6.11.18

Kilkenny, Ireland in summer 2018

So this is Kilkenny
Muistoni Kilkennystä


Last summer was very dry in Ireland.
Viime kesänä oli Irlannissakin hyvin kuivaa.

An old English prayer in the city wall.
Vanha englantilainen rukous kaupunginmuurissa.

There is an old castle in Kilkenny.
Kilkennyssä on vanha linna.

Butler House Garden

And it is dry here too so you see!
Kuivaa on tälläkin niin kuin näette!

Nore River
Nore joki

 
The Rothe House Garden
Kauppiaan talon puutarha (Rothe House)

In my mind Kikenny is one of the most beautiful towns in Ireland. 




5.10.18

14th European Bibliodrama Conference 5.-9. September 2018

The Soil Of Our Hope
Der Grund unserer Hoffnung
Toivomme perusta

Isaiah 40: 12-31 - Jesaja 40: 12-31



Who has measured the waters in the hollow of his hand and marked off the heavens with a span, enclosed the dust of the earth in a measure and weighed the mountains in scales and the hills in a balance? Who has measured the Spirit of the Lord, or what man shows him his counsel? Whom did he consult, and who made him understand? Who taught him the path of justice, and taught him knowledge, and showed him the way of understanding?

Wer misst die Wasser mit der hohlen Hand, und wer bestimmt des Himmels Weite mit der Spanne und fasst den Staub der Erde mit dem Maß und wiegt die Berge mit einem Gewicht und die Hügel mit einer Waage? Wer bestimmt den Geist des Herrn, und welcher Ratgeber unterweist ihn? Wen fragt er um Rat, der ihm Einsicht gebe und lehre ihn den Weg des Rechts und lehre ihn Erkenntnis und weise ihm den Weg des Verstandes?

Wer misst das Meer mit der hohlen Hand? Wer kann mit der ausgespannten Hand den Himmel vermessen? Wer misst den Staub der Erde mit einem Scheffel? Wer wiegt die Berge mit einer Waage und mit Gewichten die Hügel? Wer bestimmt den Geist des Herrn Wer kann sein Berater sein und ihn unterrichten? Wen fragt er um Rat und wer vermittelt ihm Einsicht? Wer kann ihn über die Pfade des Rechts belehren? Wer lehrt ihn das Wissen und zeigt ihm den Weg der Erkenntnis?

Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat? Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä? Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien?



Behold, the nations are like a drop from a bucket, and are accounted as the dust on the scales; behold, he takes up the coastlands like fine dust. Lebanon would not suffice for fuel, nor are its beasts enough for a burnt offering. All the nations are as nothing before him, they are accounted by him as less than nothing and emptiness.

Siehe, die Völker sind geachtet wie ein Tropfen am Eimer und wie ein Sandkorn auf der Waage. Siehe, die Inseln sind wie ein Stäublein. Der Libanon wäre zu wenig zum Feuer und seine Tiere zu wenig zum Brandopfer. Alle Völker sind vor ihm wie nichts und gelten ihm als nichtig und eitel.

Seht, die Völker sind wie ein Tropfen am Eimer, sie gelten so viel wie ein Stäubchen auf der Waage. Ganze Inseln wiegen nicht mehr als ein Sandkorn. Der Libanon reicht nicht aus für das Brennholz, sein Wild genügt nicht für die Opfer. Alle Völker sind vor Gott wie ein Nichts, für ihn sind sie wertlos und nichtig.

Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran. Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi. Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.



To whom then will you liken God, or what likeness compare with him? An idol! A craftsman casts it, and a goldsmith overlays it with gold and casts for it silver chains. He skillful craftsman to set up an idol that will not move.

Mit wem wollt ihr denn Gott vergleichen? Oder was für ein Abbild wollt ihr von ihm machen? Der Meister gießt ein Bild und der Goldschmied vergoldet's und macht silberne Ketten daran. Wer aber zu arm ist für eine solche Gabe, der wählt ein Holz, das nicht fault, und sucht einen klugen Meister dazu, ein Bild zu fertigen, das nicht wackelt.

