Myönnä heti: lainasin otsikon ja vähän aihettakin Ritalta. Jokasyksyinen ilonaihe on tilhien saapuminen. Niiden helisevät äänet kuuluvat kauas. Ensin vain kuuluu ja lopulta näkeekin. Näitäkin lintuja luulin aluksi puun lehdiksi, kunnes tulin riittävän lähelle havaitakseni millaisista "lehdistä" on kysymys.
Tilhet näyttävät viihtyvän hyvin kimpassa. Juttua piisaa ja vaarasta varoitetaan myös kaveria. Kuitenkin oma marja on oma marja. Sitä ei kaverille anneta. Marja suuhun ja sitten ylös puun oksalle sitä nauttimaan.
Taivas täynnä tuhansia tilhiä. En ole koskaan ymmärtänyt Hitchcockin Lintuja, vaikka elokuva sinänsä onkin hyvä. Kun taivas pimenee linnuista, niin ei siinä ensinmäiseksi ole tullut mieleen pelko. Lintuinfluenssa on kuitenkin tuonut tähänkin näkymään oman varjonsa. Silti en suostu pelkäämään lintuja. En ainakaan ennen kuin niiden vaarallisuudesta on selkeää näyttöä. Siihen asti iloitsen taivaan täyttävistä ystävistä. Tulkaa tilhet ja syökää! Pihlajat ja pensaat on katettu herkullisilla marjoilla.
Ai miten mukavaa että kävit siipeilemässä blogissani :)
VastaaPoistaTilhet ovat uskomattoman kauniita lintuja. Minulla oli kerran harvinainen onni seistä yksin ikkunassa Kansanterveyslaitoksen viidennessä kerroksessa odottamassa englannin ryhmäläisiäni, kun silmieni tasolla olevaan puuhun lensi tilhiparvi. Sen muistin nyt kun näin sinun postauksesi. Olet siis ilmeisesti nähnyt tilhiä useammankin kerran?
Tänään viimeksi katselin tilhiä, jotka täyttivät erään puun latvuksen. Ne ovat siitä mielenkiintoisia lintuja, että alkutalvesta ne tulevat, syövät kaikki näkemänsä marjat porukalla parempiin suihin ja lentävät sitten uusille apajille.
VastaaPoistaHitchcockin nerokkuus onkin siinä, että lintuset eivät yleensä herätä pelkoa parvinakaan.
VastaaPoistaMutta jos alkaisi pelätä kaikkea sitä, johon mediassa on liitetty joskus joku vaara, ei voisi syödä eikä juoda mitään ja asunnon (josta ei voisi tietenkään mennä ulos) pitäisi olla jonkinlainen virustiivis pommisuoja...
Sari, olen samaa mieltä kanssasi Hichcockin nerokkuudesta. Ei hänen elokuviaan tarvitsekaan ymmärtää. Ne on tarkoitettu nautittaviksi sellaisenaan.
VastaaPoistaJuuri niin. Ei kannata sulkeutua lasikoppiin vaaroja pakoon. Elämä on myös sellaisenaan elettäväksi tarkoitettu. Nautitaan siitäkin.
Olen kuullut tihistä kerrottavan että ne eivät laskeudu koskaan maahan kävelemään, ainoastaan puihin. Onkohan se totta?
VastaaPoistaOletko huomannut uskontokeskustelun Gnothi Seautonin blogissa?
Yleisimmin tilhet havaitsee puiden oksilla, mutta kyllä niitä on havaittu ainakin meidän pihan pihan lintulaudan alla ruokaa etsimässä. Eli kyllä tilhetkin osaavat tarpeen tullen kävellä maassa. Nälkä on siihen riittävä syy.
VastaaPoistaKiitos vinkistä. Poikkesin Gnothin luona. Mukavaa, että hän on tullut taas takaisin.