Tuomiosunnuntai 24.11.2013
Pyhän Laurin kirkko, Janakkala
St. Laurent's Church, Janakkala
Matt. 25: 31-46
Jeesus
sanoi opetuslapsille:
”Kun
Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu
kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän
erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän
asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo
oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt
periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte
minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin
alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua
katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin
vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja
annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin
me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme
sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun
luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet
yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten
hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te
kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta
te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet
minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin
sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin
nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi,
kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’
Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet
tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja
niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat
iankaikkiseen elämään.”
Tuomiosunnuntain evankeliumi on hämmentävää luettavaa. Ainakin aluksi. Se
kertoo, kuinka meidät aikojen lopulla kootaan yhteen
kirkkauden valtaistuimen eteen. Siellä tapahtuu jako kahtia: toiset menevät rangaistukseen ja toiset iankaikkiseen elämään. Hämmentävää tässä on se, että
kummassakaan ryhmässä ei ymmärretä syytä miksi jakolinja menee niin kuin menee.
Perustelut kerrotaan jälkikäteen, mutta epäilenpä, että kysymyksiä riittää
vielä senkin jälkeen.
Hämmentävää on myös se, miten me itse niin helposti yritämme
toteuttaa tuota samaa kahtiajakoa omassa elämässämme. Erityisesti silloin, kun elämää varjostavat
monet ulkoiset tekijät - työttömyys lisääntyy, huoli taloudesta kasvaa jne. –
silloin nousevat pintaan ajatukset puhdistavasta kahtiajaosta.
Epäselviin asioihin haetaan selkeää ratkaisua. Epävarmuuden
keskellä kaivataan selkeyttä. Turvallisuutta tuntuu tuovan se, kun voidaan
osoittaa suoraan jotakin sellaista, minkä poistaminen ratkaisee pulman.
Tällainen kahtiajako on sitä helpompi tehdä mitä kaukaisempi
ja tuntemattomampi on kohde: ulkomaalaiset, erilaisillta näyttävät ihmiset,
valtaryhmästä poikkeavat ihmiset jne.
Se mikä ei tunnu itsestä hyvältä, mitä ei tunneta, sitä
vastustetaan. Vikaa etsitään harvoin itsestä, sillä me olemme mestareita
löytämään syitä omaan pahaan oloomme itsemme ulkopuolelta.
Jos kerran meidät aikojen lopulla jaetaan lampaisiin ja
vuohiin, niin ongelmat ratkeavat, jos vuohet jo nyt saataisiin pois
keskuudestamme.
Kirkollisessa keskustelussa tämä kahtiajaon vaatimus näkyy
haluna tehdä luterilaisesta opista niin selkeä, että se saisi vuohet pois
pilaamasta kirkkoa. Kirkossa tapahtuvat muutokset koetaan merkkinä
maallistumisesta. On luisuttu pois oikeasta opista ja syypäitä siihen ovat
kesuudessamme olevat vuohet. Siksi oppia ja luterilaista tunnustusta
viritellään lampaiden ja vuohien erottajaksi.
Kotimaa lehdessä Olli Seppälä kirjoittaa: ”Kun elämä on
epävarmaa, opista väännetään paalu, johon kaulassa oleva lieka kytketään.
Maailma halutaan rajata, koska rajattomuus pelottaa.”
Kirkkohistoriaa lukemalla selviää, että kirkon oppi ei ole
eikä ole koskaan ollutkaan mikään kiveen hakattu totuus. Opin perimmäinen
tarkoitus on selvittää uskomme keskeiset asiat sellaisina kuin ne voidaan
meidän ihmisten käyttämillä sanoilla esittää. Opin takana on monien teologien
ja kirkolliskokousten pohdintoja ja linjauksia.
Parhaimmillaan oppi on keskus, joka yhdistää meitä kaikessa
erilaisuudessamme ja rohkaisee meitä etsimään elävää Jumalaa.
Raja-aitana oppi toimii huonosti. Sellaisena siitä tulee
pakkopaita, joka ahdistaa. Hyvä esimerkki tästä ovat keskiajan inkvisitiot.
Puhtaan opin nimissä vangittiin ja poltettiin ihmisiä mitä
mielikuvituksellisimmista syistä.
Tuomiosunnuntain evankeliumi ei anna meille lupaa koota
yhtäkään ihmistä tai ihmisryhmää minkään istuimen eteen. Se ei ole meidän
tehtävämme. Meidän tehtävämme on toinen ja sekin sanotaan selvästi tässä
evankeliumissa.
Evankeliumi nostaa esiin kuusi ihmisryhmää: nälkäiset,
janoiset, kodittomat, alastomat, sairaat ja vangit. Meidän tehtävämme on elää
ja toimia niin, että emme sulje silmiämme ihmisten hädältä.
Jeesus itse on tästä meille hyvä esimerkki. Häntähän
syytettiin juuri siitä, että hän seurusteli syntisten kanssa. Toisin sanoen
Jeesus vietti paljon aikaansa siellä missä hätä oli suurin.
Varhaiset kirkkoisät
opettivat, että Jeesuksen ihmiseksi tulo ja kärsiminen eivät ole vain
historiaa vaan Kristus kärsii maailman loppuun asti. ”Ristillä kärsin janoa
sinun vuoksesi; nyt kärsin janoa köyhän ihmisen hahmossa, jotta saisin sinut
rakastamaan oman pelastuksesi tähden.” Näin sanoi Johannes Krysostomos.
Rakkauden kaksoiskäky on Matteuksen evankeliumin mukaan lain
tärkein käsky. Sama kaksoiskäsky on myös tuomiosunnuntain evankeliumin
taustalla. Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Matteuksen evankeliumissa
korostetaan lisäksi, että hyvän tekeminen ja rakastaminen eivät rajaa ketään
ulkopuolelle.
Ei ole sattumaa, että nämä evankelimissa mainitut kuusi
ihmisryhmää (nälkäiset, janoiset, kodittomat, alastomat, sairaat ja vangit)
ovat yhä edelleen kirkon diakoniatyön taustalla. Tänä päivänä tuo kuuden joukko
on vain kasvanut isommaksi.
Meillä on silmät, joilla nähdä. Meillä on korvat, joilla
kuulla. Meillä on Jumala, joka meitä rakastaa. Jumalan rakkaus meissä herättää
meidätkin rakastamaan.
Rakastaminen on heittäytymistä Jumalan rakkauden vietäväksi.
Se on kuin vuolas virta, joka vie. Se, joka rakastaa, ei pidä kirjaa teoistaan
ja siksi hämmennys on lopulta yhtä suuri, kuin evankeliumin vanhurskailla:
”Herra, milloin?”
Tällainen on tuomiosunnuntain evankeliumi. Rakkaus
rikkoo raja-aidat. Rakkaus lähettää meidät raja-aitojen ylitse.
