31.12.10

Vuosi vaihtuu, matka jatkuu

The year is changing, but the journey continues

Tässä vaiheessa tänään.
Polku ei ole ummessa,
joten matka jatkuu.

Hyvää alkavaa vuotta 2011
kaikille lukijoilleni
ja kuvieni katselijoille!

Here I am today.
The trail is open,
so I can go on.

Happy New Year
to all of you!

29.12.10

Hämeenlinnaa joulun jälkeen - Hämeenlinna after Christmas

Kuljeskelin tänään eestaas Hämeenlinnan kävelykatua. Yritin löytää siitä jotain kaunista kuviini. Olisi ehkä pitänyt tulla tuntia myöhemmin, jolloin jouluvalot olisivat paremmin nousseet esiin ja vieneet huomion kadun ankealta harmaudelta.

Today I have time to walk and spent time in a walkingstreet of Hämeenlinna. I tried to find if there is something beautiful to my pictures. But maybe I was there in wrong time.

Tämä on Hämeenlinnan vilkkain ostoskatu. Taitavat kaikki ihmiset olla keskustan ulkopuolella Tiiriössä.

This is the most important shopping street in Hämeenlinna. Where are all the people? Perhaps they are outside the centre of the town in Tiiriö.

Rauhallisuutta kaipaavalle Hämeenlinna on idylli.

Hämeenlinna offers you quiet time of your own.

25.12.10

Joulusaarna 2010


Jo monena jouluna olen valokuvannut Turengin seurakuntakeskuksen pihapiiriin pystytettyä jouluseimeä. Samoin olen tehnyt tänäkin vuonna. Pitkällä valotusajalla valokuviin ei ole tallentunut yhtään autoa, mutta niiden valoista on piirtynyt monenlaisia juovia seimen eteen.

Valokuvia voi katsoa kahdella tapaa.

Ne voi nähdä todisteena siitä, kuinka seimi on kuin unohtunut keskelle ihmisten kiireitä. Ihmiset kiitävät seimen ohi autoissaan. Niissä voi aistia samaa tunnelmaa, mikä on pilapiirtäjä Karin kuuluisassa piirroksessa ”Kuokkavieras”. Tuossa piirroksessa Jeesus seisoo Helsingin Aleksanterinkadun vilinässä. Ihmiset eivät huomaa Jeesusta joulukiireidensä keskellä. Hänellä ei näytä olevan sijaa edes omassa syntymäjuhlassaan.

Mutta on myös toinen näkökulma.

Olkoonpa meidän elämämme millainen tahansa, niin juuri kaiken tämän keskelle syntyi Jumala ja syntyy joka joulu yhä uudelleen. Joulun sanoma on meille joka joulu uusi mahdollisuus.

Jumala ei kysy sopivaa hetkeä, ei vaadi ihmisiä hidastamaan tahtiaan. Hän ei odota, vaan astuu itse keskuuteemme. Jumalan sanoma toivosta, rauhasta, rakkaudesta ja armosta on totta keskellä autojen piirtämää valomerta. Seimi ei olekaan joulukiireittemme keskelle unohtunut jäänne menneisyydestä, vaan se on tarkoituksellisesti juuri siellä missä tapahtuu – siellä missä me autoissamme tai ilman autoa riennämme kuka minnekin.

Valokuvaan piirtyneet autojen valojuovat ovat osa itseämme. Niin olennainen osa, että saattaa tuntua pelottavalta jos liike pysähtyisi ja kuvaan ei enää piirtyisikään valojuovia. Näkyisi vain pysähtyneitä autoja ja ihmisiä. Kaikkien katse kiinnittyneinä kohti seimeä.

Jouluevankeliumissa kerrotaan paimenista, jotka pelästyivät, kun tuo heille tuttu elämänliike pysähtyi. Normaalit rutiinit keskeytyivät odottamattomalla tavalla. Pelko valtasi paimenten mielet.

Tuttuus ja turvallisuuden tunne ohjaavat elämämme valintoja. Näin saakin olla, sillä ei Jumalakaan tahdo täyttää elämäämme outoudella ja turvattomuudella. Tuttuus voi kuitenkin joskus johtaa myös sokeuteen ja kuurouteen. Näemme ja kuulemme itsellemme tutusta ihmisestä tai asiasta vain omat käsityksemme. Sen minkä tunnemme. Emme sitä mikä poikkeaa odotuksistamme. Siksi on tarpeen välillä tehdä jotain sellaista mitä ei luonnostaan muuten tekisi – vaikka pysähtyä kuulemaan enkelin viestiä:

”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.”

