28.6.13

Ihmisiä mustissa - People in black

Musta on mustaa, mutta tyyli on eri.
Black is black, but a style is different.




Helsinki 28.06.2013



24.6.13

2.6.13

Omakuva Jungfruskärin maisemassa - Selfportrait in Jungfruskar way

Olen ollut koko ikäni matkalla.
Ei laivojakaan tehdä seisomaan satamissa.
Miksi sitten ihmisen pitäisi pysyä koko ajan
siinä mikä on tuttua ja turvallista?

I have been on a road all my life.

Pidän mutkaisista poluista.
Suora tie ei ole minun juttuni,
vaikka toisinaan sellaista haikailenkin.

I like curving pathts.

Matkalla pitää olla valoa ja varjoa.
Siitä elämä syntyy
- vähän niin kuin valokuvakin.
Ilman valoa ja varjoa ei ole mitään.

I like lights and shadows.

Toisinaan on hyvä poiketa polkujen ulkopuolelle.
Silloin saattaa yllättyä iloisesti
tai sitten pettyä karvaasti.
Mutta molemmat tunteet kuuluvat elämään.

I think it is sometimes necessary to go out off a road.

Varjoisa satama elämän helteiden keskellä.

I feel rest in shadows.

Polun maisemat herättävät mielikuvituksen.
Totuus ei löydy siitä mitä on kirjoitettu,
vaan se löytyy rivien välistä.

I need to keep my imagination alive.

Elämässä on paljon kaunista ja hyvää.

There is much beautifullness and a lot of good things.

Täytyy vain osata pysähtyä
jotta sen huomaisi.

That is why you need to stop for a while.

Se mitä ei voi sanoa täytyy tanssia!

Which you can not say you have to dance!

Oudot maisemat pakottavat
ajattelemaan toisin.
Elämälle ei ole valmista käsikirjoitusta.

To think different is important sometimes.

Avaran maiseman äärellä ymmärtää,
että olen vain pieni osa kaikkeutta.

I need a wide landscape to feel myself free.

Suojaisat satamat antavat kaikkeudelle
ymmärrettävät mittasuhteet.

I need safety harbors.

Seisova vesi ei tyydytä janoa.
Se kuitenkin houkuttaa
ja joskus koukuttaa.

I know that stagnant water is not good.
But why I still want to taste it?

Läheiset ihmiset ovat tärkeitä matkakumppaneita.

Everybody needs somebody to love.

Monenlaisista porteista olen elämäni aikana kulkenut.
Monta porttia olen takanani sulkenut.
Olen kohdannut suljettuja portteja,
jolloin matkareitti on täytynyt miettiä uusiksi.
Mutta onneksi on ollut myös avoimia portteja.
Tosin kaikista avoimista porteista ei kannata kulkea,
sillä niiden takana voi olla tyhjää.
Tyhjyys luo pelkoa.
Tällaisiakin portteja olen kokeillut.
Hyvät avoimet portit rohkaisevat,
luovat toivoa ja lisäävät rakkautta.
Rakkaus on tärkeä,
sillä vain rakkaudessa ei ole pelkoa.

There is no fear in love!