RAUMA 16.-17.7.2020
Jo monta vuotta olen odottanut tilaisuutta käydä Raumalla. Olen tosin käynyt siellä aiemminkin, mutta niistä on jäänyt kovin hatarat muistot. Ensimmäisen kerran kävin Raumalla joskus 1990-luvulla ja siitä käynnistä muistan siihen aikaan meluisan Poroholman hostellin. Toisella kerralla olin matkalla Kylmäpihlajan majakalle. Silloin näin Raumaa vain linja-auton ikkunasta matkalla satamaan.
Tällä kerralla luvassa oli oikein opastettu kierros. Oppaakseni lupautui blogiystäväni Kati, jonka kanssa olen ollut blogiyhteydessä ja sittemmin myös facebook-kaverina jo reilut kymmenen vuotta. Oli kutkuttavaa lähteä Raumalle ja tavata siellä ensimmäistä kertaa ihminen, jonka kanssa on tähän asti keskustellut vain blogin ja Facebookin välityksellä. Matkakumppaninani tällä matkalla oli vaimoni Kristiina.
Aurinko hehkui taivaan täydeltä, kun aloitimme tutustumisen
Raumaan - erityisesti vanhaan Raumaan.
Mutta ensin on löydettävä kiva kahvila!
Kaikki alkaa kahvilasta. Näin se on.
Tällä kertaa kahvilan löytäminen oli helppoa,
kun mukana oli kaupungin hyvin tunteva Kati.
Tarjolla oli useampikin vaihtoehto,
joista valitsimme Kontion kahvilan.
Kaupungeissa on yleensä yksi paha vika,
että kahviloita on liikaa, jotta ne kaikki ehtisi kokea
yhden reissun aikana. Näin tämä Kontion kahvila
jäi tämän reissun mansikkapaikakseni.
Vieraassa paikassa on asioita, joita ei huomaa,
jos ei ole ketään, joka niistä kertoisi.
Aloitimme tutustumalla Vanhan Rauman
sokkeloiseen asemakaavaan.
Tällaisia kauppoja näkee enää harvoin missään muualla!
On kuin aika olisi pysähtynyt.
Vanhan Rauman yksi vanhimmista porteista on
laitettu upeaan kuntoon.
Laivat ikkunalla kertovat Rauman merellisestä historiasta.
Se ei ole pelkästään vanhaa historiaa,
sillä Rauman satama on yhä edelleen varsin elinvoimainen.
Kun hyvin käy, pääsee opaskierroksella kurkistamaan myös pihoihin,
jotka usein ovat aidan ja portin takana piilossa.
Oppaamme lauloi meille vanhan kirkon raunioilla
merimieslaulun, joka koskettavasti tiivisti kaipuun,
joka on osa merimiehen ja hänen perheensä elämää.
iäVanhan kirkon pihapiiriä.
Suomen kapein katu.
Toiseksi kapein on Naantalin Kristiinankatu.
Kolmanneksi yltää Kristiinankaupungin
Kissanpiiskaajankuja.
Kitukränn esiintyy kartoissa jo 1700-luvulla.
Kitukränn
Kirstin talo kätkee sisäänsä monta tarinaa.
Käyhän kuuntelemassa!
Kirstin talon pihapiirissä kiire unohtuu.
Vanhan Rauman talojen ikkunoilla on yleistä nähdä ikkunalla
kaksi tällaista posliinikoiraa. Ne katsovat joko sisään tai ulos.
Erään tarinan mukaan koirat olisivat olleet oman aikansa
langatonta viestintää, jolla kerrottiin onko merimies kotona vai merillä.
Kukapa tietää?
Vanhan Rauman tunnelmaa.
Kemijoen rannalla kasvaneena
en olisi huomannut lainkaan
Rauman jokea ilman opasta.
Rauman joen vierellä kulkee polku,
jota kannattaa seurata.
Polku vie kauniiden puistomaisemien
halki kohti kirkkoa.
Rauman kirkko.
Kirkon kuoriosassa on hienot kattomaalaukset.
Kirkon portti avautuu
kohti Vanhan Rauman keskustaa.
Oppaamme vihjeen perusteella
löysimme normaalikoulun oppilaiden
ihastuttavan kasvimaan.
Kasvimaalla on paljon hauskoja yksityiskohtia.
Tämä talon nurkka löytyy Vanhan Rauman ulkopuolelta
Seminaarikadun ja Karjalankadun kulmasta.
Rauma kävi aikanaan kovaa taistoa rautatien
saamiseksi kaupunkiin. Pori vei kuitenkin voiton.
Raumalaiset eivät lannistuneet, vaan rakensivat
rautatien omin voimin ja pääsivät näin
kiinni valtakunnan rautatieverkostoon.
Henkilöliikenne on kuitenkin loppunut jo aikaa
sitten, mutta tavarajunaliikenne Rauman satamasta
muualle Suomeen on vilkasta.
Otanlahden rantapuistossa on hellesäällä tungosta päivin illoin.
Kun ihmiset poistuvat, valkoposkihanhet tulevat tilalle.
