Jo yli kaksikymmentä vuotta retki meren rantaan on kuulunut olennaisena osana minun ja vaimoni elämään. Tämä vuosi näytti aluksi olevan poikkeus Jäihän meiltä väliin jo merelliset kevät- ja kesäretketkin. Polte päästä meren ääreen kävi kuitenkin lopulta niin kovaksi, että syyskuun jälkipuoliskolla oli pakko pakata laukut ja lähteä. Suuntana oli vanha tuttu Kemiön saari - tällä kertaa ajattelimme tutustua saaren niihin osiin, joissa emme olleet vielä käyneet.
1. päivä
Pehmeä lasku meren ääreen.
Pysähdyimme lounaalle Teijossa ja päätimme
ruokailun jälkeen jaloitella ja kiertää kylän
tuntumassa olevan luontopolun.
Teijon luontopolku on lyhyt - vain reilut 2 kilometriä.
Polku poikkesi Sahajärven rannalle ja varsinkin alkumatka
oli täynnä mielenkiintoista nähtävää.
Råvikin torppa
Pedersån rantatiellä.
Kolme yötä Råvikin torpassa on menneiden aikojen taikaa.
Viihdyimme ja nautimme torpan rauhoittavasta
tunnelmasta.
100 metrin päästä torpasta sijaitsee isäntäväen rantasauna,
joka oli vapaasti käytettävissämme. Vanha ja tunnelmallinen
sauna tarjosi meille hyvät löylyt.
2. päivä
Aamun valjettua lähdimme tutustumaan
Purunpään tuoreeseen luonnonsuojelualueeseen.
Matkailuesitteestä luemme:
"Purunpään majesteetilliset kalliot ja ikiaikaiset metsät
sopivat erinomaisesti päiväretkikohteeksi niille,
jotka haluavat löytää omat polkunsa."
Kävelimme noin kolmisen kilometriä metsäautotietä
kunnes otimme suunnan kohti Finnvikeniä.
Mielessä oli matkailuesitteen houkutteleva lause:
"Finnvikenin rannalta löytyy risti, jonka tarkoitus on
opastaa ja suojella merenkävijöitä."
Hetken tähyiltyäni löysin etsimäni.
Ristin kalliolle on pystyttänyt Codinu-seura.
Seura on perustettu jo keskiajalla, mutta
paljon muuta siitä sitten tiedetäkään.
En ole löytänyt mistään selityksiä
ristissä oleville kirjaimille.
Purunpään luonnonsuojelualueella ei ole nuotiopaikkoja,
joten hetken ristiä ihmeteltyämme ryhdyimme katsomaan
kartasta sopivaa paikkaa termoskahveille.
Sydämen muotoinen lampi ristin lähellä ei ole ehkä sattumaa!
Eväät syötyämme jatkoimme matkaa. Hetken mietimme lähtisimmekö
kohti Purunpään eteläosaa, missä oli ollut Glasberget. Sieltä olisi avautunut
hienot maisemat kohti Höägsåraa. Päätimmer kuitenkin jättää nuo maisemat
seuraavaan kertaan. Suuntasimme rantaa seuraillen kohti pohjoista.
Purunpäähän on ilmeisesti tulossa myös merkitty polku,
jota lähdimme seuraamaan.
Löydätkö kuvasta puna-keltaista polkumerkintää?
Maastossa noiden alustavien merkkien näkeminen oli välillä tosi vaikeaa.
Osa merkeistä oli tippunut maahan, osan oli tuuli tuivertanut lähes olemattomiin
ja oli kiinni puissa, jotka myrskytuuli oli kaatanut maahan.
Polku näkyi hyvin vain metsäisissä kohdissa.
Kallioilla sitä oli lähes mahdotonta havaita.
Ei siis turhaan ole sanottu,
että Purunpää sopii niille, jotka haluavat
löytää omat polkunsa.
Ikiaikaiset männyt ovat pienestä koostaan huolimatta
useamman sata vuotta vanhoja.
Kuin yksi hius muuten kaljulla kalliolla!
Kallion notkelmat keräävät sadevettä ja
hiljalleen ne soistuvat.
Sama lampi toisesta suunnasta.
Kuljimme rannan tuntumassa ja aina välillä
nousimme ylös, mistä oli huikaisevat näköalat.
Hamnholmenin loisto ohjaa merenkulkijoita.
Tässä reittimme alkoi laskeutua alas kohti merta.
Ranta näkyvissä!
Purunpään rannat ovat luonnontilassa.
Rannoilla kasvaa paikoin muualta jo kadonneita rantakasveja.
Kulje siis näillä rannoilla varoen!
Vielä kerran ylös maisemaa ihailemaan.
Metsän hattupäinen polunvahti.
Ryssvikenin lähellä oli erityisen kaunis ranta.
Jäljistä päätellen sen ovat monet muutkin huomanneet.
Nyt rannalla oli näkyvästi esillä taulut, joissa
kerrotaan mikä luononnsuojelualueella on luvallista
ja mikä ei.
Poikkesimme välillä rannalta metsän siimekseen.
Västan land
Jotain näihin maisemiin jää itsestä
ja jokin jälki jää lähtemättömästi mielen sopukoihin.
Tänne täytyisi päästä uudelleen!
3. päivä
Vaihdetaan maisemaa
ja lähdetään Brantbergenille.
Brantbergen on Råvikin torpan lähin
kalliovuori.
Maisemat ovat täältäkin upeat.
Brantbergen on huomattavasti vaikeakulkuisempaa
kalliomaastoa kuin Purunpää.
Tällaiset louhikot kiertää suosiolla kauempaa.
Brantbergenin taakse laskeuduttuamme maasto
oli jo helpommin kuljettavaa. Löysimme vähän myös
puolukoita ja sieniä.
Korbbole vattenkvarn i Tappo.
Vanha mylly Tappon kylässä voisi kertoa monta
tarinaa.
Mylly on merkitty Maanmittauslaitoksen maastokarttaan.
Kartan avulla tänne löytää mutta parkkipaikan löytäminen
onkin sitten toinen juttu.
Mylly on Sagalundin museon hoidossa.
4. päivä
On tullut aika hyvästellä torppa
ja kiittää ystävällistä isäntäväkeä mukavasta
yösijasta.
Kemiön kirkko syksyn väriloiston keskellä.
