31.8.06

Valoa kerrakseen

Talvinen valo järven jäällä.

Alkukesän valo jokivarrella.

Keskikesän valo metsän siimeksessä.

Valo pyrkii sisään.

Valokuvatorstain aihe on valo.

25.8.06

Aakkosten rajaama juttu

Aamuisin parasta on hiljaisuus, mitä päivän äänet eivät ole vielä rikkoneet.
Bengtskärin majakan yö on minulta vielä kokematta.
Ceciliasta lauloi Paul Simon silloin, kun olin vielä nuori.
David oli paljon muutakin kuin vain Goljatin siloposkinen kukistaja.
Erilaisuus hämmentää. Mutta kuka oikeasti nauttii yllätyksettömästä samanlaisuudesta?
Fariinisokeri antaa ruokiin ja leivonnaisiin makua.
Gula gula on Marie Boine Persenin levy, jonka vinyyliversio kului levysoittimessani miltei loppuun. Myöhemmin hankin sen CD:nä.
Harjoitus tekee mestarin.
Illan sininen hetki menee monelta ohi.
Juustoissa en kaipaa hometta, mutta olen pienessä määrin oppinut sellaisestakin juustosta pitämään.
Kreikkaan lähden aina mielelläni.
Latinotansseista haluaisin oppia salsaa ja cha chaata paremmin.
Mariaa epäillään Jeesuksen rakkaimmaksi opetuslapseksi. Aiheesta suunnitellaan jo tieteellistä opinnäytetyötä.
Nero oli teekkarien viimekeväisen speksin aihe. Kävin katsomassa ja pidin näkemästäni.
Olkapääni on ollut koko viikon kipeä. En tiedä siihen mitään syytä.
Päämäärä on välillä kadoksissa. Siitä ei ole haittaa niin kauan kuin en ole täysin eksyksissä.
Q-teatterissa en ole koskaan käynyt. Tiedän, että se löytyy Helsingistä.
Rakkaudesta on tehty miljoonia lauluja eikä loppua näy.
Sinisen kuvan olen ottanut Madeiralla. Se on osa suurempaa sinistä taulua, jonka on maalannut taiteilija (nimen olen jo unohtanut).
Tartto on kaupunki Virossa. Olen kuullut ja lukenut siitä paljon. En ole vielä itse käynyt.
Urheilu ei jaksa sytyttää ellei kyseessä ole taitoluistelu – erityisesti pariluistelu.
Viihteessä en pidä liiasta makeudesta.
Walt Disney kuului lapsuuteeni. En ole häntä aikuisenakaan karttanut.
X-files –sarjaa katsoin vain toisella silmällä ja silläkin vain vähän. Vika ei ollut ohjelmassa.
Yllättäen olen pääsyt jo näin pitkälle tätä aakkosjuttua.
Zorron merkki on Z. Tämän opin jo pienenä poikana.
Åmol osui viime kesänä matkani varrelle. Tuli heti mieleen Fucking Åmol, vaikka leffa jäikin aikoinaan näkemättä.
Äly hoi älä jätä! Mutta entä, jos se olenkin minä, joka jätän älyn?
Öhöm! Olen ylpeä siitä, että pääsin loppuun. Kiitos vinkistä Rita ja Tui.

21.8.06

Sanat isolla K:lla

Vastaan Ritan haasteeseen ja kerron kymmenen K:lla alkavaa sanaa selityksineen. Sanat ovat siinä järjestyksessä, kun ne tulivat mieleeni.

KRISTIINA
Yli 22 vuotta olemme kulkeneet samaa polkua ja matka jatkuu...

KITARA
Nuorempana yritin kovasti päästä sisälle musiikkimaailmaan. Kävin kitaratunneilla ja olin innokas säestämään lauluja jos vain joku suostui laulamaan. Nykyään tartun kitaraan vain käytännön pakosta. Into soittamiseen lopahti, kun en koskaan oppinut kuulemaan musiikkia niin, että voisin soittaa ilman nuotteja. Pidän kuitenkin kitarani vireessä. Ei sitä koskaan tiedä...

KORVAT
Korvat ovat tärkein ”työvälineeni”, sillä jos en ensin kuule niin turhaa on kaikki puhumiseni.

KAMERA
Kamerasta on tullut osa itseäni. Se seuraa mukana miltei kaikkialle.

