Syksyyn mahtuu väriä, mutta myös synkkää pimeyttä. Nyt ensimmäisten räntäsateiden jälkeen tekee mieli palata kesän lämpöön. Viime kesä jäi mieliin lämpimänä. Niin jäi myös Kreikka, missä sain käydä syyskuussa helteiden loputtua Suomessa.Jos Kreikan kuvat kiinnostavat, niin pistäytykääpä täällä. Kuvasin yli 1700 km kreikkalaista maisemaa. Pieni varoituksen sana pappeja pelkääville: Kuvissa esiintyvät henkilöt ovat miltei poikkeuksetta kaikki pappeja.
P.S. Kyllä niitä Ruotsin kuviakin saa katsoa. Hellettä oli sielläkin.
Eipä papit pelottaneet.Hienoja kuvia. Huomasin erään jolla oli "Absolut svensk"-paita. Oliko siellä myös ruotsalaisia pappeja kyydissä?
VastaaPoistaKyllä kaikki ovat suomalaisia. "Absolut svensk" paita on vähän samantapainen vitsi kuin jos ruotsalainen pukeutuisi ulkomailla "Absolut norsk" paitaan.
VastaaPoistaVoi kuinka mielenkiintoisen näköistä. Oli varmaankin hauska matka?
VastaaPoistaEn ole ennenkään pappeja pelännyt, mutta nämä olivat poikkeuksellisen kiltin näköisiä. :)
Olipas tuolla hienoja mosaiikki-ikoneja. Olen ainakin tuon pyhän Sofian ikonin (Viisaus) tyttärineen Usko, Toivo ja Rakkaus nähnyt jossakin kuvassa, mutta sinäpä näit sen paikanpäällä.
Olisi hienoa lähteä Kreikkaan pimeyttä pakoon, mutta sinne ei taideta talveksi myydä matkoja, kuin ehkä joihinkin ihan rantakohteisiin.
Juu - matka oli mielenkiintoinen. Oli hienoa päästä mukaan sellaiseen reissuun, joka ei ollut mikään tavallinen turistimatka. Saimme syvällisen pikakatsauksen koko länsimaisen kulttuurin historiaan. Ainoa miinus matkalla oli se, että ison ryhmän mukana kulkiessa moni mielenkiintoinen paikka (esim. pienet tavernat) jouduttiin ohittamaan.
VastaaPoistaKreikkalaisissa museoissa sai vapaasti kuvata ilman salamaa, mutta kuvissa ei saanut esiintyä ihmisiä samassa kuvassa näytteillä olleiden esineiden kanssa. En kuitenkaan laittanut esiin kaikkia kuvaamiani museoiden ja raunioiden aarteita. Ehkä julkaisen niitä joissain muissa yhteyksissä.
Nyt kun kävit Kreikassa Paavalin jalan jäljillä niin jatkoa jäljille voisi löytyä myös Maltalta, jonne paavali ajautui haaksirikkonsa jälkeen. Se on Euroopan kirkkotihein valtio, yli 300 kirkkoa.
VastaaPoistaSydämelliset kiitokset kommentoinnistasi Rita Mentor blogissani. Olen nyt eri kaavussa kun juuri pistin postauksen Kopsiin. Mukava kuva sinusta tuossa edellä.
VastaaPoistaTuota papin pelkoa kannattaa miettiä. On ehkä niin että ei uskalla vapaasti puhua sellaisen läsnäollessa jonka juhlallista vakaumusta saattaa puheellaan loukata. Pelko voi johtua myös huonosta omastatunnosta kun papin näkeminen muistuttaa synneistä ja tilivelvollisuudesta. Sitten voi tietysti pelätä sitä että mitä se pappi puhuu. Ei kai vaan rupea minulle saarnaamaan ja vielä vetämään ylempiä tahoja mukaan? :) Riippuu siitä mitä kullekin tulee papista mieleen. Hautajaiset, viimeinen tuomio, oma kuolevaisuus...
Olisi kyllä mukavaa jos kaikilla olisi omapappi kuten katolisilla, jonka kanssa voisi puhua elämästään. Vaikka se edellyttäisi sitten tietysti uskonnollisuutta, mitä kaikilla ei ole. Und siinä palataan ehkä taas pelkoon. Ihminen pelkää sitä mitä vierastaa.
Ajatus omasta papista kuulostaa mainiolta. Ei sellainen minun mielestäni edellytä lainkaan uskonnollisuutta. Miksi pitäisi olla uskonnollinen ollakseen papin kanssa tekemisissä? Uskonnollisuus voi joskus olla jopa este. Olen toisinaans neuvoton joidenkin syvästi uskonnollisten ihmisten kanssa. He kun odottavat papilta vain vahvistusta näkemyksilleen ja kieltäytyvät kuulemasta mitään, mikä poikkeaa omista odotuksista. Sen sijaan ihmiset, joilla ei ole tarvetta kätkeytyä uskonnollisuuden taakse, ovat valmiimpia keskustelemaan asioista niiden omilla nimillään.
VastaaPoistaMutta tietty - ei tässä itse voi julistautua kenenkään omapapiksi. Sen aloitteen täytyy tulla muualta.