Mit wem wollt ihr Gott vergleichen und welches Bild an seine Stelle setzen? Der Handwerker gießt ein Götterbild, der Goldschmied überzieht es mit Gold und fertigt silberne Ketten dazu. Wer arm ist, wählt für ein Weihegeschenk ein Holz, das nicht fault; er sucht einen fähigen Meister, der ihm das Götterbild aufstellt, sodass es nicht wackelt.

Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata? Patsasko? Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.



Do you not know? Do you not hear? Has it not been told you from the beginning? Have you not understood from the foundations of the earth? t is he who sits above the circle of the earth, and its inhabitants are like grasshoppers; who stretches out the heavens like a curtain and spreads them like a tent to dwell in; who brings princes to nothing and makes the rulers of the earth as emptiness. Scarcely are they planted, scarcely sown, scarcely has their stem taken root in the earth, when he blows on them, and they wither, and the tempest carries them off like stubble.

Wisst ihr denn nicht? Hört ihr denn nicht? Ist's euch nicht von Anfang an verkündigt? Habt ihr's nicht gelernt von Anbeginn der Erde? Er thront über dem Kreis der Erde, und die darauf wohnen, sind wie Heuschrecken; er spannt den Himmel aus wie einen Schleier und breitet ihn aus wie ein Zelt, in dem man wohnt; er gibt die Fürsten preis, dass sie nichts sind, und die Richter auf Erden macht er zunichte: Kaum sind sie gepflanzt, kaum sind sie gesät, kaum hat ihr Stamm eine Wurzel in der Erde, da lässt er einen Wind unter sie wehen, dass sie verdorren, und ein Wirbelsturm führt sie weg wie Spreu. 

Wisst ihr es nicht, hört ihr es nicht, war es euch nicht von Anfang an bekannt? Habt ihr es nicht immer wieder erfahren seit der Grundlegung der Erde? Er ist es, der über dem Erdenrund thront; wie Heuschrecken sind ihre Bewohner. Wie einen Schleier spannt er den Himmel aus, er breitet ihn aus wie ein Zelt zum Wohnen.  Er macht die Fürsten zunichte, er nimmt den Richtern der Erde jeden Einfluss. Kaum sind sie gesät und gepflanzt, kaum wurzelt ihr Stamm in der Erde, da bläst er sie an, sodass sie verdorren; der Sturm trägt sie fort wie Spreu.

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa? Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.




To whom then will you compare me, that I should be like him? says the Holy One.  Lift up your eyes on high and see: who created these? He who brings out their host by number, calling them all by name; by the greatness of his might and because he is strong in power, not one is missing.

Mit wem wollt ihr mich also vergleichen, dem ich gleich sei?, spricht der Heilige. Hebt eure Augen in die Höhe und seht! Wer hat dies geschaffen? Er führt ihr Heer vollzählig heraus und ruft sie alle mit Namen; seine Macht und starke Kraft ist so groß, dass nicht eins von ihnen fehlt.

Mit wem wollt ihr mich vergleichen? Wem sollte ich ähnlich sein?, spricht der Heilige. Hebt eure Augen in die Höhe und seht: Wer hat die (Sterne) dort oben erschaffen? Er ist es, der ihr Heer täglich zählt und heraufführt, der sie alle beim Namen ruft. Vor dem Allgewaltigen und Mächtigen wagt keiner zu fehlen. 

Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.




Why do you say, O Jacob, and speak, O Israel, “My way is hidden from the Lord, and my right is disregarded by my God”? Have you not known? Have you not heard? The Lord is the everlasting God, the Creator of the ends of the earth. He does not faint or grow weary; his understanding is unsearchable. He gives power to the faint, and to him who has no might he increases strength.

