössä

Kökarin kirkko sijaitsee kauniilla paikalla Hamnössä. Jostain kumman syystä kirkon sisällä on votiivilaivana merirosvolaivan pienoismalli. Laivan varusteluun kuuluu 64 kanuunaa. Näin sotaisaa votiivilaivaa en ollutkaan aiemmin nähnyt!

Nykyinen kirkko on valmistunut 1784, mutta paikalla on ollut kirkko jo 1600 luvulta alkaen. Kirkon vierestä on kaivettu esiin fransiskaanimunkkien luostarinraunioita. Luostarin vanhasta kellarista on tehty kappeli.

Majatalo Nauvossa

Tässä huoneessa yövyimme Nauvossa kaksi yötä. Ennen Seiliä ja Seilin jälkeen. Katos oli ilmestynyt sängyn päätyyn Seilissä ollessamme.

Mutta ehdottomasti parasta majatalossa oli sauna. Miehet menevät sinne kuvassa näkyvästä ovesta ja naisten ovi jää kuvassa piiloon muurin taakse. Sauna on jaettu kätevästi väliseinällä ja kiuas on sijoitettu siten, että sinne voi heittää vettä molemmista osastoista. Löylyt olivat pehmeitä ja kosteita. Kävin saunassa aamuin illoin. Olisin voinut olla siellä vaikka koko päivän ja unohtaa kaiken muun.

P.S. Anteeksi. Tämä meni nyt vahvasti mainoksen puolelle, mutta hyvää paikkaa ei voi olla suosittelematta.

Vielä vähän Seilistä

Seilissä on helppo pistäytyä päiväseltään. Yhteysalus poikkeaa laiturissa useamman kerran päivässä. Pitempää vierailua varten kannattaa olla yhteydessä Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokseen. Tutkimuslaitos ei ole avoinna matkailijoille, mutta sopivan ryhmän mukana ovet saattavat avautua.

Minä olin Seilissä Janakkalan luonto ja ympäristö yhdistyksen 25 hengen ryhmän mukana. Kuulimme lyhyen esittelyn tutkimuslaitoksen toiminnasta ja kurkistimme vähän sisätiloihinkin. Saaressa on tänä kesänä myös erittäin hyvä opas, joka vei meidät huimalle aikamatkalle Seilin menneisyyteen. Majoituimme opiskelijoiden/tutkijoiden melko uusissa majoitustiloissa.

Seilin historia on hyvin puhuttelevaa. Saaren museokirkko kertoo siitä omalla olemassaolollaan. Kirkon sisätiloissa on jäljellä korkealla aidalla eristetty alue, jonne on ulkoa oma sisäänkäynti. Alue oli tarkoitettu saareen kootuille leprasairaille ja muille ympäristölle vaarallisiksi koetuille ihmisille. Jumalanpalveluksissa käynti kuului heidän hoitoonsa. Lepraan sairastuneiden paraneminen oli papin vallassa, sillä yksin hän kirjoitti heille parantumisesta kertovan todistuksen.

Leprasairaala perustettiin saareen 1620-luvulla. Sinne sijoitettiin leprapotilaiden lisäksi myös mielisairaita sekä muita ympäristölle vaarallisia ja parantumattomasti sairaita. Viimeinen leprapotilas kuoli vuonna 1785. Tämän jälkeen Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala vuoteen 1962.

Hautausmaa on yhä edelleenkin käytössä. Puuristit kertovat omaa karua tarinaansa saaren menneisyydestä. Tosin leprapotilaiden haudat ovat jo kadonneet.

Seilin saari Nauvossa

Seilissä tuoksui savu. Yleensä tällainen maisema masentaa.

Tätä katsellessa kävi kuitenkin toisin.

Kyseessä on maiseman ennalistamistoimi.

Vanhat pellot palautetaan alkuperäiseen asuunsa.

Pelloilta poistetaan puut, jotka sinne istutettiin

Seilin mielisairaalan toiminnan lakkautuksen jälkeen.

Seilistä löytyy silti yhä salaperäisiä metsäpolkuja.

Kalioranta kutsuu luokseen. Täältä voi bongailla

ruotsinlaivoja niiden ollessa matkalla

Turusta Tukholmaan ja takaisin.

Olen aina ihmetellyt mistä löytyvät sellaiset puut,

joiden oksat tiputtavat elokuvan sankarit ratsailta.

Seilin kirkon kupeelta löytyy yksi sellainen.