Tähän viestiin voi suhtautua kahdella tavalla.

Siitä voi ajatella, että olenhan tuon kuullut jo lukuisia kertoja. Kuulinpa taas tänäkin jouluna. Tuttu juttu. Se siitä.

Toinen tapa on antaa enkelin viestin pysäyttää. Antaa itselle lupa tulla yllätetyksi, Kuunnella enkeliä niin kuin hän puhuisi juuri minulle ja sinulle. Tässä ja nyt.

”Joulu on mahdollisuus
kertoa tai kuulla viesti.
Kaiken keskellä
tulla hyvän yllättämäksi.”
(Piispa Irja Askola)

Toivon teidän jokaisen jouluun siunausta! Antakaa Jumalan hyvän yllättää itsenne.


23.12.10

Hetki Pispalassa - A moment in Pispala

Runoilija ja kirjailija Lauri Viidan synnyinkoti sijaitsee Pispalanharjun laella Pispalan kylässä.

Viidan synnyinkodin vieressä sijaitsevasta puistosta on hulppeat näköalat Pyhäjärvelle.

Voimauttavan valokuvakurssini yhteydessä tutustuimme Pyynikinharjun ja Pispalanharjun maisemiin. Samalla teimme valokuvaharjoitustöitämme valokuvaamalla toisiamme näissä upeissa maisemissa.

20.12.10

Maailman ihanimmat tytöt Tampereella

Sain olla viime viikolla mukana pystyttämässä Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö" valokuvanäyttelyä.

Salin täydeltä upeita valokuvia!

Avajaisiin on tässä vaiheessa aikaa vain yksi yö ja yksi päivä. Varsinaiset näyttelyn rakentajat ovat tässä vaiheessa tehneet töitä jo kuukausia.

Tampereen taidemuseon TR1 Taidehallissa järjestämä näyttely avautui 17.12.2010 ja on avoinna aina helmikuun 2011 loppuun asti.

Käykääpä katsomassa. Suosittelen lämpimästi!

12.12.10

6.12.10

Itsenäisyyspäivä - Independence Day Of Finland

06.12.2010

Juhlikaamme itsenäisyyspäivää! Hiukan herkkuja ja ympärillä hyviä ystäviä. Siitä se lähtee.

Let's spent Independence Day. Take little goodies and invite some good friends. What else we need to party?

5.12.10

Millainen odottaja olet?

Luuk. 12: 35-40

Jeesus sanoo:


Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!


Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.



Mietin tätä kysymystä kuluneella viikolla, kun odotin tuttavaani saapuvaksi. Olimme sopineet ajan ja paikan, milloin ja missä tapaisimme. Savuin tapaamiseemme hieman ennen sovittua aikaa. Aluksi seisoin rauhallisena paikallani ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Juuri ennen sovittua hetkeä huomasin käyväni levottomaksi, kun tuttavaani ei alkanut näkyä. Kellon näyttäessä tapaamisaikaa en enää malttanut seisoa paikallani, vaan aloin pyöriä ympyrää. Ohikulkevat ihmiset saivat osakseen kärsimättömän katseeni, kun yritin etsiä jokaisesta ihmisestä tuttuja kasvoja. En voinut soittaa tuttavalleni, koska en tiennyt hänen puhelinnumeroaan. Sitä ei tiennyt numerotiedustelukaan. Aikani odotettuani luovutin ja poistuin hermostuneena paikalta.

Näinkö odotan myös Jeesusta? Näinkö ovat vaatteeni ja lamppuni palamassa? Onko Jeesuksen odottaminen samanlaista kuin tuo kuvaamani tuttavan odotus?

Jeesuksen kanssa ei voi sopia aikataulusta. Sitä hetkeä ei tiedä kukaan. Raamatun sanojen mukaan ei edes Jeesus itse. Isäntää odottavilla palvelijoilla oli hiukan samantapainen tilanne. Hekään eivät tienneet milloin isäntä palaa. Palvelijoiden tehtävänä oli olla koko ajan valmiita avaamaan oven – viipyipä isäntä hääreissullaan vähän tai kauan aikaa.

Odottavan aika on pitkä. Tästä meillä varmasti on jokaisella jokin kokemus. Olisiko niin, että meitä kristittyjä nykyisin vaivaavat opilliset erimielisyydet ovat vain osoitus siitä, että aika on käynyt pitkäksi. Olemme alkaneet kinastella keskenämme kuin pikkulapset, jotka ovat hermostuneet vanhempiensa viipymisestä asioillaan.

