Högsåra igen

Taas vaellan näitä samoja polkuja...

Tämä on 17. kesä Högsåran pensionaatissa.

Ensimmäinen kerta oli tosin vain yhden yön tutustuminen.

Tämä on minusta saaren kaunein kuja.

Ei minun sentään tarvitse kuljeskella täällä yksikseni. 

On 38 muuta, joista usein saan seuraa retkilleni.

Saaren sykähdyttävin maisema löytyy Styrsvikenistä.

Kenellä on juuret missäkin.

Minulla ne ovat selvästi juurtuneet Saaristomerelle.

Leirielämää

 Papin työn hyviä puolia on, että pääsee välillä viettämään leirielämää.

Mikäs on tätä maisemaa katsellessa!

Vänö

13 vuoteen en ole joutunut Vänössä sateeseen. Tilastollisesti siis oli jo aikakin. Ehdimme juuri sopivasti sisään Vänön kappeliin, kun sade alkoi. Siitä tuli sitten vähän suunniteltua pidempi kirkkohetki.

Sukellus Vänön kanervikkoon. Vänön kasvillisuus on pääosin tällaista tiheää kanervaa seassa jokunen isompikin puu. Uiminen jäi tänä vuonna väliin, mutta pääsihän sitä kastumaan muutenkin - ainakin ne, joilla ei ollut kunnon sadevarusteita.

Terveisiä Högsårasta!

Högsåran Pensionaatti

Ripari alkoi tiistaina. Ensi viikon torstaihin asti asun tässä talossa 42 kahden ihmisen kera. Tämä on jo 14. vuosi ja 13. ripari samassa paikassa. Joka kerta tunnen tulleeni kuin kotiin - yhä vieläkin.

Högsåra ei kuitenkaan ole enää sama kuin silloin alussa. Yhteyslaivan on korvannut lossi ja liikenne saaressa on lisääntynyt. Tuulimyllyt jauhavat nyt säköä. Humina kuuluu kylälle asti. Tuulimyllyjen myötä tie leveni ja jotain katosi lopullisesti maisemasta. Viime vuonna joku osti tontin isolla rahalla saaren lounaisosasta ja nyt sinne vievä polkukin on tehty autotieksi. Raha on puhunut!