31.3.09

Nyt tuntuu jo keväältä!


Pajunkissoja on ollut jo jonkin aikaa, 
mutta tänään aurinko sai ne välkkymään 
valkeina ja hopeisina. 
Lumi sulaa kovaa vauhtia. 
Tiet täyttyvät lätäköistä, 
joita kävelijä joutuu kiertämään 
jos ei satu olemaan lapsi, 
jonka tekee saman juuri toisinpäin.

Leppoisaa kevättä!

29.3.09

Pihavierailu keskellä kirkasta päivää

Vaikeaselkoista jumala-aihetta pohtiessani hypähteli pihaani rusakko. Varovaisesti se pysähtyi kuulostelemaan naapurin puolelle.

Aikansa emmittyään rusakko lähestyi pihamme lintulautaa tai paremminkin sen alapuolelle varisseita siemeniä. Mutta juuri tässä kohden...

...tein liian äkkinäisen liikkeen. Rusakko huomasi sen ja vetäytyi kauemmaksi.

Kelkkaileva pieni poika oli rusakolle viimeinen pisara. Se oti jalat alleen ja hävisi paikalta. Tähän loppui rusakon metsästykseni tältä erää.

27.3.09

Eilisten mietteiden jatkoa

Voisiko elämän aidata?
Ainakin se toisi selkeyttä.

Tässä ovat elämäni rajat.
Riittävän korkean aidan takaa
en edes näe sitä mitä on ulkopuolella.
Olisin siis turvassa.

Tai jospa paketoisin elämäni.
Suojapeitto kaikille sivuille yltä päältä.
Sisällä ei kuu kumota eikä aurinko paista, 
mutta mitäs siitä?

Olisinpahan suojassa maailman houkutuksilta.

Oikeasti en kaipaa aitaa enkä pakettia. 
Vaikka elämän monitahoisuus välillä pelottaa, 
vaikka olen usein eksyksissä, 
neuvoton ja epävarma, 
niin silti en halua luovuttaa. 

Se että Jumala on 
(vaikka en tiedä missä) 
antaa minulle uskallusta luottaa hyvyyteen. 
Kulkea sitä kohti. 
Koluta eteen tulevia mutkia 
ja ihmetellä sellaista mitä en ymmärrä.

26.3.09

Näitä mietin tänään

Uusi elämä puskee läpi jäätyneen maan.
Joka kevät jaksan tätä ihmetellä.

Kevään korvilla on Suomessakin käynnistelty mainoskampanjaa
"Jumalaa tuskin on olemassa. 
Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Mainos ei ilmeisesti ole suunnattu minulle. Omassa mielessäni tuo mainoslause kääntyy muotoon:
"Jumala on olemassa. 
Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä."

Toisaalta ymmärrän hyvin, mistä tuo mainoslause nousee. Kristinuskollakin on oma pimeä puolensa, mitä on käytetty ja käytetään hyväksi. Uskon nimissä rakennetaan muureja, sälytetään taakkoja, puukotetaan selkään ja lukitaan kahleita. Olen minä tähän itsekin törmännyt. Nuoruuden mustavalkoisuudessa siihen jopa uskoin. 

Jumalan olemassaoloa voidaan tuskin koskaan todistaa. En itse asiassa ole edes kiinnostunut sellaisista todisteista. Mitä minä niillä tekisin?

Jumala on jotakin,
joka tapahtuu. 
Jumala on tie, 
jota saan kulkea.
Jumala on mahdollisuus, 
uusi ulottuvuus toiseen todellisuuteen. 

Kaksi asiaa on minulle tärkeitä: 
armo ja siunaus. 
Näiden kahden avulla ymmärrän, 
että Jumala on. 
Voin siis lopettaa murehtimisen 
ja nauttia elämästä.

Tärkeintä elämässä on pitää jalat maassa 
silloinkin kun mieli tavoittelee taivaita.

21.3.09

Kirjamessuilla Lahdessa

Kaj Chydeniuksen käsi

Lahden kirjamessuilla tapasin nuoruuteni musiikki-ihanteen (yhden heistä) Kaj Chydeniuksen. Hän oli juuri lopettanut lauluhetken Ritva Sorvalin kanssa. Ehdin kuitenkin sopivasti kahvilaan istumaan vastapäätä Ritva Sorvalia ja kuuntelemaan Chydeniuksen puhetta. Hän puhui kirjastaan Muistin juuri. Lopuksi kuulimme Chydeniuksen aamulla tekemän laulun kantaesityksen. Kaj lauloi säestäen itseään pianolla ja Ritva toimi mikrofonin jalustana.

