Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Luuk. 24: 1-12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Kysymys kuvaa hyvin meidän ihmisten toimintatapaa. Me haemme ratkaisua sieltä mistä meistä itsestä tuntuu luonnolliselta sitä etsiä.  Naiset etsivät Jeesusta haudasta, sillä sinnehän hänet ristiltä vietiin. Mistäpä muualta he olisivat osanneet Jeesusta etsiä?

Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Tämä kysymys paljastaa eron ihmisen ja Jumalan välillä.

Brysselin tapahtumat tekivät kuluneesta piinaviikosta todellisen piinaviikon. Koko Eurooppa havahtui pelkoon. Missä räjähtää seuraavaksi? Joidenkin mielestä olemme sodassa, jossa vastapuolta on rangaistava viimeisen päälle tai mieluimmin tuhottava kokonaan.

Tämä on ihmisen tapa toimia: kun minua lyödään, niin minulla on oikeus lyödä takaisin. Jeesuksen kehotus kääntää toinenkin poski lyötäväksi kaikuu kuuroille korville. Brysselin pommien keskellä se tuntuu jopa irvokkaalta. Silti - Jumalan näkökulmasta tämä on kuin etsisi elävää kuolleiden joukosta.

Pääsiäisen tapahtumat, Jeesuksen tie ristille on Jumalan vastaus vihaan. Inhimillisesti ajatellen ristintie oli Jeesuksen alistumista vihalle. Olisihan hän voinut turvautua Jumalan kaikkivoivaan valtaan ja nujertaa vastustajansa voimalla. Mutta sitä hän ei tehnyt. Hän toimi toisin.

Jeesuksen ristin merkityksen voisi tiivistää vaikka kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin sanoin:

Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä,

Vain valo voi tehdä sen.

Viha ei voi karkottaa vihaa,

Vain rakkaus voi tehdä sen.

Me kysymme missä on Jumala silloin, kun jotain ikävää tapahtuu? Miksi hän ei käytä voimaansa ja estä kauheuksia tapahtumasta?

Jeesuksen ristintie vastaa näihin kysymyksiin. Jumala on juuri siellä, missä nämä kaikki kauheudet tapahtuvat.

Jeesus naulittiin ristille, koska me ihmiset haluamme niin. Jokainen räjähtänyt pommi, jokainen vihamielinen ajatus tai teko, jokainen pystytetty raja-aita erottamaan ihmisiä – kaikki nämä ovat nauloja, joilla Jeesus naulittiin ristille. Pahuus ei ole joku muu meidän ulkopuolellamme. Pahuus on jokaisessa meissä.

Terroritekojen tarkoitus on lietsoa keskuuteemme pelkoa. Ne houkuttavat meitä kyräilemään toinen toisiamme ja erityisesti niitä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolella. Lähellämme tapahtuvien terroritekojen tavoitteena on saada kristityt ja muslimit vihaamaan toisiaan. Jos tässä onnistutaan, niin olemme lähteneet etsimään elävää kuolleiden joukosta. Olemme langenneet meille asetettuun ansaan.

Raamatussa hepreankielinen vastine parannusta tarkoittavalle sanalle merkitsee kokonaisvaltaista Jumalan, lähimmäisen ja itsen puoleen kääntymistä. Se on koko elämän suunnan ja tarkoituksen muuttamista. Jeesuksessa näemme julistajan, joka ei haastanut vain uskomusten tai käytöksen muuttamiseen.  Jeesus kutsuu kääntymään kaiken sen puoleen, joille olemme kääntäneet selkämme ja kaikkien niiden puoleen, jotka olemme hylänneet. Siksi kääntymys on kuin katsoisi syvyydet paljastavaan peiliin. Ei tunnu hyvältä havaita olevansa itsekin osallinen maailman julmuuteen.

Parannuksen myötä seuraava katumus tarkoittaa itsensä hyväksymistä. Katuva katsoo itseään sellaisena kuin itse on. Armo on uskallusta hyväksyä itsensä.

