8.7.18

Konfirmaatiosaarna Högsåran rippileiriläisille 08.07.2018


Hepr. 12: 25-29
Luuk. 6: 27-31


Se tunne, kun lähdimme Högsåraan ja tulimme sieltä pois. Siihen väliin mahtuu paljon.

Rippikoululeiri on eräänlainen ihmislaboratorio, jossa hyvin rajatussa ympäristössä voidaan testata ja opetella ihmiselämään liittyviä perusasioita.

Päivän evankeliumi kiteytyy lauseeseen: Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tätähän myös me opettelimme koko sen ajan kuin leirimme kesti. Jotain me siitä opimmekin, mutta paljon jäi vielä kesken.

Tuo evankeliumiin sisältyvä kultainen sääntö on yksi keskeisimmistä perusasioista elämässä. Se oli yksi keskeisimmistä asioista myös leirillä, sillä ilman sitä yhdessäolo olisi ollut tosi hankalaa.

”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille” on sellaisenaan täysin uskontovapaa lause ja kuitenkin se sisältää samalla kaiken, mitä Raamatussa kerrotut Jumalan käskyt sisältävät.

Kultaisen säännön myötä puhe uskonnosta saa hyvin arkisen sävyn. Uskonto ja uskominen ei olekaan mitään juhlavaa kirkkokäyttäytymistä vaan arkista elämää yhdessä. Usko on sitä, että luottaa siihen, että elämässä riittää voimaa antavaa kipinää kultaisen säännön noudattamiseen.

Hollantilainen pappi ja runoilija Huub Osterhuis sanoittaa tuon kipinän löytymisen näin:

Katso valon valkeutta, Jumalaa ja miestä
Vierellämme taivaan Herra vetää samaa iestä
Keskellämme seisoo Hän, jota ette tunne

Tehkää siksi toisillenne iloisesti hyvää
Velkana vain rakkautta aina enentyvää
Keskellänne seisoo Hän, jota ette tunne

Älkää mistään murehtiko, Jumala on lähellä
Asumassa keskellämme auttajana hädässä
Keskellänne seisoo Hän, jota ette tunne

Se tunne, kun tätä leirillämme pohdimme. Usko Jumalaan liittyy ajatuksissamme helposti vain uskonnollisuuteen, joka on kuitenkin vain pintakuohua siitä, mitä sisimmässä tapahtuu.

Oma sisin on jokaisella meillä se kaikkein pyhin, jonne ei ole kenelläkään ulkopuolisella asiaa ilman lupaa. Siksi on helpompi puhua pinnasta kuin pinnan alla piilevistä asioista.

Tässä kohtaa mieleeni nousee äsken kuultu Heprealaiskirjeen kohta, missä rakkaus on vaihdettu pelkoon. Kun toisaalla Raamatussa sanotaan, että ”Jumala on rakkaus”, niin heprealaiskirje kutsuu Jumalaa ”tuhkaksi polttavaksi tuleksi”.

On siinä iso ero. Tuo sama erilaisuus on usein myös meissä itsessämme: se mitä olemme sisimmässämme ja se, mitä näytämme ulospäin. Helposti siinäkin on ero kuin yöllä ja päivällä tai kuin rakkaudella ja tuhkaksi polttavalla tulella.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Tuli tuhoaa ja polttaa kaiken tuhkaksi. Siinä missä rakkaus luo uutta, tuli hävittää kaiken olemattomaksi.

Puhuuko heprealaiskirjeen kirjoittaja samasta Jumalasta kuin evankeliumin kirjoittanut Luukas?  Puhuu hän. Tässä tapahtuu jotain samaa, kuin meissä itsessämme. Näytämme ulospäin usein aivan eri puolen itsestämme kuin mitä oikeasti olemme sisimmässämme.