Wilson Kirwa vauhdissa

Wilson Kirwa piti satuhetken lapsille. Meitä aikuisia taisi paikalla olla kuitenkin enemmistö. Liekö Tanssii tähtien kanssa -ohjelmalla ollut osuutta asiaan? Mutta mitäpä tuosta. Wilsonin tapa kertoa tarinaa on aivan omaa luokkaansa. Se tempaa mukaansa.


Lastenosaston hiljainen kaunotar

Ups! Mikäs tämä on? Tapasin kuvan hiljaisen kaunottaren lastenosastolla. Olisi siinä vieressä ollut samaan tyyliin pukeutuneita puhetaitoisiakin neitejä paikalla, mutta olin liian ujo kysymään heiltä lupaa valokuvaan. Tämän kanssa lupa kuvaukseen syntyi pelkällä pään nyökäytyksellä. Kummankaan meistä ei tarvinnut puhua.

Tällaista siis kirjamessuilla. Niin - tarttui sieltä mukaan pari kirjaakin.

19.3.09

Kevättä Minna Canthin/tasa-arvon päivänä

Tänään ovat liput olleet salossa. Sen on saanut aikaan Minna Canth tai oikeammin hänen toimintansa tasa-arvon puolesta. Kuvasin lipputankoja sinistä taivasta vasten, jotta saisin tänne blogiin lippuni laitettua. Mutta sitten löysin jääpuikot ja tuon tippuvan pisaran...

Talven kahleet kirpoavat. 
Luonto alkaa vapautua kahleistaan. 
Vedet virratkoot,
pisarat tippukoot. 
Vapaudesta sekin kertoo. 
Haluan nähdä siinä myös tasa-arvoa.

mies ja nainen
valkoinen ja musta
hetero ja homo
kristitty ja muslimi
uskovainen ja ei-uskovainen
suomalainen ja maahanmuuttaja

ELÄKÖÖN TASA-ARVO!

17.3.09

Olo kuin vanhoilla tulppaaneilla

Pieni flunssa kaatoi petiin. Nyt olen ensimmäistä päivää jalkeilla. Tai olin toki jalkeilla kuumeisenakin, mutta niistä hetkistä en juuri muista muuta kuin ylettömän väsymyksen. Väsynyt olen vieläkin. Nyt se on kuitenkin erilaista, kun ei ole enää kuumetta. Tänään väsymyksessä on jo voimien löytymisen oloa.

"Att dansa är att vara!", sanoo Lisa Nilsson tämän päivän Huvudstadsbladetin haastattelussa. Minä en ole päässyt kuumeisena tanssimaan enkä jaksa sitä vielä tänäänkään. Olenko siis olemassa?

Tietääkseni, että olen, otin kuvan itsestäni. Kuihtuvat tulpaanit ja likainen ikkunanlasi kuvaavat hyvin tuntemuksiani. Oloni on kuin vanhoilla tulppaaneilla. Mutta olen kuitenkin olemassa. Kuvakin sen todistaa.

8.3.09

Huijari ja huora

Naishahmo Ateenan Akropoliksen museossa


Johdanto

Tänään kirkossa luettiin Raamatusta kahdesta erilaisesta ihmisestä: huijarista 1. Moos. 32: 23-32 ja huorasta Luuk. 7: 36-50.

Ensimmäinen on pettänyt kaikki läheisensä: kaksoisveljensä, isänsä ja enonsa. Hänen nimensä on Jaakob. Hän on nimensä veroinen mies, sillä nimi Jaakob muistuttaa heprean sanaa aqab 'hän pettää'. Veli Esau onkin kuvannut häntä näin: ”Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan.” (1. Moos. 27:36) Raamattu ei kaunistele Jaakobin elämää. Jos hän eläisi tänään, me emme voisi välttyä kohtaamasta häntä iltapäivälehtien lööpeissä.

Toisena meille esitellään kaupungilla tunnettu seksityöläinen. Raamattu ei tosin käytä hänestä tätä nimitystä, mutta naisen syntinen elämä tarkoittaa nykykielellä seksityöläistä, prostituoitua, huoraa... Naisen nimeä Luukas ei kerro.

