Viime päivinä ovat sanat olleet vähissä. Tai on niitä ollut, mutta niitä on liiaksi palautunut takaisin itselleni vieraina. Asiayhteydestään irrallisina ne kuulostavat oudoilta. Olenko tosiaan niin sanonut?
Siksi olen mieluusti hiljaa ja kuuntelen. Ehkä opin jotakin. Toivon voivani juurruttaa sanat tiukasti maahan. Sanokoot sanottavansa rauhassa. Vasta sen jälkeen menkööt menojaan.
Todella kaunis kuva. Oletko itse ottanut?
VastaaPoistaTekstisi ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta sen verran salaperäisiä, ettei niitä aina osaa kommentoida, kun ei tiedä, mihin liittyvät. Tämäkin teksti viittaa varmasti johonkin muuhun kuin blogiin.
kaunis kuva,
VastaaPoistatuo mieleen menneen kesän ja lämmön..
Annie! Olen tiedostanut viimeaikaisten tekstieni ongelman. Niillä on taustansa, mutta en voi avata niitä julisesti. Yritän kirjoittaa niissä itseäni ulos vaikeaksi kokemastani tilanteesta.
VastaaPoistaKuva on itse otettu, niin kuin kaikki muutkin kuvat blogissani.
Hanne! Kuvan tunnelmassa on vielä hitunen menneen kesän lämpöä, vaikka se on otettu syyskuun lopussa.
VastaaPoistaTästä tuli mieleen Uppo-Nallen Ystäväkirjassa ollut runo:
VastaaPoistaJos ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa.
Jos joku suuttuu, niin ole hiljaa.
-Elina Karjalainen-
Olen huomannut, että ihminen usein esimerkiksi vihaisena pitää tiukasti kiinni omista näkökannoistaan, mutta kun saa rauhassa miettiä ja tasoittaa mielentilaansa, tuleekin yllättävän paljon vastaan. En tiedä, liittykö tämä tilanteeseesi, mutta voimia ja jaksamista, olipa se mikä tahansa. Asioilla on taipumus järjestyä, haluan uskoa tähän.
Hyvin osuit kohdalle Sahrami. Erityisesti Uppo-Nallen runo ilahdutti. Kyllä asiat järjestyvät. Siihen minäkin luotan.
VastaaPoistaJoku on joskus kirjoittanut minulle viestiin rukoukseksi kelpaavan runon, josta yksi säe kuuluu: "Puhdista huulilta kipua tuottava sana".
VastaaPoistaSanat on niin helppoja ja niin vaikeita.
T: Kaija