27.11.06

Siipiporukat (Minä ja iso parvi ystäviä)

Myönnä heti: lainasin otsikon ja vähän aihettakin Ritalta. Jokasyksyinen ilonaihe on tilhien saapuminen. Niiden helisevät äänet kuuluvat kauas. Ensin vain kuuluu ja lopulta näkeekin. Näitäkin lintuja luulin aluksi puun lehdiksi, kunnes tulin riittävän lähelle havaitakseni millaisista "lehdistä" on kysymys.


Tilhet näyttävät viihtyvän hyvin kimpassa. Juttua piisaa ja vaarasta varoitetaan myös kaveria. Kuitenkin oma marja on oma marja. Sitä ei kaverille anneta. Marja suuhun ja sitten ylös puun oksalle sitä nauttimaan.

Taivas täynnä tuhansia tilhiä. En ole koskaan ymmärtänyt Hitchcockin Lintuja, vaikka elokuva sinänsä onkin hyvä. Kun taivas pimenee linnuista, niin ei siinä ensinmäiseksi ole tullut mieleen pelko. Lintuinfluenssa on kuitenkin tuonut tähänkin näkymään oman varjonsa. Silti en suostu pelkäämään lintuja. En ainakaan ennen kuin niiden vaarallisuudesta on selkeää näyttöä. Siihen asti iloitsen taivaan täyttävistä ystävistä. Tulkaa tilhet ja syökää! Pihlajat ja pensaat on katettu herkullisilla marjoilla.