Saparon laavu Janakkalassa

Janakkalassa on ainakin 9 laavua. Kulkemisen kannalta edustettuna ovat molemmat ääripäät. Löytyy laavu, jonne on kohtalaisen vaikea löytää ja sitten on myös laavuja, jonne voi ajaa vaikka autolla viereen (jos saa siihen maanomistajalta luvan). Muutamalle laavulle joutuu kulkemaan hakkuuaukion poikki tai ainakin sen viertä, mutta itse laavut sijaitsevat kauniilla paikalla.

Saparon laavu sijaitsee Mallinkaisten järven Saparonlahdella. Siitä nimi. Laavulle on kaksi reittiä. Toisessa joutuu ajamaan metsäautotietä kohtalaisen pitkän matkan ja  parkkipaikalta on noin 15 minuutin kävelymatka. Me valitsemme reitiksemme sen toisen, jossa laavulle mennään kävellen. Tällöin auto jätetään Löyttymäentien varteen. Tämä saattaa olla haastavaa ilman paikallistuntemusta, koska parkkipaikkoja ei ole.

Itse pidän enemmän tästä metsäpolusta 

kuin yllä mainitusta metsäautotiereitistä. 

Mutta jos on liikkeellä isohkon seurueen kanssa, 

niin metsäautotie on ainoa vaihtoehto.

Saparonlahti

Jos jää kantaisi, niin tästä olisi lyhyt matka laavulle.

Laavu on suoraan edessä oikealla näkyvän niemenkärjen takana.

Mutta mikäs on tässä kävellessä!

Metsäreitti avautui, kun tämän puron yli rakennettiin silta.

Tätäkin voisi joku uskalikko käyttää siltana,

mutta varsinainen silta on tästä vielä hiukan eteenpäin.

Talvinen puro on kaunis.

Tässä on kulkijan hyvä hetkeksi pysähtyä.

Myrsky on kaatanut puita polun yli.

Vielä vähän matkaa niin saavumme sillalle.

Silta yli kauniin virran

Polku sillan jälkeen jatkuu tästä,

vaikka ei siltä näytä.

Joskus tästä pääsee kuivin jaloin. Ei tänään.

Polun ylittävä oja laskee puroon,

jonka juuri ylitimme.

Saimme kulkea metsässä, jossa yöllä satanut lumi oli peittänyt polun.

Polku oli kuitenkin selvästi (?) näkyvillä.

Meillä oli mukana termoskahvit. 

Sytytimme kuitenkin pienen

nuotion tunnelmaa tuomaan.

Metsäretkillä on tärkeää hyvät eväät

ja hyvä seura.

Laituri odottaa kesää.

Saparonlahti

Mieli virkistyneenä on hyvä lähteä paluumatkalle.

Samaa reittiä palatessa näkee asioita, 

jotka tullessa ohitti huomaamatta.

Rauhoittava puronäkymä.

Juuri tässä kohtaa puro solisi

mukavasti sillan alla.

Örön marraskuu 2020 - Örö Island in November 2020

P 59° 48,06′  I 22° 18,01′ 

 Örö on ollut sotilaskäytössä Venäjän vallasta alkaen aina vuoteen 2005 asti, jolloin puolustusvoimien toiminta saarella lakkasi. Entiset puolustusvoimien käytössä olleet rakennukset ovat nykyisin matkailukäytössä. Saarelta löytyy majoitusta moneen makuun. Vilkas vierasvenesatama takaa, että myös ravitsemuspalveluita löytyy ainakin veneilykauden aikana. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Saarelle pääsee myös ilman omaa venettä. Yhteysalus lähtee Kasnäsistä.

Örö sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa Kemiönsaaren kunnassa. Saari kuului aiemmin Hiittisten ja myöhemmin Dragsfjärdin kuntaan ennen kuntaliitoksia.

Kasnäsin satama

Retkiryhmämme valmistautuu lähtöön.

Örön satama

Yhteysalus Sissel toi saareen toisen ryhmän.

Örössa on useita polkuja.

Kesäisin saaren maisemahuollosta vastaavat naudat ja lampaat. 

Kuva on otettu laidunalueelta satamaa vastapäätä.

Marraskuussakin riitti ihmettelemistä erilaisten luonnonilmiöiden äärellä.

Suurin osa ihmisistä retkeilee saaristossa vain kesäaikaan,

mutta minusta myös muut vuodenajat ovat saaristossa upea kokemus.

Ennen tätä maisemaa vartio tykki. Nyt tykin päällä näkee usein 

lintubongareita kaukoputkineen.

Nämä muistuttavat hobbitien majoja.

Totuus lienee jotain muuta.

Aamuiset pilvet

Aamun aurinko kultasi metsän.

Riippusilta

Örön länsirantaa

Örössä riittää hiekkarantaa.

Aallot ovat siivilöineet rannat paikoin hyvin kivikkoisiksi.

Tuuli on taiteillut monista puista hyvin näyttäviä.

Auringon pilkistys pilvien lomasta.

Syksy on sateista aikaa ja sen huomasi.

Toisinaan polku oli täysin veden vallassa.

Örö on sen verran iso saari, että sen sotilasmenneisyys 

ei onneksi hallitse koko maisemaa. 

Halukkaille löytyy kyllä tykkejä ihan riittävästi katsottavaksi.