KUVA
Kuva puhuu minulle enemmän kuin sana. Haluaisin kuvieni laajentuvan tarinaksi ja puheitteni pelkistyvän kuviksi. Tällä hetkellä minua kiinnostaa Voimauttava valokuva. Jos hyvin käy, niin pääsen opiskelemaan sitä kevättalvella 2007.

KUKKA
Kuvaan mielelläni kukkia. Minulta on silti turha tulla kysymään mitään kukista tai kasveista yleensäkään. Tiedän niistä vain sen, mitä olen kuviini tallentanut. Sisältökysymyksissä suosittelen kääntymistä vaimoni puoleen.

KIRJA
Pidän kirjoista. Vaeltelen mielelläni kirjakaupoissa ja selailen kirjoja, vaikka ei olisi aikomustakaan niitä ostaa. Kotini kirjahyllyt pursuilevat lukemattomia kirjoja. En tiedä, miksi pidän kirjoista. Enhän ole mikään lukutoukka.

KIRJASTO
En osaisi elää ilman kirjastoa. Nykyisin lainaan kirjastoista enemmän CD-levyjä kuin kirjoja. Näin on tulee kuunnelluksi musiikkia, jota muuten ei ehkä koskaan kuulisi. Kirjastosta on helppo lainata levy vain pelkkää uteliaisuutta.

KIRKKO
Kirkko on ollut osa elämääni syntymästäni alkaen. Ehkäpä juuri siksi suhteeni kirkkoon on täynnä säröjä. Mutta juuri nuo säröt tekevät kirkosta läheisen. En jaksaisi olla mukana säröttömässä kiiltokuvakirkossa.

KOTI
Mikään ei voita sitä tunnetta, kun palaa reissulta kotiin ja laskee laukut lattialle: ”Kotona taas!” Remontin keskelläkin koti on koti.

Koska tämä meemi oli niin hauska, kutsun mukaan myös

JASKAN (J:llä alkavat sanat) ja
PIKKULIINAN (P:llä alkavat sanat)

17.8.06

10 vuotta hän asui meillä

Jalmari punakorvakilpikonna asui meillä 10 vuotta. Tullessaan hän oli 3,5 vuotias. Tänään koitti päivä, jolloin hän muutti uuteen kotiin. Uusi (joskin ehkä väliaikainen) koti löytyi Lammilta. Jos vesikilpikonnat kiinnostavat, niin täältä niitä löytyy. Mikäli juuri Jalmari kiinnostaa, niin hänestä voi kysellä Miraclelta.

Olisi Jalmari muuttanut meiltä ilman vesivahinkoakin, sillä hänen hoitajansa on muuttamassa Helsinkiin eikä voi ottaa kilpikonnaa mukaansa.

Jalmari oli meidän perheen hiljaisin jäsen. Ei puhua pukahtanut, mutta toisinaan innostui riehumaan akvaariossaan niin, että hiekka pöllysi ja akvaarion rajoja koeteltiin.

9.8.06

Homekätkö ja muita havaintoja

Kun vanhaa purkaa, niin ei voi välttyä yllätyksiltä. Makuuhuoneemme nurkasta puretun vaatekomeron takaa löytyi hometta. Siellä on siis ollut kosteaa jo aiemminkin. Nyt koko seinä menee purkuun. Toivottavasti enää ei löydy lisää yllätyksiä.

Vakuutusyhtiön kanssa oli aluksi vaikeuksia, kun ei ollut yhteistä kieltä millä vahinkoa kuvata. Tänään sieltä kävi mies paikan päällä ja lopulta aloimme ymmärtää toisiamme paremmin. Ilmeisesti jokaisella ammattialalla on oma kielensä. Näinköhän olen minäkin oman amattikieleni sokaisema?

3.8.06

Tie vie

Tie vie sinne minne sen antaa luvan viedä. Minulle matkalla olo on omien totuttujen reviirien avartamista. Uudet ihmiset ja uudet tavat - aina ne jonkinlaisen jäljen jättävät. Se mihin kotona on tottunut, ei muualla olekaan enää mikään itsestään selvyys.

Jos matkakuvat kiinnostavat, niin niitä kokoilen pikkuhiljaa tänne. Kotona vallitseva vesivahingon aiheuttama sekasorto hidastaa kuvakertomusten valmistumista. (Tällä hetkellä näyttää siltä, että koti on kunnossa vasta syyskuun lopulla.)