21.6.08

Hyvää juhannusta!

Olin eilen illalla pitkästä aikaa katsomassa juhannuskokkoa. Lapsuuteni juhannuksiin se ei kuulunut, sillä Rovaniemellä ei kokkoja polteltu. Siellä katsottiin yöttömän yön aurinkoa - silloin kun se sattui näkymään. Usein satoi.

Vasta aikuisena asetuttuani asumaan huomattavasti Rovaniemeä etelämmäksi ovat kokot tulleet tutuiksi. Eivät ne silti vieläkään ole välttämätön osa juhannustani, vaikka mielelläni nuotion äärellä viivyn aina kun siihen on mahdollisuus. Monta juhannusta nytkin kului ilman kokon häivääkään.

Meitä oli aika monta tämän kokon äärellä. Seisoimme ja katselimme tulta. Kuulumisia vaihdettiin tuttujen kanssa ja vähän etäämmille toivoteltiin vain hyvää juhannusta. Eipä siinä muuta ohjelmaa kaivattu. Elämän hyvät hetket ovat usein pienestä kiinni!

4 kommenttia:

  1. Niin meille Juhannukseen kuuluu aurinko ei kokko. Minä kyllä muista, että Juhannuksena paistoi aina aurinko. Mutta olen senverran vanhempi, että vesisateet ovat jo unohtuneet!!!! Hyvää aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
  2. Näin se aika kultaa muistot. Totta puhuen en ole ihan varma siitä kuinka usein satoi. Tämä muisto saattaa sekaantua huomattavasti tuoreempiin juhannusmuistoihin.

    VastaaPoista
  3. Minulla on yksi maaginen juhannusmuisto. Olin noin 11-vuotias. Asuimme sivukylällä. Siellä järjestettiin aidot juhannustanssit vanhalla tanssilavalla. Menin sinne isäni ja äitini kanssa. Siellä oli muitakin lapsia. Lapsille oli järjestetty ongintaa (siis sanko verhon yli ja sankoon herkkuja sekä pikkukivaa). Kuinka jännää!

    Muistan istuneeni tanssilavan portailla muiden lasten kanssa ja katsoneeni korkealla paistavaa juhannusyön aurinkoa. Se hetki oli taianomainen.

    Välillä katsoin kun äitini ja isäni tanssivat. Minusta se tuntui hieman omituiselta. En ollut koskaan nähnyt heidän tanssivan yhdessä, enkä nähnyt sen jälkeenkään tanssivan. En tiennyt, että he voisivat sellaistakin tehdä. Olla toistensa lähellä.

    VastaaPoista
  4. Tunnelmallinen kuva! Mä kaipasin kokkoa tänä juhannuksena (enkä tietysti nähnyt ainuttakaan). Tuskin olisimme omaa kokkoa saaneet palamaankaan, sillä niin sateista oli.

    VastaaPoista