Katso näitä kahta kuvaa. Mustavalkoisessa kuvassa ei erota omenapuun nuppuja, myöhemmin avautuvista kukista puhumattakaan. Paljosta jäisimme paitsi, jos maailmasta puuttuisivat värit. Kuitenkin on joukko ihmisiä, jotka näkevät suuresti vaivaa saadakseen minut ja kaltaiseni uskomaan, että värit ja sävyt ovat vain harhaa. Puhuvat jopa saatanan juonista. Erityisesti minua huolestuttaa, kun näin sanovat ovat yhä useammin oppineita ja maailmaa nähneitä ihmisiä. Mikä saa heidät tekemään näin?Yritin tätä asiaa tiedustella eräältä kollegaltani. Hänen tiukka kannanottonsa Lordi-ilmiöön ja Da Vinci -koodiin sai minut lähettämään hänelle sähköpostia:
"Lordin musiikki ei kolahda minuunkaan ja Da Vinci -koodin totuusarvosta olen lienee kanssasi samaa mieltä. Silti ihmettelen mustavalkoista ajattelutapaasi Karjalohjan seurakunnan nettisivuilla Päivän sanassa. Tyylisi on melko luotaan työntävä jopa minulle, jonka pitäisi pappina olla mieluummin rinnallasi. Suosittelen, että lukisit Kati Niemelan tutkimuksen "Vieraantunut vai pettynyt? -kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa". Jos me kaikki papit alkaisimme puhua yhtä mustavalkoisesti kuin sinä näytät tekevän, niin en yhtään ihmettele, jos kirkko etääntyy yhä kauemmas ihmisistä.
Mustavalkoinen asenne ei vie evankeliumia eteenpäin. Sanat olisi osattava asettaa oikein, jotta ne koskettaisivat. En näe tätä totuudesta tinkimisenä, vaan viisautena. Tällaista viisauttahan on näkyvissä jo Uudessa testamentissakin, esim. Paavalilla. Ei kirkko olisi koskaan levinnyt mihinkään, jos se ei olisi kyennyt koskettamaan ihmisiä. Miksi tänä päivänä pitäisi laittaa ovet säppiin ja jättää kyselevät ihmiset ulkopuolelle.
Mietipä tätä. Ystävällisin terveisin, Kimmo"
Sain vastauksen. Minussa on kuulema ainesta ja siksi minun puolestani rukoillaan, että avaisin oven Jeesukselle, joka on maailman valkeus. Vastauksessa minusta tehtiin leipäpappi. Näin sen ymmärsin.
En tainnut onnistua sanojeni valinnassa, kun minulle vastattiin kysymykseen, jota en edes esittänyt. Saarnani löytyvät uteliaille Janakkalan seurakunnan nettisivuilta. Sieltä sopii käydä katsomassa millainen "leipäpappi" minä olen.
Leipää tässä joutuu jokainen syömään elääkseen - en yksin minä - ja omenapuun kukkien ihailusta en luovu. Varsinkin, kun tuo kuvan puu on koristeomenapuu, jonka kukat ovat ainoa sato, jota siitä saadaan. Kerään satoa silmilläni ja talletan osan kamerani muistikortille.
On tärkeää, että kirkossamme on kaltaisiasi avarakatseisia ihmisiä!
VastaaPoistaMustavalkoisuuden teema kirvoitti minutkin raapustamaan ajatuksiani blogiini.
-gs
En minäkään ihan ymmärrä tuollaista päivän sanaa, joka keskittyy pelkästään negatiivisiin asioihin ja vihan ja ahdistuksen lietsomiseen. Mitä hyötyä tuollaisesta kirjoittelusta on, lisääntyykö siitä hyvyyden ja rakkauden määrä maailmassa?
VastaaPoistaMinun mielestäni pitäisi kiinnittää huomiota enemmänkin jokaisen omaan sisimpään, miltä siellä näyttää. Eikös se roskakin pitäisi ensin poistaa omasta silmästä? Miksei siihen voitaisi mieluummin antaa ihmisille eväitä sen sijaan, että suunnataan katse muun maailman oletettuun pahuuteen.
