Voisiko elämän aidata?
Ainakin se toisi selkeyttä.
Tässä ovat elämäni rajat.
Riittävän korkean aidan takaa
en edes näe sitä mitä on ulkopuolella.
Olisin siis turvassa.
Tai jospa paketoisin elämäni.
Suojapeitto kaikille sivuille yltä päältä.
Sisällä ei kuu kumota eikä aurinko paista,
mutta mitäs siitä?
Olisinpahan suojassa maailman houkutuksilta.
Oikeasti en kaipaa aitaa enkä pakettia.
Vaikka elämän monitahoisuus välillä pelottaa,
vaikka olen usein eksyksissä,
neuvoton ja epävarma,
niin silti en halua luovuttaa.
Se että Jumala on
(vaikka en tiedä missä)
antaa minulle uskallusta luottaa hyvyyteen.
Kulkea sitä kohti.
Koluta eteen tulevia mutkia
ja ihmetellä sellaista mitä en ymmärrä.
