Katso näitä kahta kuvaa. Mustavalkoisessa kuvassa ei erota omenapuun nuppuja, myöhemmin avautuvista kukista puhumattakaan. Paljosta jäisimme paitsi, jos maailmasta puuttuisivat värit. Kuitenkin on joukko ihmisiä, jotka näkevät suuresti vaivaa saadakseen minut ja kaltaiseni uskomaan, että värit ja sävyt ovat vain harhaa. Puhuvat jopa saatanan juonista. Erityisesti minua huolestuttaa, kun näin sanovat ovat yhä useammin oppineita ja maailmaa nähneitä ihmisiä. Mikä saa heidät tekemään näin?Yritin tätä asiaa tiedustella eräältä kollegaltani. Hänen tiukka kannanottonsa Lordi-ilmiöön ja Da Vinci -koodiin sai minut lähettämään hänelle sähköpostia:
"Lordin musiikki ei kolahda minuunkaan ja Da Vinci -koodin totuusarvosta olen lienee kanssasi samaa mieltä. Silti ihmettelen mustavalkoista ajattelutapaasi Karjalohjan seurakunnan nettisivuilla Päivän sanassa. Tyylisi on melko luotaan työntävä jopa minulle, jonka pitäisi pappina olla mieluummin rinnallasi. Suosittelen, että lukisit Kati Niemelan tutkimuksen "Vieraantunut vai pettynyt? -kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa". Jos me kaikki papit alkaisimme puhua yhtä mustavalkoisesti kuin sinä näytät tekevän, niin en yhtään ihmettele, jos kirkko etääntyy yhä kauemmas ihmisistä.
Mustavalkoinen asenne ei vie evankeliumia eteenpäin. Sanat olisi osattava asettaa oikein, jotta ne koskettaisivat. En näe tätä totuudesta tinkimisenä, vaan viisautena. Tällaista viisauttahan on näkyvissä jo Uudessa testamentissakin, esim. Paavalilla. Ei kirkko olisi koskaan levinnyt mihinkään, jos se ei olisi kyennyt koskettamaan ihmisiä. Miksi tänä päivänä pitäisi laittaa ovet säppiin ja jättää kyselevät ihmiset ulkopuolelle.
Mietipä tätä. Ystävällisin terveisin, Kimmo"
Sain vastauksen. Minussa on kuulema ainesta ja siksi minun puolestani rukoillaan, että avaisin oven Jeesukselle, joka on maailman valkeus. Vastauksessa minusta tehtiin leipäpappi. Näin sen ymmärsin.
En tainnut onnistua sanojeni valinnassa, kun minulle vastattiin kysymykseen, jota en edes esittänyt. Saarnani löytyvät uteliaille Janakkalan seurakunnan nettisivuilta. Sieltä sopii käydä katsomassa millainen "leipäpappi" minä olen.
Leipää tässä joutuu jokainen syömään elääkseen - en yksin minä - ja omenapuun kukkien ihailusta en luovu. Varsinkin, kun tuo kuvan puu on koristeomenapuu, jonka kukat ovat ainoa sato, jota siitä saadaan. Kerään satoa silmilläni ja talletan osan kamerani muistikortille.