Sama ilmiö oli ajanlaskumme alussa havaittavissa myös juutalaisuudessa. Messiaan odotuksen viipyminen oli tehnyt heistä levottomia ja kärsimättömyys sai heidät luomaan tiukkoja säädöksiä, joiden noudattamisella he uskoivat nopeuttavansa Messiaan tulemista. Riitojahan siitä seurasi, kun kaikki eivät voineet sopeutua moiseen kurinalaisuuteen. Monet kokivat saavansa vain taakkoja taakkojen päälle.

Kristinuskoon sisältyy näkemys Jumalasta, jota ei voi selittää. Mitä enemmän yritämme selittää Jumalaa, sitä kauemmaksi hän tuntuu siirtyvän. Jumalakäsityksemme heijastuu tavassa, millä odotamme aikojen täyttymystä. Tästä syystä myös valmiina olemisen määritelmistä tulee helposti taakkoja, jotka koetaan raskaiksi kantaa. Näin siksi, että Jumala ei mitenkään mahdu meidän ihmisten käsityskyvyn rajoihin.

Raamatusta me löydämme kyllä tietoa Jumalasta. Tuo tieto on kuitenkin siellä suodatettu ihmisten kokemusten lävitse. Jumala itse ei ole kirjoittanut riviäkään eikä sitä tehnyt Jeesuskaan. Niinpä meidän ajatuksemme Jumalasta ovat aina sidottuja oman käsityskykymme rajoihin. Jotain jää aina uupumaan, kun puhumme Jumalasta. Aina uupuu jotain, kun mietimme miten valmistautua odottamaan uskomme täyttymystä.

Lassi Nummi kysyy runossaan Kaksi tietä:

Muutamat onnelliset ja viisaat
osaavat tämän: elää täyttä elämää
tietoisina sen lyhyydestä
kuoleman holvien varjossa
ikuisuuden tähtien alla.
Voivatko he jo täällä, tällä puolen
aavistaa sinun rauhasi?

Evankeliumi vastaa tähän myöntävästi. Jeesus sanoo: ”Olkaa valmiina!” Valmiina oleminen on sen aavistamista, että elämä on jotakin muutakin kuin mitä voimme ymmärtää. Valmiina oleminen on tilan antamista Jumalalle, joka ei mahdu järkeemme.

Valmiina oleminen on valppautta kaikelle sille, mitä ympärillämme tapahtuu. Jeesuksen puhe vyötetyistä vaatteista ja palavasta lampusta viittaa juuri siihen, että olisimme joka hetki valmiita vastaamaan elämän kutsuun. Tämä kutsu voi olla apua tarvitseva lähimmäisen. Se voi olla pakolainen, joka olosuhteiden pakosta muuttaa naapuriimme. Valmiuttamme kysyvät myös yksinäiset ihmiset, joiden olemassaoloa tuskin huomaamme omien kiireidemme keskellä.

Kehitysmaissa ihmisten elämä poikkeaa monella tavalla meidän kotoisesta suomalaisesta elämästämme. Mikä olisi kehitysmaassa elävän lapsen ensimmäinen ja tärkein toive? Olemmeko valmiita kuulemaan hänen toivettaan?

Toisen adventtisunnuntain teema on kunniassaan saapuvan Kristuksen odotus. Kuinka sopivat toistensa seuraan nämä edellä mainitut elämän haasteet, oma harras ja yksityinenkin odotuksemme kuninkaan saapumisesta ja lisänä mahdollisesti vielä arkinen joulustressi?

Lassi Nummi vastaa omaan kysymykseensä näin:

Elää täyttä elämää
kuoleman holvien varjossa
tietoisena sen lyhyydestä
ikuisten tähtien alla.
Antautua elämälle syvintään myöten,
vajota pelkäämättä sen syvyyksiin
kun tähdet tulevat yhä lähemmäs,
kun aavistuksesta kasvaa tieto.

Sen jälkeen, kun aavistuksesta on muuttunut tiedoksi, meidän ei enää tarvitse olla valmiita. Mutta siihen asti – matka jatkuu.

Alussa kerroin omasta odotuskokemuksestani. Se päättyi lopulta hyvin. Olimme ymmärtäneet toisemme väärin ja odotimme toisiamme eri aikaan samassa paikassa. Sain myöhemmin puhelinsoiton tuttavaltani. Sovimme uuden ajan ja lopulta tapaamisemme onnistui.

