Elämäni kirjat, osa 3/3 - The books of my life, part 3/3

Tässä loput itselleni merkittävistä kirjoista.

Maailman ihanin tyttö valokuvanäyttely

Hämeenlinnassa 1990-luvun lopulla 

avasi minulle uuden maailman. 

Aloin kiinnostua valokuvasta oikein tosissani 

ja tie vei minut lopulta Aalto yliopistoon 

opiskelemaan voimauttava valokuva menetelmää 

ja sen soveltamista omann työhöni. 

Löysin samalla matkalla dialogin.

Valokuvassa on voimaa 

vaikka mihin!

Maurice Merleau-Ponty 

tuli vastaan opiskelessani 

voimauttava valokuva menetelmää. 

Merleau-Pontyn kirja "Silmä ja mieli" 

oli ensimmäinen tapaamiseni filosofin kanssa. 

En ymmärtänyt mitään lukemastani.

Sitten tartuin kirjoihin "Phenomelogy of Perception" 

ja "The Visible and the Invisible".

Olin vielä enemmän pihalla. 

Onneksi opiskelumme oli 

yhdessä jakamista ja dialogia. 

Hiljalleen alkoivat Merleau-Pontyn ajatukset avautua. 

Niinpä aloitin viime syksynä 

lukemaan uusinta suomennosta 

hänen pieneksi jääneestä tuotannostaan. 

"Filosofisia kirjoituksia" on vielä 

kesken lukupöydälläni. 

Mauricen kanssa täytyy edetä hitaasti, 

että pysyy perillä hänen ajatuskulussaan.

Skinnarin kirja on varsin helppolukuinen 

ja osin hiukan naivinkin tuntuinen. 

Mutta puutteistaan huolimatta "Pedagoginen rakkaus" 

on hyvä keskustelunavaus pohdittaessa 

elämän perimmäisiä kysymyksiä ilman 

uskonnollista kiihkoa.

"Rakennamme moraalin todellisuuskäsityksemme varaan. 

Jos oivalluksemme todellisuudesta on harhainen, 

heijastuu harha myös moraaliin."

Liehuvat mekot

Merja Revon liehuvat mekot

Tampere-talon Lempeä katse -näyttelyssä 30.3-1.5.2011.

Minua puhuttelee tämän työn keveys ja ilmavuus, joka on syntynyt suuren surun kohtaamisesta. Voimauttava valokuva rohkaisee kohtaamaan kohtaamattoman, näkemään näkemättömän ja hyväksymään hyväksymättömän. Siitä alkaa voimautuminen, joka tuo elämään keveyttä ja ilmavuutta.

LEMPEÄ KATSE–VOIMAUTTAVIA VALOKUVIA NÄYTTELY TAMPERE-TALOSSA 30.3.–1.5.2011

Kuvaleikkaus yhdestä näyttelyssä olevasta valokuvastani.

Tampere-talossa on esillä Miina Savolaisen Aalto-yliopistosta valmistuvien jatko-opiskelijoiden näyttely Lempeä katse - Voimauttavia valokuvia 31.3.-1.5.2011. Näytelyssä hoidollisten alojen ammattilaiset ovat soveltaneet menetelmän katseen ja vastavuoroisen ammatillisuuden lähtökohtia omassa asiakastyössään ja ammatillisessa kasvuprosessissaan.

Näytelyohjelma

Avoin päättötyöseminaari lauantaina 9.4.2011 klo 10-18. Neljätoista hoidollisten ja pedagogisten alojen ammattilaista esittelevät omat työnsä.

Miina Savolaisen voimauttavan valokuvan menetelmää esittelevä luento keskiviikkona 13.4.2011 klo 17-20, mukana myös päättötöiden esittelyä.

www.tampere-talo.fi/ohjelmisto-ja-liput/tapahtumakalenteri/yleisonayttelyt/

www.voimauttavavalokuva.net/nayttelyt.htm

Huhtikuussa Tampereelle! - In April to Tampere!

Voimauttavan valokuvan erikoistumisopintojen

lopputyönäyttely Tampereella 30.3.-1.5.2011.

Tätä olen odottanut pian kaksi vuotta.

Nyt on edessä tiukka kaksikuukautinen,

jotta pääsisin mukaan upeaan näyttelyyn.

Tervetuloa tutustumaan

14 voimautuneen opiskelijan

lopputöihin!