Warum sprichst du denn, Jakob, und du, Israel, sagst: »Mein Weg ist dem Herrn verborgen, und mein Recht geht vor meinem Gott vorüber«? Weißt du nicht? Hast du nicht gehört? Der Herr, der ewige Gott, der die Enden der Erde geschaffen hat, wird nicht müde noch matt, sein Verstand ist unausforschlich. Er gibt dem Müden Kraft, und Stärke genug dem Unvermögenden.

Jakob, warum sagst du, Israel, warum sprichst du: Mein Weg ist dem Herrn verborgen, meinem Gott entgeht mein Recht? Weißt du es nicht, hörst du es nicht? Der Herr ist ein ewiger Gott, der die weite Erde erschuf. Er wird nicht müde und matt, unergründlich ist seine Einsicht. Er gibt dem Müden Kraft, dem Kraftlosen verleiht er große Stärke.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: -- Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa.




I will wieder ham
Fühl mi so allan
Braucht ka große Welt
I will ham nach Fürstenfeld
(sTs, Fürstenfeld)

I want to go home again
I feel so lonely
No longing for a big world
I want to go home to Fürstenfeld

Tahdon takaisin kotiin
Olen niin yksin
Jääköön suuri maailma
Haluan kotiin Fürstenfeldiin


Even youths shall faint and be weary, and young men shall fall exhausted; but they who wait for the Lord shall renew their strength; they shall mount up with wings like eagles; they shall run and not be weary; they shall walk and not faint.

Männer werden müde und matt, und Jünglinge straucheln und fallen; aber die auf den Herrn harren, kriegen neue Kraft, dass sie auffahren mit Flügeln wie Adler, dass sie laufen und nicht matt werden, dass sie wandeln und nicht müde werden.

Die Jungen werden müde und matt, junge Männer stolpern und stürzen. Die aber, die dem Herrn vertrauen, schöpfen neue Kraft, sie bekommen Flügel wie Adler. Sie laufen und werden nicht müde, sie gehen und werden nicht matt.

Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.





___________________________
English Standard Version (ESV)
Lutherbibel 1984
Die Einheitsübersetzung
Raamattu 1992 (The Finnish Bible 1992)
___________________________

Bildungshus Batschuns & Propstei St. Gerold
Vorarlberg
Österreich/Austria

25.9.18

An der Straße in Voralberg/Österreich... The road I walked five days

 Bildungshaus Batschuns
I participated here 14th European Bibliodrama Conference.

 But my lodging was about 700 meter from the conference place.

 The road was quite busy and tight.

 You have always think on which side the road you walk.

 I enjoyed to walk this roan in the daytime but not in dark nights.

 The last curve before my destination.

 Be&B Waldrast on the right. Here I overnighted.

 Every mornign the same way back.

I had to be very careful.

 I loved the view by the road.

But it was important to watch the road too.

Back in Bildungshaus Batschuns.

2.9.18

Viimeinen saarnani 02.09.2018 - My last sermon 02/09/2018


Evankeliumi Matteuksen mukaan 11: 25-30 + Psalmi 19

Olen saanut lähes vuoden kulkea psalmin 19 viitoittamalla tiellä. Ihan yksin en tätä tehnyt. Seuranani oli yhteensä 39 muuta ihmistä kahdessa erilaisessa ryhmässä. Viimeinen ryhmä alkoi maaliskuussa ja siinä ohjeenamme oli etsiä yhdessä hyväksyvää ja armollista katsetta psalmin viitoittamalla tiellä. Kun elokuun puolivälissä päätimme noin puolivuotisen matkamme, huomasimme kulkeneemme vahvasti kohti päivän evankeliumin esiin nostamaa lapsenmielisyyttä. Me aikuiset löysimme uudelleen sen minkä lapsi osaa jo luonnostaan: leikin ja kuplivan ilon. Yhden matkalaisen sanoin: On ollut uskomattoman turvallista olla täällä! Viimeinen jakso heittäytymisineen leikkiin ja luottamukseen teki hyvää ja hoiti syvältä aiemmin tulleita haavoja.”