Näin käy joskus Jumalankin kanssa. Petymme, kun hän ei toimikaan niin kuin odotamme hänen toimivan. Mutta mihin olemme pettyneitä? Jumalaan vai omaan käsitykseemme Jumalasta? Kristillinen perinne puhuu kilvoittelusta. Se tarkoittaa jatkuvaa omien jumalakäsitysten kyseenalaistamista. Jumala on sittenkin jotain paljon enemmän kuin osaamme aavistakaan.

Nyt katselemme kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta. Näin kirjoitti Paavali korinttilaisille. Siksi tarvitsemme kilvoittelua, jotta olisimme valmiit ja lamppumme palaisi.

Tässä meitä Jumala rohkaiskoon!

29.11.10

Alkutalven kuvia / In the beginning of winter

Tämä aamu valkeni kylmänä ja paikoin sumuisena. Puut ovat saaneet kauniin sokerikuorrutuksen. Siellä täällä näkee auringon kultaamaa pitsikuviointia. Nuo miehet tuolla kylmässä puuhassaan eivät juurikaan katsele ympärilleen, sillä vahdittavana on jäistä maata taukoamatta hakkaava kone.

It was quite gold in this morning (-20 Celsius degrees). But there were very nice so you can see from pictures. Those two men were working hard. I think they did not had time to see the beauties around them.

28.11.10

Viisi vuotta bloggailua

Tänään tulee täyteen viisi vuotta siitä, kun aloitin blogini. Ei sitä silloin tiennyt mitä kaikkea eteen tulee. Aluksi tämän piti olla vain pienen piirin ajatusten vaihtoa, mutta viidessä vuodessa tästä on tullut jotain aivan muuta. Kiitos kaikille lukijoilleni rohkaisevista kommenteista ja uusia näköaloja avanneista ajatuksista. Bloggailu jatkuu.
Tästä kaikki alkoi 28.11.2005.

22.11.10

Talven tullen / Vinter is coming

Talven tullen alkaa pihalla aivan uusi elämä. Linnut saavat oman ruokailupaikan. Lapsille lumi antaa uusia ulottuvuuksia leikkeihin.

Vinter is coming and in a garden there begins a new life. The birds have got a place to eat. Snow gives children new ways to play.

13.11.10

Pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuri askel kirkolle

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan mietinnön parisuhdelain seurauksista kirkossa perjantain täysistunnossa 12.11.2010 äänestystuloksella 78 – 30. Ulkopuolisen silmissä tämä tuntuu tosi pieneltä päätökseltä. Helsingin sanomien Kuiskaaja (13.11.10) näkee päätöksen humoristisena: "Homoseksuaalien puolesta voidaan rukoilla. Rukous suoritetaan huomaamattomassa paikassa epäselvällä äänellä mumisten. Jos siis joku niinku välttämättä haluaa."

Kieltämättä monta vuotta väännettylle asialle ja nyt saadulle kompromissipäätökselle voidaan syystäkin naureskella. Mutta silti itse pidän saatua päätöstä hyvänä. Omaa työtäni pappina se helpottaa. Ei ole enää tarvetta pelätä kantelua tuomiokapituliin, kun olen tekemisissä muiden kuin heteroseksuaalien kanssa.

Tehtyä päätöstä on arvosteltu kirkon luopumisena Raamatun ohjeesta (jos kiinnostaa, niin lue Kotimaa24:n blogimetsän kirjoituksia ja kommentteja - on siellä myönteisiäkin kirjoituksia). Kirkon pieni vähemmistö kokee, että olemme nyt astuneet Jumalan "privaattipuolelle" kielloista piittaamatta.

Aika ajoin kirkon on kuitenkin uskallettava astua askel kohti tuntematonta. Raamattu ei ole kiveen hakattua sanaa. Kristillinen kirkko on aina suhtautunut Raamattuun tyystin erilailla kuin islamilaiset Koraaniin. Raamatun olemus on pikemminkin dialogia, jossa on aina kaksi osapuolta: Jumala ja ihminen. Raamatun sanat ovat saaneet syntynsä jo kauan sitten ja se näkyy myös tekstissä. Siinä on mukana Jumalan sanaa mutta myös ihmisen omaa puhetta. Meidän oman aikamme puhetta sieltä ei löydy. Siksi joudumme aika ajoin tarkistamaan ja tarkentamaan millaista dialogia olemme käymässä.