Parannuksen teko on sitä, että alamme armon voimistamina etsiä elävää elävien joukosta – sitä, että uskallamme nähdä toinen toisissamme ja kaikissa Eurooppaan virtaavissa pakolaisissa Kristuksen. Tällöin me vastaamme jokaiseen pommiin rakkaudella, pelkoon toivolla ja hajaannukseen yhteydellä.

Jumalalla ei ole suunnitelmaa varallemme, mutta hänellä on toivoa. Toivo perustuu toisiin mahdollisuuksiin, uusiin alkuihin, valintoihin ja ennen kaikkea ylösnousemukseen. Hän elää meidän kanssamme.

Jumala ajaa kanssamme läpi pimeän laakson. Me itse olemme ratin takana ja Jumala on siinä vieressä. Me itse elämme oman elämämme ja Jumala elää meidän kanssamme siellä missä me olemme. Tähän luottamukseen meitä kutsuu pääsiäisen riemuviesti tyhjästä haudasta.

Jeesus Nasaretilainen, hän jonka me tapoimme, on noussut ylös kuolleista.

Ei siis kuka tahansa, vaan hän

joka oli köyhien ja syntisten ystävä

joka puhui totta mitään pelkäämättä

joka rakkauden nimissä uhmasi lakeja ja asetuksia

joka käski rakastamaan vihollisia

joka antoi syntejä anteeksi

joka loppuun asti luotti Jumalan hyvyyteen ja

ihmisrakkauteen.

Miten tästä voi vakuuttua? Ei todistelemalla, ei järkeilemällä vaan lähtemällä itse seuramaan Ristiinnaulittua ja Ylösnoussutta. Etsimällä elävää elävien joukosta me löydämme elämän sanat ja opimme luottamaan Jumalaan, joka on keskellämme.

Kristus on ylösnoussut. Totisesti on.

Pääsiäisen ihme - The Miracle of Easter

Lue koko kertomus Raamatusta:

Mark. 14:1-16:8

Please read the whole story from the Bible:

The Gospel of Mark 14:1-16:8

Jerusalemin torilla ei muusta puhuttukaan

 kuin viime päivien tapahtumista.

In the Jerusalem marketplace everybody were talking about 

what had happened during last days.

Ruukkua kantava miehellä oli hiukan tarkempaa tietoa.

A man bearing a pitcher of water has something more to tell.

Jokunen päivä sitten kaksi miestä liittäytyi hänen seuraansa.

Some days ago there were two men who were following him.

Miehet kysyivät häneltä paikkaa viettääkseen 

pääsiäisateriaa Jeesuksen ja hänen oppilaittensa kanssa.

Those men asked the guestchamber, where they could eat the passover

with Jesus and his disciples.

Tänne he sitten tulivat.

And then they came here.

Aterian jälkeen he veisasivat kiitosvirren 

ja lähtivät Getsemanen puutarhaan.

After the passover they sang an hymn 

and went to Gethsemane garden.

Getsemanen puutarhuri muisti hyvin tuon yön tapahtumat.

The gardener of Gethsemane remembered 

very well what happened in the night.

Hän kertoi, että sotilaat tulivat ja veivät Jeesuksen kaupunkiin.

She told that solders came and took Jesus to the town.

Ylipapin palvelustytöllä oli saanut seurata hyvin läheltä

Jeesuksen viimeisiä hetkiä ennen tuomiota.

One of the maids of the high priest has seen very near 

the last moments of Jesus before the 

Jeesuksen kuolema ristillä oli tehnyt 

sadanpäämieheen suuren vaikutuksen.

The death of Jesus affected 

very strongly to the centurion.

 Jeesus haudattiin

mutta nyt hauta on tyhjä!!

Jesus was buried

but now the tomb is empty!

Pääsiäisiloa! Happy Easter!