Päivän evankeliumi alkaa lauseella: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.” Ehkäpä Jeesuksella oli näin sanoessaan mielessä Psalmi 19, joka alkaa näin:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa,
taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.

Viisaus tarvitsee puhetta ja oppineisuus paljon sanoja. Tällä kaikella on oma paikkansa. Mutta jos pitää kiinni vain sanoista ja niiden muodostamista määritelmistä, niin Jumalan ilmoitus jää vaillinaiseksi. Jumala on ilmoittanut meille itsensä Jeesuksessa Kristuksessa eikä Jeesusta ei voi ymmärtää pelkästään sanoin määrittelemällä. Ja jos ei ymmärrä Jeesusta ei ymmärrä evankeliumiakaan, sillä sekään ei psalmin 19 mukaan ole puhetta, ei sanoja eikä ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla.

Olen silti tarvinnut sanoja ja viisauttakin. Jos en olisi koskaan tutustunut minua viisaamman pastori Miikka Anttilan paljon sanoja sisältävään teologian estetiikkaa avaavaan tutkimukseen, olisin ollut paljon epävarmempi opas näissä mainituissa ryhmäprosesseissa. Onhan siinä tiettyä ristiriitaisuutta, että tarvitsin ensin paljon sanoja ja viisautta voidakseni ymmärtää uskon todellisuuden olevan luonteeltaan läpikotaisin esteettinen – juuri sitä, mitä psalmi 19 alussa kuvaa. Esteettisyyden havainnointiin ja kokemiseen sanat ovat voimattomia. Lapset sen ymmärtävät luonnostaan. Me aikuiset sivuutamme esteettisyyden järkeväksi kokemallamme ajattelulla.

Tarvitsemme kyllä sanoja mutta ilman luottamusta ne ovat tyhjää täynnä.

Takaisin päivän evankeliumiin: ”Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”

Mitä tämä tarkoittaa? Kyse on siitä, että meidän tietomme Jumalasta ja Jeesuksesta on aina hyvin vajavaista. Apostoli Paavali ilmaisee asian, että me katselemme kuin arvoitusta, joka selviää vasta sitten kun olemme perillä. Ja jos Poika eli Jeesus jollekin meistä ilmoittaa jotain Jumalasta, niin se tapahtuu ilman puhetta, ilman sanoja ja ilman korvin kuultavaa ääntä. Näin arvoitus säilyy.

Evankeliumista saa helposti käsityksen, että on olemassa joku (ehkä vain yksi henkilö), joka saa tietää Jumalasta enemmän kuin muut: ”Isää ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Tällainen tulkinta johtaa ja on johtanutkin siihen, että aina silloin tällöin esiin nousee joku yksilö, joka saa itseään sokeasti seuraavan seuraajakunnan. Yhden tai harvalukuisen eliitin haltuun uskottu Jumalan ilmoitus johtaa väistämättä katastrofiin – enemmin tai myöhemmin. Yksi tällainen profeetta oli Maria Åkerblom, joka kuoli Helsingissä vuonna 1981. Hän kokosi eläessään suuren seuraajajoukon, joiden elämä meni lopulta enemmän tai vähemmän sivuraiteille. Mariasta tehdään parhaillaan elokuvaa, jossa ennakkotietojen mukaan paneudutaan pohtimaan paitsi Mariaa ihmisenä myös sitä, mikä sai monet antamaan itsensä sokeasti Marian armoille.