Konservativisinkaan raamatunlukija ei pysty noudattamaan kaikkia Raamatun ohjeita yksi yhteen, sillä ohjeet ovat keskenään siksi ristiriitaisia. Ristiriita syntyy juuri Raamatun kertomusten pitkästä aikajaksosta. Ohjeet ovat Raamatussa aina sovellutusta käydystä dialogista ja eri aikakausina nämä sovellukset ovat olleet erilaisia. Nyt on meidän vuoromme tehdä omat sovelluksemme sen perusteella, miten Jumalan kanssa käymämme dialogin ymmärrämme.

Kotimaa -lehden liite Suola muistuttaa uusimmassa numerossa (2/2010), että on olemassa ainakin 22 erilaista tapaa lukea ja ymmärtää Raamattua. Ei siis vain yhtä tapaa! Itse tunnistan käyttäneeni ainakin 15 erilaista lukutapaa eri tilanteissa. Kokemukseni mukaan jäljelle jäävät seitsemän tapaa ovat kirkossa myös ahkerassa käytössä.

22 erilaista tapaa lukea Raamattua

1. Hengellinen tulkinta
2. Kirjaimellinen tulkinta
3. Moraalinen tulkinta
4. Analoginen tulkinta
5. Historiallinen tulkinta
6. Pelastushistoriallinen tulkinta
7. Eskatologinen tulkinta
8. Eksistentialistinen tulkinta
9. Liturginen tulkinta
10. Eksegeettinen tulkinta
11. Hitoriallis-kriittinen tulkinta
12. Feministinen tulkinta
13. Vapautuksen teologian tulkinta
14. Kanoninen tulkinta
15. "Raamattu selittää itse itsensä" - tulkinta
16. "Elämän viisautta" - tulkinta
17. "Minun korvasyyhyyni" - tulkinta
18. Psykologinen tulkinta
19. Bibliodraaman tulkinta
20. Ekologinen tulkinta
21. Sivistyksellinen tulkinta
22. Dynaaminen tulkinta.

Kirkolliskokouksen tekemä päätös on samalla myös päätös tehdä näkyväksi se erilaisuuden kirjo, jolla me Raamattua tänään luemme. Lukutavat eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, mutta ne voivat myös johtaa täysin erilaisiin tulkintoihin. Kirkolliskokouksessa päätöksen puoltajat ja vastustajat lukivat Raamattua hyvin erilailla. Nyt tehdyn päätöksen jälkeen kirkossa on opeteltava käymään dialogia paitsi Jumalan kanssa niin myös keskenämme. En pidä sitä mahdottomana.

Tällä hetkellä läheisin lukutapa itselleni on "Bibliodraaman tulkinta". Bibliodraamaohjaajana ja välillä myös ryhmän jäsenenä olen huomannut, että bibliodraama poikkeaa muista tulkinnoista siinä, että se mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten keskinäisen dialogin Raamatun sanan äärellä. Joukkoon mahtuvat myös ateistit, sillä bibliodraamassa on tilaa erilaisuuden kuuntelemiselle ja toinen toisiltamme oppimiselle. (Jos kiinnostaa, lue lisää: www.bibliodraama.fi.)

Tie näyttää päättyvän kieltoon, mutta onko se sitä? Metsän takana pilkottaa majakan torni. Se yllyttää eteenpäin! Olen lukenut, että majakan omistajat järjestävät erilaisia tapahtumia ja pienimuotoista majoitustakin on tarjolla. Kiellosta huolimatta voin siis astua tiellä eteenpäin ja käydä kysymässä lisätietoja.

8.11.10

Polkupyöräilyä Veronassa - Bicycles in Verona


Pyöräily Veronassa on oma taitolajinsa.
It is not so easy to bicycler in Verona.


Joskus on vain käveltävä.
Sometimes you just need to walk.


Mutta sitten on vain uskaltauduttava polkupyörän selkään.
But if you do not want to walk, you must get on your bicycle.


Rohkeasti vain liikenteen sekaan keskelle tietä.
Right away to the middle of the traffic.


Keskity omaan ajamiseesi.
Please concenrate to your own driving.


Antaa mennä vaan...
Let it go on...


Kapeilla teillä anna etusija autoille.
In narrow streets become aware of cars.


Pyörällä pääsee!
Let's bicycler!