Uskon sietämätön tyhjyys?

Kristillisen uskon keskeisin asian on: Kristus on ylösnoussut.

Tämä oli alku kristinuskon synnylle. Evankeliumeissa kerrotaan naisista, jotka menivät haudalle. Hauta oli tyhjä. Tätä pidetään myös historiallinen tosiasiana, sillä kaikkein kriittisimmätkin historiantutkijat hyväksyvät sen, että ajanlaskumme alkuvuosikymmeninä tapahtui jotain merkittävää, joka sysäsi Jeesuksen seuraajat liikkeelle. Näin kaikki alkoi.

Tyhjä hauta on myös yksi niitä harvoja asioita, joista kristityt ovat alusta alkaen olleet yksimielisiä. Näin tyhjä hauta yhdistää kristittyjä kaikesta siitä erilaisuudesta huolimatta, jolla omaa uskoa eletään todeksi.

Niinpä haluan miettiä tyhjää hautaa. Tai riittänee kun pohdin tyhjää. Jeesuksen haudalle rientäneet naisetkin näkivät ensin pelkkää tyhjää. Tosin Matteuksen evankeliumi ei mainitse haudan tyhjyyttä, mutta ainakin Luukas ja Johannes kertovat selkeästi, että naisten ensimmäinen näky oli tyhjä hauta ja vasta sen jälkeen he havaitsivat jotain muuta.

Ei ole helppoa katsoa tyhjää. Kokemuksena se on vielä vaikeampi. Tyhjyyden edessä olemme helposti hämmentyneitä. Tai tyhjyys voi olla myös pelottavaa. Kuvittelepa tilanne, että yhtäkkiä kaikki äänet ympärilläsi vaikenevat ja kaikki liike lakkaa. Olet keskellä hiljaisuutta. Mitään ei tapahdu. Jos tässä tilanteessa hämmennyt, niin olet kokenut jotain samaa kuin nuo naiset tyhjällä haudalla.

Tyhjyys tekee usein myös levottomaksi. Kun elämästä katoaa mielekkyys, tilalle tulee tunne kuin seisoisi tyhjän päällä. Tässä tilanteessa sitä alkaa etsiä jotain, joka toisi takaisin kadotetun mielekkyyden. Levottomuus johtuu siitä, että tyhjä edessä ei tiedä mistä etsisi. Silloin hapuilee mielekkyyttä sieltä täältä ja varsinkin sieltä mikä  vain lisää tyhjyyden kokemusta. Jos tunne on tuttu, niin olet taas kokenut jotain samaa kuin nuo haudalle rientäneet naiset. Markuksen evankeliumissa naiset poistuvat haudalta järkytyksestä vapisten. Tyhjä hauta sammutti heidän viimeisenkin toivon kipinänsä. Markuksen mukaan pelko sai heidät vaikenemaan kaikesta siitä mitä olivat haudalla kokeneet.

Tyhjyys muistuttaa meitä myös siitä, että usko on olemukseltaan kuin askel kohti tyhjää. Tyhjä hauta itsessään on selkeästi tiedollinen asia. Uskoa ei tarvita tyhjyyden toteamiseen, mutta sitä tarvitaan, että voi astua keskelle tuota tyhjyyttä. Naisiltakin olisi jäänyt haudan sisällä istuva enkeli huomaamatta, jos he eivät olisi itse astuneet sisälle tyhjyyteen. Uskoa tarvittiin myös siihen, että uskallettiin pelosta huolimatta avata suut ja kertoa tapahtuneesta.

Niinpä usko ei ole uskottelua. Usko on luottamusta Jumalaan. Se on luottamista elämän perustaan – siihen, minkä varaan elämäsi rakennat. Usko on elämisen rohkeutta silloinkin, kun elämästä tuntuu katoavan kaikki mielekkyys. Virren 525 sanoin usko on ”rohkeutta mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään”. Armo on sitä, että rikkinäinen ihminen uskaltaa olla ja elää, pelkäämättä kasvojensa menetystä.