Luukkaan evankeliumin osoittama kultaisen säännön viitoittama tie on hidas tie. Siinä edistyminen on usein kuin paikoillaan seisoisi. Mitään ei näytä tapahtuvan. Siksi heprealaiskirjeen kirjoittaja tarttuu järeämmän tuntuiseen aseeseen: pelkoon. Katsokaa tätä maailmaa! Eikö kaikkein vahvimpia tunnukin olevan ne, joilla on suurin pelottelu voima tukenaan? Jos luovumme rakkaudesta meille jää käteen vain pelko.

Pelolla voidaan hallita. Pelolla voidaan tuhota lähes kaikki paitsi ei koskaan sitä, mitä on sisimmän salatuissa sopukoissa. Siellä ovat kaipuu rauhaan, iloon ja rakkauteen – kaikkeen siihen, mihin kultainen sääntö meitä ohjaa. Pelko on aina hetkellistä, aikaan ja paikkaan sidottua. Rakkaus on ikuista ja määrittelemätöntä.

Sen mitä olen edellä sanonut, Leo Tolstoi tiivistää kirjassaan Minun uskoni (1884):

”Kristus sanoo: te luulette, että teidän lakinne parantavat pahan, mutta ne vaan sitä suurentavat. On olemassa vain yksi tie pahan voittamiseen – se on pahan palkitseminen hyvällä kaikille ilman mitään erotusta. Te olette tuhansia vuosia koitelleet omaa keinoanne, koitelkaa nyt minun päinvastaista keinoani.”

Se tunne, kun rakkaus voittaa. Leirillä löysitte itsestänne kipinän, jota et ehkä itsekään kunnolla vielä huomaa. Mutta siellä se on. Ei se teistä mihinkään poistu, sillä Jumala on jokaista teitä lähempänä kuin itse uskottekaan. Luottakaa tähän.

23.6.18

Espoon saaristomuseo Pentala - The Archipelago Museum of Pentala in Espoo.

Saaristomuseo Pentala
Archipelago Museum Pentala

Ranta-aitta ja taustalla ravintola Paven.
A storehouse on the beach and on background there is the restaurant Paven. 

Vanhaan tyyliin rakennettu ruokokatto.
An old style stalk roof.

Arkkulaituri
Cofferdock

Näkymä ranta-aitan ovelta.
A view from the storehouse door.

 Villa Rosengårdin ikkunasta näkyy Gurlin talo.
From the window of Villa Rosengård you can see the house of Gurli.

Gurli oli kalastaja Arvidin vaimo. Vuonna 1987 Gurli kuoli 81 vuoden ikäisenä 
ja siihen päättyi saaren kalastajaperheiden elämä Pentalassa.
Gurli was a fisherman Arvid's wife. She left the house 1987 in the age of 81 years. 
Gurli was the last of the fisherman families who lived on the island.

Gurlin talo jää taakse, kun lähdetään luontopolulle.
From the house of Gurli you can start to walk to a nature footpath.

Luontopolku on helppo ja lyhyt (2 km) kävellä
The nature footpath is good and short (2 kilometres) to walk.

Polku vie metsän siimekseen.
To the deep inside in the forest.

Maasto on paikoin kallioinen.
A view by the footpath.

Diksandin hiekkaranta
The Diksand beach.

Diksand on Espoon saariston hienoin luonnontilainen hiekkaranta.
Diksand is the most beautiful unspoilt beach in the whole archipelago of Espoo.

Vai mitä sanot?
Or what do you say?

Hiekkaranta pääty kallioihin.
The beach ends to the cliffs.

Mikä maisema!
What a view!

 Kallion takana alkaa metsä.
After the cliff there is a forest.

 Salaperäinen metsä.
A mysterious forest.

 Aurinko tekee maisemasta kauniin.
Sun makes view very beautiful.

Ja sitten palaamme jo takaisin.
And then we come back.

 Kävelyretken jälkeen ruoka maistuu.
After a walk it is good to eat something.

