Matt. 13: 31–33
Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."
Vielä hän esitti heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."
Ette voi nähdä
mutta peukaloni ja etusormen välissä on sinapinsiemen.
Kun heitän sen pois
niin en löydä sitä enää itsekään.
Näin pienen ja mitättömän siemenen kaltainen on taivasten valtakunta.
Samaa kokoa on myös usko, joka on meille tarpeen:
Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ”Siirry täältä tuonne”, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. (Matt. 17:20)
Siitä, mikä on meidän silmissämme pientä ja vähäpätöistä, tulee jotakin suurta.
Kaikesta huolimatta.
Kaikista siemenistä
alla auringon
sinapinsiemen pienin
mutta rohkein on
Näin runoili Leena Suutarla noin 40 vuotta sitten. Runo sai sävelen ja niin laulu levisi kulovalkean tavoin eri puolille maamme seurakuntia. En tiedä sinapinsiemenen rohkeudesta, mutta pieni se on ja kohtalaisen iso kasvi siitä kasvaa.
Hapate tarkoittaa taikinanjuurta. Ei sitä paljoa tarvita yhteen taikinaan. Taikinaan sekoitettuna sitä ei pysty silmin havaitsemaan. Mutta niin vain koko taikina happanee ja leivästä tulee uunissa pehmeä sisältä ja kuori jää mukavan rapeaksi.
Vertauksena sinapinsiemen ja hapate ei ole meille yhtä toimiva kuin Jeesuksen kuulijoille. Sinapinsiementen kanssa emme juurikaan ole tekemisissä. Paitsi ehkä jouluna joku törmää niihin joulusinappia tehdessään, mutta silloinkin sinapinsiemenet ovat usein jauhettu. Juureen tehtyä leipääkään ei tahdo saada mistään. Vielä harvinaisempaa on kotona säilytettävä leivän juuri.
Tehdäänpä siis asia selväksi toisella tapaa. Laita yhteen jommankumman käden etusormi ja peukalo. Katso - siihen etusormen ja peukalon väliin mahtuu kaikki se usko, joka on sinulle tarpeen. Samoin siihen mahtuu se osa taivasten valtakunnasta, jonka ymmärtäminen on sinulle tarpeen.
Vähän on tarpeen ja siinä on kaikki.
Kaikki kristityn uskoon tarpeellinen mahtuu peukalon ja etusormen väliin. Ei ole ketään joka olisi kristittynä suurempi toista. Minun mielestäni tämä on vapauttavaa. Peukalon ja etusormen välissä on kaikki se mitä itse tarvitsen kristittynä elämiseen. Lopusta huolehtii Jumala.
I’m working on a dream
Though it can feel so far away
I’m working on a dream
And our love will make it real someday
Tässä Bruce Springsteenin laulussa ei alunperin lauleta kristittynä elämisestä, mutta lauluilla on tapana alkaa elää omaa elämäänsä. Niinpä itselleni tämä laulu muistuttaa siitä mikä kristittynä elämisessä on tärkeää.
Teen työtä unelmani eteen
Vaikka se voi tuntuakin niin etäiseltä
Teen työtä unelmani eteen
Ja rakkautemme tekee siitä vielä joskus todellisen.
Rakkaus saa ihmeitä aikaan. Siinä pienestä tulee suurta. Miettikääpä vain kaikkia niitä ihmisiä, joita rakastatte - niitä, jotka ovat teille tärkeitä. Kuinka paljon suurempaa saa aikaan rakkaus Jumalaan. Siinä suunta on aina Jumalasta meihin päin, koska Jumala on Rakkaus. Kaikki rakkaus meistä Jumalaan päin mahtuu peukalon ja etusormen väliin, mutta toisinpäin käännettynä rakkauden määrää on mahdotonta edes mitata.
Siksi
I’m working on a dream
Teen työtä unelmieni eteen ja liitän oheen rukouksen:
Suo kasvu siemeneen
suo itsekkyyden kuolla
ja nousta nöyryyden
ja valtakuntasi rauha
suo löytää jokaisen.
Tässä on unelmaa riittävästi yhdelle ihmiselle - sinulle ja minulle.
Tule mukaan, jotta voisimme yhdessä laulaa
We are working on a dream
Ponnistellaanko yhdessä unelmiemme eteen? Pidetään kuitenkin mielessä, että kaikki tarpeellinen mahtuu peukalon ja etusormen väliin.
Hämeenlinna peittyi tänään sakeaan sumuun. Maisema oli pelkistetyn kaunista. Kamerassa saattoi huoletta käyttää pientä aukkoa ja lopputulos oli sama kuin isolla aukolla kirkkaalla ilmalla. Toisin sanoen teräväksi jäi se mikä näkyy etualalla ja taustan yksityiskohdat sulivat sumuun. (Vertaa edellisen postauksen kuvapariin.)
Sumu on yllätyksiä täynnä. Lähelle näkee hyvin, mutta etäänpänä olevat kohteet jäävät epäselviksi. Minulle avarakatseisuus on sitä, että sukeltaa sumuun ja ottaa selvää mitä sieltä löytyy. Siksi pidän sumuisista ilmoista ja teistä monista hyvin erilaisista bloggaajista. Teidän blogeihinne on mukavaa sukeltaa (kuin sumuun) ja tehdä upeita ja välillä hämmentäviäkin löytöjä.
Rita ja Katilein haastoivat kumpikin minut julkaisemaan neljännen kuvan neljännestä kuvakansiostani.