Jaakobin paini

Olette varmaan kuulleet käsitteestä 'Jaakobin paini'. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan. Sisäinen ristiriita taas on seurausta vääristä valinnoista, joita on elämän aikana tullut tehtyä ja lopulta on edessä hetki, jolloin valinnoistaan joutuu vastuuseen. Näin käy ennemmin tai myöhemmin.

Jaakob oli luovinut elämässään eteenpäin viekkaudella ja petoksella. Nyt edessä oli kohtaaminen Esaun kanssa. Viimeiseen asti Jaakob on yrittänyt välttää tätä kohtaamista, mutta nyt ei ole enää vaihtoehtoja. Esau on tulossa hänen luokseen neljänsadan miehen kanssa heti aamun valjettua.

Yöllä ennen Esaun tapaamista Jaakob käy merkillisen kamppailun oudon miehen kanssa. Tuossa painissa ovat kaikki keinot sallittuja. Niinpä Jaakob taistelee henkensä edestä.

Perinteisen tulkinnan mukaan Jaakob painii omantuntonsa kanssa. Sisimmässä huutava ääni vaatii häntä tilille kaikesta menneestä. Ehkä kamppailussa on kyse siitä, että Jaakob haluaisi selvitä pälkähästä niin kuin aina ennenkin. Ehkä hän haluaisi paeta tai kadota tai tehdä mitä tahansa muuta kuin sitä, mikä häntä odottaa. Aikaa on vain tämä yö, sillä aamun valjettua hän joutuu julkisesti Esaun eteen selvittämään tekemisiään.

Väistämättä aamu kuitenkin valkenee. Jaakobin vaihtoehdot ovat yön aikana huvenneet siihen ainoaan, jota hän kaikin tavoin yrittänyt välttää. Tapaaminen Esaun kanssa on nyt väistämättömästi edessä. Öisessä taistelussa Jaakob nyrjäytti lonkkansa. Ontuen hän lähtee tapaamiseen. Mutta mukana on muutakin. Jaakob on saanut siunauksen. Vanhat synnit on anteeksi annettu. Kipu lonkassa muistuttaa menneestä. Mutta Jaakob voi nyt elää menneisyytensä kanssa, olla sen kanssa kasvotusten luhistumatta. Hän on tullut siunatuksi, vaikka ontuukin yhä.

Häivähdys erotiikkaa

Nuhteeton fariseus Simon puolestaan on järjestänyt ruokapidot ja kutsunut Jeesuksen seurueineen vieraaksi. Tuskin ateriointi oli päässyt alkuun, kun tapahtuu skandaali. Tilaisuuden keskeyttää nainen, jolla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa koko taloon.

Kuvittelepa tilanne omaan kotiisi. Olet järjestänyt kotiisi tärkeät ja hienot juhlat. Äkkiä kuokkavieraaksi tunkeutuu paikkakunnalla kaikkien tuntema prostituoitu ja änkeää itsensä vielä juhlan päähenkilön viereen. Mitä tekisit? Olisivatko juhlasi pilalla?

Simonin mielestä nainen pilasi juhlat. Asiaa pahensi lisäksi Jeesuksen käytös. Hän ei kieltänyt naista, vaan antoi hänen touhuta öljynsä kanssa. Jeesus käyttäytyi aivan kuin ei olisi tiennyt kuka nainen on. Naisen ammatin tuntien kohtauksessa oli luonnollisesti mukana myös eroottista värinää. Divaanilla makaa mies ja nainen jalkopäässä voitelee jalkoja öljyllä ja lopuksi kuivaa ne hiuksillaan. Luulenpa naisen tehneen työnsä niin hyvin kuin hän sen vain oman ammattinsa taitajana osasi. Simon järkyttyi näkemästään. Erityisesti Jeesuksen käytös oli hänestä loukkaavaa. Nainen sai rauhassa tehdä mitä tekee. Jeesus ei tehnyt mitään estääkseen häntä. Tällaista skandaalia Simon ei olisi halunnut omaan kotiinsa mistään hinnasta.

Nainen ei Jaakobin tavoin käy taistelua omantuntonsa kanssa eikä ylipäänsä minkään kanssa. Hän lähestyy Jeesusta sillä ainoalla tavalla, jonka hän osasi. Hän tosin itki, mutta muita katumuksen merkkejä eivät Simon ja muut läsnäolijat huomanneet. Päinvastoin hellin käsin nainen voiteli Jeesuksen jalat, kuivasi ne hiuksillaan ja viimeisteli työnsä runsain suudelmin.