_______

I have been waiting this almost two years. Now it is time to finish my studies. We are 14 photography students who have learned how empowerment through photography turns the dynamic of photography upside-down and the photo shoot becomes an interactive session.

Our exhibition is going to happen in Tampere Hall 30.3.-1.5.2011.

Maailman ihanimmat tytöt Tampereella

Sain olla viime viikolla mukana pystyttämässä Miina Savolaisen "Maailman ihanin tyttö" valokuvanäyttelyä.

Salin täydeltä upeita valokuvia!

Avajaisiin on tässä vaiheessa aikaa vain yksi yö ja yksi päivä. Varsinaiset näyttelyn rakentajat ovat tässä vaiheessa tehneet töitä jo kuukausia.

Tampereen taidemuseon TR1 Taidehallissa järjestämä näyttely avautui 17.12.2010 ja on avoinna aina helmikuun 2011 loppuun asti.

Käykääpä katsomassa. Suosittelen lämpimästi!

Sade taukosi ja matka jatkui

Tiistai 1.6.2010 alkoi aurinkoisena. Päätin jatkaa edellisessä postauksessa keskeytynyttä matkaani. Viimeksi jäin tuon kuvassa näkyvän tien alkuun. Nyt pääsin viimein huipulle asti.

Voikukat voitelevat maiseman.

Mutta muitakin värejä löytyy. Orvokkien sininen meri oli jo peittynyt vihreän ja punaisen alle. Kuvassa tervakukkia.

Tämä kuva on hyvä esimerkki siitä, millainen on itseäni voimauttava kuva. Valoa, varjoa ja ennen kaikkea avaraa tilaa.

Olen aloittelemassa voimauttavan valokuvauskurssini lopputyötä. Tällä hetkellä prosessoin omaa suhdettani lopputyöni aiheeseen, missä ajattelin tutkia valokuvan keinoin ihmisen suhdetta pyhään. Itselläni se voisi olla jotain kuvan kaltaista. Pyhä on jotain, mitä ei voi hallita, mutta sitä kohti kurottaudun. Ehkä se löytyy jostain tuolta taivaanrannan takaa.

Maalaismaiseman voimauttava vaikutus

Jouluhumuun sekaantuminen on paljon itsestä kiinni. Minä itsehän olen se, joka valitsen mihin aikani käytän. Postilaatikkoon tulvivat kaupan mainokset voisi aivan hyvin laittaa suoraan jätepaperikeräykseen. Meillä keräyslaatikko on onneksi aivan postilaatikkojen läheisyydessä. Tavaratalojen sijasta voisin suosia lähikauppoja. Lahjoja olen jo pitkään antanut vain niille kaikkein lähimmilleni. Joulukorttien kirjoittaminen on silti aina isohko urakka, mutta minusta on mukava edes kerran vuodessa antaa pieni ajatus ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet elämääni kuluneen vuoden tai pitemmänkin ajanjakson aikana.

Petri Petterssonin vanhassa laulussa lauletaan "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa asustaa..."

Asun itse melkein maalaismaisemassa tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Mielestäni pelkkä maisema ei tee ketään onnelliseksi. Kyllä niitä onnettomia löytyy täältäkin. Siitä ei kuitenkaan mihinkään pääse, että maisemalla voi olla vaikutuksensa mieleen. Täytyy vain osata pysähtyä ja katsoa. Niin kuin esimerkiksi vaikka tuota kuvaani. Siinä mieli lepää ja aika pysähtyy. Tosin tuossa pihapiirissä on aika ihan oikeastikin pysähtynyt aikaan, johon se jäi viimeisen asukkaan jäljiltä. Väliäkös siitä. Ulkopuolisen silmiin pihapiiri huokuu rauhaa ja se riittää. 

Näin joulun alla pysähdyn mielelläni portin kohdalla ja unohdan pieneksi hetkeksi kaiken muun. Minulle tuo näkymä on ikkuna toiseen todellisuuteen - sinne missä vallitsee oikeasti joulurauha. Pieni huoleton hetki portin pielessä vie minut ajatuksissani hetkeksi keskelle idylliä, missä arjella ei ole mitään tekoa.

Ihmisen mieli on kummallinen. Sitä voimautuu jo pienestäkin hyvästä hetkestä mielen maisemassa, vaikka mitään ulkonaisesti näkyvää ei tapahtuisikaan.