Kirjoitin muuten hieman samasta aiheesta blogissani toukokuun alussa otsikolla Sisäinen viritys http://sahrami.blogspot.com/2006/05/sisinen-viritys.html
gnothi seauton: Kiitos kannustuksestasi.
VastaaPoistasahrami: Osuitpa mielestäni naulan kantaan. Omassa kirkossani minua ärsyttää suunnattomasti se, että äänekkäimmät "uskonsoturit" näkevät vain uhkia ja saatanoita, mutta eivät huomaa kädessään leipää, joka olisi tarkoitus jakaa tarvitseville. (P.S. Kävin lukemassa Sisäisen virityksesi ja jätin sinne oman kommenttini.)
Kiitos Kimmo kun kävit blogissani! Kommentoin nyt tänne, niin löytyy paremmin kuin noista vanhoista jutuistani.
VastaaPoistaMielenkiintoista, että olet viettänyt vuoden ortodoksiluostarissa. Kuuluit siis välillä ortodoksikirkkoon? Kerroit, että näit sitä vähän toiseltakin kannalta, eli mikä sai sinut lähtemään? Kirjoitin siinä jutussani, että olen tällainen etsijä, yritän aina kulkea itsekin silmät auki. :)
Olipa mukava kuulla, että kommenttini oli mielestäsi osuva. Tuli vielä tänään aamulla mieleen, että sanotaanhan raamatussa niinkin, ettei se, mikä tulee ihmiseen ulkoapäin saastuta ihmistä, vaan se, mikä tulee hänen sisältään. Tuokin viittaa samaan asiaan.
Itselleen ja omaan elämäänsä ihmiset kirkolta kaipaavat johdatusta ja eväitä. Uskon, että yllättävän monelle ihmiselle nykyäänkin esimerkiksi henkinen kasvu ja pyhyyden kokemus ovat tärkeitä asioita. Ne ovat sellaisia asioita, joissa kirkolla olisi annettavaa.
En ole koskaan kuulunut ortodoksikirkkoon. Minäkin olen luonteeltani etsijä (sain kerran työhaalarit, joissa lukee selässä isolla ETSIJÄ - ovat tallessa vieläkin). Valamoon minut vei kiinnostus orstodoksisuutta kohtaan. Mahdollisuus viettää siellä yksi vuosi avautui siviilipalveluksen kautta.
VastaaPoistaOrtodoksinen liturgia on mielestäni upea ja puhuttelevakin, mutta koin, ettei se ollut minun juttuni. Osallistuin tuon vuoden aikana ahkerasti vigilioihin, liturgioihin ja muihin palveluksiin. Ortodoksinen uskonkäsitys puhuttelee silti yhä ja huomaan pappina tekeväni siitä jonkinlaista luterilaista sovellutusta.
Ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista herätysliikerasitetta kuin omalla kirkollani, mutta kyllä sieltäkin pinnan alta löytyy kaikenlaista.
Ai miten hyvä postaus.
VastaaPoistaMustavalkoisuudesta muistan lukeneeni että eräälle miehelle tuli joku aivovamma jonka seurauksena hän alkoi nähdä kaiken mustavalkoisena. Värit hävisivät. Jonkin ajan kuluttua mies kadotti elämänhalunsa ja tappoi itsensä.
Minulla on sellainen tunne että jotkut ihmiset pyrkivät viemään kaiken ilon toisilta ja näkevät turmiota ja pahaa joka puolella. Erityisen ikävää jos sattuvat olemaan seurakunnissa vaikuttavia ihmisiä.
Mitä sitten jos värit olisivat optista harhaa? Mitä sitten? Kauneus tuo iloa ja onnea. Ilo ja onni tuovat rakkautta. Rakkaus on suurin voima mitä on.