Lopuksi Jeesus sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

Jumala ei ole niin kuin me

Mitä tämä on? Israelin kantaisä Jaakob kävi vastaavassa tilanteessa verissä päin taistelua elämästään ja nyrjäytti lonkkansa. Nyt tämä pahamaineinen nainen saa saman siunauksen aivan väärin perustein. Tältä se ainakin näyttää.

Naisen ei tarvinnut Jaakobin tavoin yrittää välttää julkista häpeää, sillä häpeän kanssa hän oli tottunut jo elämään. Siksi nainen oli valmis vastaanottamaan Jumalan puhuttelun ilman taistelua. Naisella ei ollut elämässään mitään salattavaa.

Vaikeinta on niillä, jotka yrittävät pitää julkisivunsa nuhteettomina sullomalla luurangot kaappiin. Tällaiset ihmiset eivät uskalla myöntää edes itselleen, että heillä on sisimmässään selvittämättömiä asioita. Mitä suurempia ovat salaisuudet, sitä tiukempi on julkisivun nuhteettomuus. Jossain vaiheessa edessä on kuitenkin kivulias Jaakobin paini. Sitä ei voi loputtomiin välttää.

Vähemmällä pääsevät he, jotka ovat jo katsoneet itseään peilistä ja myöntäneet oikeaksi sen mitä näkevät. Heidän ei tarvitse enää painia.

Loppusanat

Kun me joudumme omantuntomme kanssa kamppailemaan, olimmepa sitten julki- tai salasyntisiä, nämä kaksi kertomusta muistuttavat meille, että anteeksiantamus, siunaus ja uusi alku on tarkoitettu kaikille. Heille, jotka kamppailevat verissä päin omantuntonsa kanssa. Mutta myös heille, jotka Luukkaan evankeliumin naisen tavoin kömpelösti ja ehkä epäkorrektillakin tavalla lähestyvät Jumalaa.

Tähän minä uskon.

4.3.09

Vain vähän on tarpeen

Mitä tiukemmin pidämme kiinni elämästämme,
sitä enemmän menetämme kykymme nauttia siitä.
Mitä paremmin käsitämme, miten häilyvää elämä on,
sitä enemmän pystymme siitä iloitsemaan.

Onko näin?

Ei kiinni saa, ei kiinni saa
Onnen perässä juoksijaa
Ei onni kiinni saa.

(Kerto Mustarastaan laulusta Onnen perässä ju0ksija. San. Kaija Pipsa)


3.3.09

Satoi tai paistoi...

...nautimme hiihtolomalla ulkoilusta.

Valokuvaaminen sateella on oma taiteenlajinsa. Riittävän suuri läpinäkyvä muovipussi on osoittautunut parhaaksi kameran sadesuojaksi. Tarkennuksessa on luotettava kameran omaan tarkennukseen, sillä näkyvyys pussin läpi ei ole sama kuin ilman sitä. Silmälasien käyttäjillä silmälasit tuovat juttuun vielä oman lisänsä.

Aurinkoisella ilmalla paras hetki on heti aamun valjettua tai illalla juuri ennen auringon laskua. Maisemakuvissa oikeaa valoa kannattaa odotella kamera valmiina. Kuvan aurinko viipyi piharakennuksen seinässä vain pienen hetken. Ehdin tuskin takaisin sisälle, kun se oli enää kuva kamerassani.

2.3.09

Siltatutkielma

Sillat ovat yleensä kauniita. Minä pidän silloista.

Silta yhdistää. Tästä syystä sodassa sillat tuhotaan aina ensimmäisten joukossa.

 Silta rauhoittaa. On hyvä tietää, että sillan yli pääsee kelillä kuin kelillä.

1.3.09

Menneen ajan tunnelmaa

Emme halunneet käyttää lyhyttä hiihtolomaa reissaamiseen. Niinpä vuokrasimme lähiseudulta vanhan kalastajatorpan. Omaa rantaa ei ollut, mutta mitäpä sillä talvella tekisi. Jäälle pääsi ilman sitäkin. 

Päärakennus ei ole enää alkuperäisessä kuosissa, mutta taiten tehty remontti on säilyttänyt talon satavuotisen historian. Pihapiirissä aika oli pysähtynyt. Se rauhoitti ja latasi mielen akkuja.