29.3.10

Ei mitään pikaruokaa

Sitruunassa ja yrteissä marinoitu kikherne-kanapata
eli se mitä herkusta oli jäljellä maanantaina lounaaksi lämmitettynä.

Viikonloppuisin tulee toisinaan tehtyä ruokaa oikein antaumuksella. Nyt aloitimme valmistelut lauantaina laittamalla kanat marinoitumaan. Sunnuntaiksi riitti kahdelle vielä parisen tuntia yhteistä puuhailua ennen kuin päivällinen oli valmis. Hyvää tuli ja kaunista myös katsella. Tuo maanantainen kuva on vain kalpea aavistus siitä, miltä ruoka näytti sunnuntaina.

Kiinnostuneet löytävät reseptin tästä linkistä.



22.3.10

Liike lähtee lantiosta

Lumivuoret ikkunan takana alkoivat hiljalleen ahdistaa. Pihanpuolen ikkunoista ei ole pitkään aikaan näkynyt muuta kuin valkoista lunta. Ei puita, ei lintuja, ei oravia eikä naapureita. Oli siis pakko tarttua lapioon ja käydä hikiseen puuhaan. Olihan se vähän hölmön tuntuista puuhaa siirtää lumikasaa toiseen paikkaan. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. Ikkunamaisema avartui. Enää ei ole sellaista oloa, että olisi jäänyt kuin johonkin loukkuun.

Samalla sitä tuli miettineeksi omaa mielen maisemaakin. Sinnekin kertyy helposti kaikenlaisia "lumivuoria" estämään näkymiä. Miten mielellään sitä käpertyykään omiin oloihinsa luullen sitä koko totuudeksi. Suostuminen siihen, että elämä on muutakin kuin mitä minulla on, merkitsee mielen "lumivuorten" raivaamista. Ei se aina niin helppoa ole, mutta suosittelen lämpimästi. Jos ei yksin siihen pysty, niin kannattaa kysyä apua.

Jos et ole vielä huomannut, niin liike lähtee todellakin lantiosta. Kokeilepa, niin löydät liikkumiseenkin aivan uuden ulottuvuuden. :-)

7.3.10

Maaliskuun kuva/The Photo of March

6.3.2010 klo 15.05
Nikon D300
ISO 800
f 22
1/80
24-70 (48 mm)







Maaliskuussa tuli lumenpaisumus. Maisema peittyi lumivuoren taa.

It has been snowing last days!

Kuvasarja on osa kokonaisuutta nimellä 12 kuvaa/12 photos. Muut osallistujat löydät tästä linkistä.

4.3.10

Viimeinen ilta

ja haikealta tuntuu lähteä kotimatkalle.


Ruokailu onnistuu jo hyvin italiaksi. Pöydän varaaminen puhelimitse oli vielä rajat ylittävä kokemus. Kaikki sujui muuten hyvin paitsi että varauksen vastaanottanut tarjoilija käytti sanoja joihin en ollut varautunut. Ymmärsin vastata kellonaikaa koskevaan kysymykseen ja tiesin kertoa kuinka monelle olen pöytää varaamassa. Mutta kaikki muu meni yli ymmärryksen. Unohdin kertoa jopa nimeni. Ruokaa kuitenkin saatiin.


Milano ei luultavasti nuku koskaan. En ainakaan itse jaksanut valvoa niin kauaa, että olisin huomannut katujen täysin hiljenevän.

Sataa vettä

... mutta ei haittaa. Kun on katto pään päällä, niin eivät kengät kastu.


Galleria Vittorio Emanuele II on Milanon kaunein katettu kävelykatu. Se näkyy myös kahviloiden hinnoissa. Nautin kahvini muualla.

2.3.10

Kevättä ilmassa

...mutta ei huolta. Koittaa se kevät vielä Suomeenkin.


Milanossa nämä jo kukkivat. Ilmassa tuoksuu vahvasti kevät.


Tässä vähän kauempaa kuva samoista kukkivista puista.


Tässäpä sitten "pakollinen" turistikuva. Duomon sisällä en käynyt, sillä katto kiehtoi enemmän. Sieltä oli mukava katsella Milanon kattoja.

1.3.10

Vaihdoin maisemaa

...jotta voisin olla pienen hetken tekemättä lumitöitä.





Mikäpä tässä on istuessa. Jääköön kiire. Otan kirjan käteen ja unohdan kellon.





Läheltä löytyy useita pieniä kahviloita. Una tazza di kaffe, per fafore!