Tätä mietin pääsiäisenä.

Iloista pääsiäistä! Kristus on ylösnoussut!

Hyvää pääsiäistä! Glad påsk! Good Eastertide!

Χριστός Ανέστη! Kristus nousi ylös!

Helenalle suuri kiitos maistuvasta persikkatortusta!

Pääsiäinen on toisenlainen juhla. Pääsiäinen ei erottele vaan yhdistää. Pääsiäisen menettävät voimansa kuppikunnat, jotka väittelevät oikean uskon sisällöstä ja uskomisen tavasta.  

Mistä tulee uskoon sellainen ilottomuus, joka saa uskonnottomat järjestöt suunnittelemaan mainoskampanjaa ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”? Pääsiäisen sanomahan puhuu aivan toisenlaisesta uskosta. 

Ahdasmielisyydellä, murehtimisella, uhkailulla ja kaikenlaisella henkisellä vallankäytöllä ei ole mitään tekemistä pääsiäisen kanssa. 

Kaikesta tästä puhui jo 300-luvun lopulla kirkkoisä Johannes Krysostomos. Hänen saarnansa on tänään yhä ajankohtainen. 

”Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. 

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. 
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: 

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, 
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. 
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. 

Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.” 

Näin pääsiäinen viestittää meille toivoa ja iloa henkilöön katsomatta. Pitkäperjantain ankeuden tilalle on tullut elämäniloa tulviva uusia aika.
Tämä kaikki on tarjolla jokaiselle riippumatta siitä kokeeko itsensä kelvolliseksi tai ei, uskovaiseksi tai joksikin muuksi.
Jumalan pöytä on runsas. Miksi siis murehtia? Miksi kärsiä elämäntuskaa, kun tarjolla on paljon elämäniloa? 

Krysostomos jatkaa:  

”Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: 

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.” 

’Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? 

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.

Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.’” 
(1 Kor. 15:20) 

Pääsiäiskynttilä palaa kirkossamme merkkinä voitosta, jonka Kristus sai pahuuden valloista. Kristuksen ylösnousemus muistuttaa meille siitä, että hänen voittonsa on myös meidän voittomme. Näkyvänä merkkinä tästä on kaste, jolla meidät on kastettu. 

Rukous: 

Herra, meidän Jumalamme.
Viettäessämme tätä pyhää pääsiäisyötä
me muistamme sinun luomistyötäsi
ja vielä ihmeelleisempää pelastustekoasi.
Sinä loit veden antamaan kasvun maalle
ja virkistämän ja puhdistamaan meitä.
Jeesus sai kasteen Jordanissa.
Muistuta meitä omasta kasteestamme,
jossa sinä uudistit turmeltuneen luontomme.
Anna sen yhdistää meitä toisiimme, veljiin ja sisariin,
jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen.
Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta. 

Aamen.

Glad Påsk!

Vanhoissa postikorteissa on oma 

ainutlaatuinen tunnelmansa. 

 

Kuvan kortti on peräisin ajalta

ennen sotia. Tarkempi ajankohta 

jäi ottamatta muistiin. 

Minulla on kortista vain tämä kuva.

Pääsiäinen meni jo...

Kuume kaatoi kiirastorstaina vuoteeseen ja vasta nyt alan palailla takaisin normaaliin elämään. Pääsiäisestä ovat enää muistona kuvan kukat, jotka nekin alkavat jo olla täysin palvelleita.

Ensimmäisen kerran olen ollut läsnä pääsiäismessussa vain kirjallisessa muodossa. Jossain lauantaiaamun kuumehourujen välissä sain saarnani kirjoitettua, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Saarnan piti puolestani apuun hälytetty työkaverini.

Vieläkin ovat voimat vähissä. Elämä kuitenkin voittaa. Siihen luotan. Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa kaikille!