Vastakohdan Maria Åkerblomin ja muiden näennäisen helpoille ratkaisuille tarjoaa uskontofilosofian professori Sami Pihlström kirjassaan ”Ota elämä vakavasti – Negatiivisen ajattelija opas” Kirjan nimi on provosoiva ja sillä piikitellään nykyisin niin suosittuja elämäntaito-oppaita, joissa luvataan parempaa elämää ja onnea. ”Kun esitetään liian helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin, hälytyskellojen pitäisi alkaa soida”, sanoo Sami Pihlström. Ja saman varoituksen kuulemme Matteuksen evankeliumissakin:

Vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut. Jos siis teille sanotaan: 'Hän on tuolla autiomaassa', älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on sisällä talossa', älkää uskoko sitä.” (Matt. 24:24)


Jumala ilmoittaa itsensä aina seurakunnalle – meille kaikille yhdessä. Siksi me tarvitsemme toinen toisiamme. Näin sen toi ilmi eräs kurssilainen elokuussa päättyneessä ryhmässäkin: Hyvin tärkeää kokonaisuudessa oli myös jakaminen. Muiden ajatusten kuuleminen teki prosessista turvallisen ja myös matkasta syvemmän, en ole ajatusteni kanssa yksin vaan yhdessä muiden kanssa, turvassa Jumalan kasvojen edessä.” Seurakunta on olemassa sitä varten, että me yhdessä rohkaisemme toinen toisiamme tien kulkijoina. Tie saattaa näyttäytyä meille jokaiselle hieman erilaisena, mutta se ei saa olla ole este jakamiselle eikä yhdessä kulkemiselle.

Päivän evankeliumi päättyy kutsuun lepoon. Tässä lepokutsussa on vain se kummallinen piirre, että samalla kehotetaan ottamaan ies harteille.

Ieshän oli veto- tai kantolaite, jonka avulla härkä tai härkäpari veti kuormaa tai maatalousvälinettä. Ikeellä kannettiin ennen myös vettä kaivosta.

Kuvaannollisessa merkityksessä ”ikeen alle pakottaminen” tarkoittaa alistamista. Antiikin kulttuureissa oli tapana pakottaa kukistettu vihollinen alittamaan symbolinen ies, joka muodostettiin keihäistä tai miekoista. Tätähän näkee nykyäänkin usein sotilaallisissa häissä, joissa hääpari kulkee sotilaiden muodostamaa kujaa pitkin miekkojen alitse.

Ei kuulosta kovin houkuttelevalta levolta, jos siihen liittyy samalla raatamista tai alistumista. Evankeliumi näyttäisi siis kutsuvan työn ja kuormien uuvuttamia lepoon ja samalla näitä uupuneita kehotetaan ottamaan ies väsyneille harteille. Näinkö on?

Mutta ei huolta. Matteus antaa evankeliumissaan ikeelle uuden merkityksen. Ies on lempeyttä ja nöyryyttä. Se on jotakin, mitä voimme oppia vain Jeesukselta. Oppiminen on sitä, että uskallamme olla hämmentyneitä, uskallamme erehtyä emmekä lamaannu virheiden pelossa. Ies saattaa varjostaa elämäämme mutta samalla se kuitenkin myös paljastaa meille valon, joka luo toivoa ja rohkeutta ja antaa meille levon.

Leonard Cohenin laulun sanoin:
Forget your perfect offering
There is a crack, a crack in everything
That’s how the light gets in.

Unohda pyrkimyksesi olla täydellinen
On olemassa särö, kaikessa on särö
Ja juuri siitä valo pääsee sisään

Jeesuksen ies on hyvä kantaa ja hänen kuormansa on kevyt. Kuormathan jätettiin jo Golgatan ristille ja ies on sitä varten, että muistaisimme mistä saamme levon.

Lepo on tarjolla meille kaikille, jotka olemme väsyneitä, rikkinäisiä ja epäonnistuneita. Lepoa tarjotaan meille kaikille, joille kristinuskon ihanteet tuntuvat olevan tavoittamattomissa.

Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”


Tähän saamme lapsenomaisesti luottaa. Sinä kelpaat.