Miten ihanaa että pääsin tänne kommentoimaan! Ihan muistin että täällä oli ennen Word Verification, jonka ohi en pääse.
Höh, kommentoin eilen mutta se on hävinnyt. Kirjoitin juuri uuden kommentin ja sekin hävisi... Yritän vielä, jospa kolmas kerta toden sanoo... ;-)
VastaaPoistaHyvin kirjoitettu, Kimmo.
Kristinuskossa minua viehättää vapaaehtoisuus ja kunnioitus, millä Jumala ihmiseen suhtautuu. Kunpa me ihmiset pystyisimme samaan...
Pahuuden näkeminen kaikkialla on helppo tapa katsoa maailmaa. En väitä etteikö pahuutta olisi ja paljon, mutta niin on myös hyvyyttä. Eivätkä hyvyys ja pahuus jakaannu niin että hyvyys on "täällä" ja pahuus "siellä." Molemmat ovat hyvin lähellä, nimittäin omassa itsessäni.
"Tärkeintä on rakkautena vaikuttava usko," kirjoittaa Paavali. Jos olen oikeassa, mutta en rakasta, olenkin väärässä.
Värikästä sadonkorjuuta!
Ei voi olla totta!
VastaaPoistaOlen ryhtynyt lukemaan pappien blogeja. Tulin tänne kirjoittamaan kommenttia, niin täällähän on kaikki tutut: GS, Sahrami ja Rita...
Kuulostat, Kimmo, siltä, että sinulla on yhteys sydämeesi. :)
Hei Kimmo!
VastaaPoistaLöysin tänne toisen blogin kautta. Yllätyksekseni huomasin, että olemme ilmeisesti saman koulun kasvatteja. Tarkoitan Valamon isä Efraimin ponomarikoulua. Olin Valamossa sivarina vuoden -94. (myös ponomarina ja lukijana) Olet ollut siellä ilmeisesti paljon aikaisemmin.
Lordi-ilmiö on jakanut kansaa. Mutta ei kaikki ärsyyntyminen ja ilmiön kritisoiminen tee ihmistä mustavalkoiseksi. Onhan ärsyyntyminenkin vain yksi väri taiteilijan paletissa. Koska olen purnannut asiasta ihan riittävästi en jatka sitä täällä.
Toivotan vain väriloistoa ja hyvää elämää tästä eteenpäin. Käyn merkkaamassa blogisi seurattavien joukkoon, jotta osaan tänne toistekkin.
Onhan tuo mukavaa huomata, että täällä "blogimaailmassa" pappikin saa pääsee mukaan keskusteluun. Yleensähän väki vaikenee papin astuessa sissään :-)
VastaaPoistaOlet oikeassa Tuomo. On se ärsyyntyminenkin yksi paletin väreistä. Minä olin Valamossa kesäkuusta 81 toukokuun 82 loppuun. Minun opettajani oli isä Ambrosius. Olin hänen sihteerinsä (eli puheiden ja esitelmien puhtaaksikirjoittaja) ja hoidin päätyökseni luostarin kirjastoa.
Pääsit mielenkiintoisempiin hommiin - ilmeisesti ihan ansiosta. Minä aloitin yleishommista, olin tiskissä ja isomman osan aikaa luostarin vastaanotossa. Olisin päässyt kirjastoonkin. Näin jäleenpäin vähän kaduttaa.
VastaaPoistaHuomasin myös, että sinulla on käytössä iMac G5. Vaihdoin vajaa vuosi sitten oman vanhan kannettavan macciin. Sen esteettisyys iski kuin tuhat volttia. Mutta älä kysy tietokoneestani mitään. Tiedän vain, että se ei ole niitä uusia intel-pohjaisia.
"Jos olen oikeassa, mutta en rakasta, olenkin väärässä."
VastaaPoistaHieno ajatus Anskulla.
Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan Päivän sanoja en viitsi kommentoida, koska olen yrittänyt viime aikoina muutenkin siistiä nettikäyttäytymistäni.