6.11.10

Veronan muistoja - Memories of Verona


PIAZZA DEI SIGNORI

Ensimmäinen ilta Veronassa. Tässä vaiheessa oli jo kova nälkä, sillä olimme päivällä unohtaneet , että Italiassa ruokapaikat avautuvat vasta illalla kello 19 jälkeen.


Italialaiset sypressit


Syksyn värit reunustivat ajotietä ylös mäkeen.


GIARDINO GIUSTI

Tämä puisto on ehkä yksi kauneimmista renessasnssipuistoista koko Italiassa. Itse en ole käynyt muualla, joten minulle tämä on kaunein.

Arvoitukseksi jäi, miksi etualan patsaan juurella on puuvasara. Siinä se oli ketjuilla kiinni.


PONTE SCALIGERO

Sota-aikana tämä niin kuin kaikki muutkin Veronan sillat räjäytettiin. Sodan jälkeen ne rakennettiin vanhojen piirustusten mukaan uudelleen.

21.10.10

Nightlife in Verona

Un'andata per Verona, per favore. Verona on hurmannut heti ensisilmäyksellä.



Tässä yksi Veronan mainioista ruokapaikoista. Here is one of good places in Verona where you can eat a good dinner.

19.10.10

Hetki irti arjesta!

Pieni hetki irti arjesta tekee hyvää. Takasta puuttuu vain tuli. Muuten huone hipoo täydellisyyttä. :-)



2.10.10

Syksyn lehdet / Autumn leafes

Elämä ei pääty syksyn lehtien varisemiseen. Päinvastoin maisema on ensin täynnä värejä ja sitten tulee avartuminen. Yhtäkkiä näkeekin enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä silloin tekee pieniä löytöjä, joilla on suuri merkitys.

A life is not going to end when leafes are falling down. On the contrary a scenery is at first full of colours and after that it will be opened. Then you will see more than before. Maybe you will make some little discoveries what you find very important to yourself.

Väriä elämäääsi!
Colours to you life!

21.9.10

Jungfruskärin syksyä / September in Jungfruskär

Jungfruskärin lammaspaimen

Jungfruskärin rantakallioita
Cliffs of Jungfruskär

Kaksi aikaisempaa reissua saareen olen tehnyt keväisin. Nyt sain hieman maistaa millaista Jungfruskärissä on syksyllä. Vettä satoi pääsasiassa vain öisin. Päivisin pääsimme hyvin kulkemaan maastossa. Edelisistä kerroista poiketen matkakumppanit koostuivat tällä kertaa pääosin valokuvausta aktiivisesti harrastavista. Retkeläisiä oli yhdeksän, mutta kameroita taisi olla toinen mokoma. Saalis oli tuhansia kuvia yhden viikonlopun aikana. Ehkä teemme niistä valokuvanäyttelyn ensi kesäksi Jungfruskäriin.

My two earlier visits on the island have been in spring time. Now i got a taste of autumn. It was raining mostly in nights. We could walk and take photos in daytime. This time most of us were photographer and only some of us were bird observers. So we took thousands of photos. It is possible that in Jungfruskär there is going to be an exhibition of our photos in next summer.

7.9.10

Kesän loppu / An end of a summer


Pyynikki, Tampere
Suomi/Finland

Pidän syksyn valosta, vaikka siinä on mukana ripaus haikeutta. Pidän syksyn väreistä, vaikka ne ovat kuin esirippu, joka pian vedetään syrjään.

I like lights of an autumn, although there is a bit sadness in it. I like colours of an autumn, although they are like a curtain that soon will bee taken off.

31.8.10

It was good for us here!

Kansainvälinen bibliodraamakonferenssi järjestettiin Martineumin aikuiskoulutuskeskuksessa Szombathelyssä Unkarissa 26.-29.08.2010. Paikalla oli bibliodraamaohjaajia ja muita asiasta kiinnostuneita 9 maasta.

International Bibliodrama Meeting was in Szombathely (Hungary) 2010.08.26-29. There were participants from 9 countries. The place where we were cathering was Martineun Academy for Adults´ Training.


Alussa
In the beginning

Puutarha
The garden

Tutustumme Szombathelyyn
We were introduced to Szombathely


30.8.10

Szombathely, Hungary 26.-29.08.2010

Pääkatu Szombathelyssä
The main street i Szombathely

Kaupungin aukio
The town square
Käsin tehtyä jäätelöä!
Hand made icecream!

Kukkaloistoa
Flowers