Pentalan edustalla on järjestetty harjoituspurjehduksia keskiviikkoisin jo 100 vuotta.
In Pentala there has been exercise sailings in every Wednesday already 100 years.

 Hyvästi Pentala! Me tapaamme vielä.
Goodby Pentala. We will see again.

10.5.18

Myllytuvalla kevättä vastaanottamassa - A weekend in Myllytupa when the spring came

Myllytupa
Mill Cottage

Vanha lato
An old barn

Palokärki
Black Woodpecker

Salaperäinen maakellari
A mysterious storage

Värit
Colours

Leskehlehtiä
Coltsfoots

 Sinivuokkoja
Common hepaticas

 Valkovuokkoja
Wood anemones

Sinistä ja valkoista
 Blue and white

Pato
A dam

 Padon yläpuolella
Over the dam

Tie
A road

 Hento alku
A light beginning

Vahva alku
A strong beginning

29.4.18

Toivo - The Hope

Jos synkät pilvet uhkaavat...
If there are some dark clouds coming...

...silti aina on olemassa myös toivo paremmasta!
...there are also still left a hope of a better future!

28.11.17

Laulu ihmisyydestä (A song for humanity)

Aika on loppu.
Vääjäämättä se tulee
eteen jokaisen.
Tuomio vai armahdus?
Kumpaa se tuo tullessaan?

Elämän tili
tekee meidät paljaaksi.
Ei auta usko
jos ohitit kärsivän
näin Kirjassa sanotaan.

Kuitenkaan usko
ei ole tekemistä
ei virheetöntä
erheetöntä tietoa.
Meistä ei ole siihen.

Usko on luotto
Kristus pysyy vierellä
kun erehdymme,
vaikka tieltä eksymme.
Tiehän ei ole meidän.

Nyt eksyneille
epäonnistujille
kaikille kuuluu
sanoma armon luja
saat olla armahdettu.

Vajavaista on
tietomme tällä tiellä
mutta kerran on
oleva täydellistä
silloin saamme vastaukset.

Meille annettu
on tie tämä Kristuksen.
Lähimmäisesi huomaa.
Hänelle apusi suo
olipa hän kuka vain.

Anna Jumalan
rakkauden lävitsesi
vapaasti tulla.
Rakkaus ei ole koskaan
väärää tai tuomittavaa.

Ihmisyys ei oo
katoavaa muistathan,
meitä luotu ei
toista sortamaan laulaa
Elli Haloo laulussaan.

17.4.17

Tämäkin on Pietaria - This is also Saint Petersburg

Mainokset ovat osa katukuvaa myös Pietarissa.
Advertisements are part of the street view also in Saint Petersburg.




En nähnyt tällä kertaa Pietarin valkeita öitä, mutta näin jotain muuta kaunista.
This time I did not saw the bright nights of Saint Petersburg but I saw something else what is beautiful.




14.4.17

Eremitaasi . Talvipalatsi - Hermitage . Winter Palace

350 huonetta ja niin paljon katsottavaa, että kaiken nähdäkseen saa kiertää huoneita 15 vuotta.

350 rooms and so much to see that if you want to see everything you must stay inside 15 years.

Sisäänkäynti Palatsiaukiolle
Enter to Dvortsovaya plaza
Alexander Column
Talvipalatsi ja Eremitaasi
Winter Palace and Hermitage
Näkymä Nevalle
A view to Neva
Raput
Stairways
Ylös ja alas
Up and down
Kaikkein "pyhin"
The most "important"
Käytävä
A gangway
Taidetta seinillä
Arts on walls
Paljon rappuja
Many stairways
Kultainen huone
Golden Room
Toinen käytävä
Another gangway
Eremitaasi sijaitsee Nevan rannalla.
Hermitage is on shore of Neva.
 Kerralla ei näe kaikkea. On se sen verran iso talo.
It is impossible to se everything at once. It is so a huge house.