Näin ajattelin viime sunnuntaina

13.6.2010 luettiin sunnuntain messussa nämä tekstit: Hoos. 11: 1-4, 7, Fil. 2: 12-16 ja Luuk. 14: 16-24. Näistä syntyi oheinen saarna, jonka pidin Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa.

Ihmisen muisti toimii meitä hoitavasti. Yleensä aika kultaa muistot eli ikävät asiat unohtuvat yleensä nopeasti. Sen sijaan ymmärrys tuntuu toimivan juuri toisinpäin.

Ensikuulemalla äsken kuulluista raamatunteksteistä jäi itselläni mieleen päällimmäisenä filippiläiskirjeen sanat ”Tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne”. Vasta pienen miettimisen jälkeen huomasin Hoosean kirjan lauseen, kuin hiljaisen kuiskauksen: ”Lempeästi, rakkauden köysin
minä vedin sitä luokseni”. Sanat kuullakseni jouduin terästämään kuuloani, sillä en meinannut millään kuulla Hoosean sanoja filippiläiskirjeen korvia huumaavan huudon keskeltä.

Sanoja ”pelko” ja ”vavistus” käytetään Raamatussa monessa eri merkityksessä. Puhekielessä me käytämme näitä sanoja silloin, kun oikeasti tarkoitamme pelkoa ja vavistusta. Raamatussa sanojen merkitys selviää vasta asiayhteydestä. Usein ja juuri kuullussa filippiläiskirjeen tekstikohdassa sanat viittaavat kunnioitukseen. Työn tekeminen ei onnistu siltä joka pelkää. Pelko lamaannuttaa, mutta kunnioitus ja arvonanto sille miksi työtä tehdään, tukee tekemistä. Näin Jumala saa meissä aikaan sen, että tahdomme tehdä niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Lempeästi, rakkauden köysin
Jumala vetää meitä luokseen. Ei tätä tarvitse pelätä.


Kunnioituksen puutteesta on kysymys myös päivän evankeliumissa. Jeesuksen vertauksessa kutsutut eivät sinänsä tehnet mitään väärin. Heidän esteensä ovat juuri sellaisia mitä mekin pidämme tärkeinä. Oletko koskaan kieltäytynyt jostain kutsusta syystä, että olet samaan aikaan varaamallasi lomamatkalla aivan toisessa suunnassa? Tai mitä tekee maanviljelijä keväisin parhaaseen kylvöaikaan? Kyllä hänkin asettaa kaiken edelle kylvötyönsä. Kaikesta muusta hän varmasti kieltäytyy.

Jeesuksen vertauksessa pitoihin kutsutut ja esteelliseksi itsensä ilmoittaneet eivät ymmärtäneet kutsun todellista suuruutta. He eivät huomanneet kuinka heidän tärkeinä pitämänsä asiat menettivät merkityksensä verrattuna siihen, mistä kutsussa oli kysymys. He eivät kunnioittaneet ja arvostaneet riittävästi pitojen järjestäjää.

Jeesuksen vertauksen ymmärtämistä auttaa, jos tiedämme millaisesta yhteisöstä siinä puhutaan. Vertauksen ihmiset asuvat kaupungissa, joka poikkeaa huomattavasti meidän aikamme kaupungeista. Jeesuksen vertauksen taustalla on antiikin kaupunki, missä ydinkeskustan muodosti temppeli ja palatsi. Niiden välittömässä läheisyydessä asuivat juuri nuo vertauksen pitoihin kutsutut ja pidot järjestänyt isäntä. Yhdessä he olivat kaupungin eliittiä. Kaupungin laitamilla muurien sisäpuolella asuivat puolestaan ne. joiden tehtävä oli tuottaa palveluja keskustassa asuvalle eliitille. Kaupungin muurit sulkivat öisin ulkopuolelle kaikki ne, joilla ei ollut mitään asemaa kaupungin hierarkiassa: kerjäläiset, prostituoidut, vammaiset ja muut
ei-toivotut henkilöt.

Vertauksessa pidot järjestää isäntä, joka kutsuu juhliinsa mukaan muut samassa asemassa olevat kaupungin asukkaat. Kutsuttujen kieltäytyessä hän laajentaa kutsun koskemaan kaikkia muurin sisäpuolella asuvia. Lopulta kutsua viedään kaupungin muurin ulkopuolelle. Pitoihin kutsutaan kaikki satunnaisetkin tiellä kulkijat ikään tai asemaan katsomatta. Tärkeään on saada talo täyteen.

Jeesuksen vertaus laajenee lopussa pienen piirin juhlasta käsittämättömän suuriksi pidoiksi, missä tilaa onkin yllättäen enemmän kuin koko kaupungissa on asukkaita. Jos näin olisi oikeasti tapahtunut, niin se olisi sekoittanut koko kaupungin elämän pitkäksi aikaa. Mahdollisesti koko kaupunki olisi ollut juhlien jälkeen entinen kaupunki. Ei mikään kestä määräänsä enempää. Tähän me olemme tottuneet tai jos emme, niin kyllä elämä opettaa.

Päivän evankeliumina kuultu vertaus on osa keskustelua, jota Jeesus käy ollessaan erään fariseusten kodissa aterialla. Yksi pöytävieraista heittää ilmoille ajatuksen: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” Tätä Jeesus kommentoi vertauksellaan miehestä joka järjesti suuret pidot.

Jeesuksen vertaus on avoin kutsu. Autuaita eivät ole vain sisäpiiriläiset. Jumalan käsittämätöntä suuruutta on se, että hänen pitoihinsa mahtuu enemmän kuin me voimme koskaan käsittää. Kutsuttuja ovat nekin, jotka me haluaisimme rajata ulkopuolelle.

Jumalan rakkauden köysi on kaikkien ulottuvilla. Niidenkin, jotka eivät osaa siihen tarttua. Pelko ja vavistus on tästä kaukana. Jumalan pitopöydissä on runsaasti tilaa.