Pieni askel yhteiskunnalle, mutta suuri askel kirkolle

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan mietinnön parisuhdelain seurauksista kirkossa perjantain täysistunnossa 12.11.2010 äänestystuloksella 78 – 30. Ulkopuolisen silmissä tämä tuntuu tosi pieneltä päätökseltä. Helsingin sanomien Kuiskaaja (13.11.10) näkee päätöksen humoristisena: "Homoseksuaalien puolesta voidaan rukoilla. Rukous suoritetaan huomaamattomassa paikassa epäselvällä äänellä mumisten. Jos siis joku niinku välttämättä haluaa."

Kieltämättä monta vuotta väännettylle asialle ja nyt saadulle kompromissipäätökselle voidaan syystäkin naureskella. Mutta silti itse pidän saatua päätöstä hyvänä. Omaa työtäni pappina se helpottaa. Ei ole enää tarvetta pelätä kantelua tuomiokapituliin, kun olen tekemisissä muiden kuin heteroseksuaalien kanssa.

Tehtyä päätöstä on arvosteltu kirkon luopumisena Raamatun ohjeesta (jos kiinnostaa, niin lue Kotimaa24:n blogimetsän kirjoituksia ja kommentteja - on siellä myönteisiäkin kirjoituksia). Kirkon pieni vähemmistö kokee, että olemme nyt astuneet Jumalan "privaattipuolelle" kielloista piittaamatta.

Aika ajoin kirkon on kuitenkin uskallettava astua askel kohti tuntematonta. Raamattu ei ole kiveen hakattua sanaa. Kristillinen kirkko on aina suhtautunut Raamattuun tyystin erilailla kuin islamilaiset Koraaniin. Raamatun olemus on pikemminkin dialogia, jossa on aina kaksi osapuolta: Jumala ja ihminen. Raamatun sanat ovat saaneet syntynsä jo kauan sitten ja se näkyy myös tekstissä. Siinä on mukana Jumalan sanaa mutta myös ihmisen omaa puhetta. Meidän oman aikamme puhetta sieltä ei löydy. Siksi joudumme aika ajoin tarkistamaan ja tarkentamaan millaista dialogia olemme käymässä.

Konservativisinkaan raamatunlukija ei pysty noudattamaan kaikkia Raamatun ohjeita yksi yhteen, sillä ohjeet ovat keskenään siksi ristiriitaisia. Ristiriita syntyy juuri Raamatun kertomusten pitkästä aikajaksosta. Ohjeet ovat Raamatussa aina sovellutusta käydystä dialogista ja eri aikakausina nämä sovellukset ovat olleet erilaisia. Nyt on meidän vuoromme tehdä omat sovelluksemme sen perusteella, miten Jumalan kanssa käymämme dialogin ymmärrämme.

Kotimaa -lehden liite Suola muistuttaa uusimmassa numerossa (2/2010), että on olemassa ainakin 22 erilaista tapaa lukea ja ymmärtää Raamattua. Ei siis vain yhtä tapaa! Itse tunnistan käyttäneeni ainakin 15 erilaista lukutapaa eri tilanteissa. Kokemukseni mukaan jäljelle jäävät seitsemän tapaa ovat kirkossa myös ahkerassa käytössä.

22 erilaista tapaa lukea Raamattua

1. Hengellinen tulkinta

2. Kirjaimellinen tulkinta

3. Moraalinen tulkinta

4. Analoginen tulkinta

5. Historiallinen tulkinta

6. Pelastushistoriallinen tulkinta

7. Eskatologinen tulkinta

8. Eksistentialistinen tulkinta

9. Liturginen tulkinta

10. Eksegeettinen tulkinta

11. Hitoriallis-kriittinen tulkinta

12. Feministinen tulkinta

13. Vapautuksen teologian tulkinta

14. Kanoninen tulkinta

15. "Raamattu selittää itse itsensä" - tulkinta

16. "Elämän viisautta" - tulkinta

17. "Minun korvasyyhyyni" - tulkinta

18. Psykologinen tulkinta

19. Bibliodraaman tulkinta

20. Ekologinen tulkinta

21. Sivistyksellinen tulkinta

22. Dynaaminen tulkinta.

Kirkolliskokouksen tekemä päätös on samalla myös päätös tehdä näkyväksi se erilaisuuden kirjo, jolla me Raamattua tänään luemme. Lukutavat eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, mutta ne voivat myös johtaa täysin erilaisiin tulkintoihin. Kirkolliskokouksessa päätöksen puoltajat ja vastustajat lukivat Raamattua hyvin erilailla. Nyt tehdyn päätöksen jälkeen kirkossa on opeteltava käymään dialogia paitsi Jumalan kanssa niin myös keskenämme. En pidä sitä mahdottomana.

Tällä hetkellä läheisin lukutapa itselleni on "Bibliodraaman tulkinta". Bibliodraamaohjaajana ja välillä myös ryhmän jäsenenä olen huomannut, että bibliodraama poikkeaa muista tulkinnoista siinä, että se mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten keskinäisen dialogin Raamatun sanan äärellä. Joukkoon mahtuvat myös ateistit, sillä bibliodraamassa on tilaa erilaisuuden kuuntelemiselle ja toinen toisiltamme oppimiselle. (Jos kiinnostaa, lue lisää: www.bibliodraama.fi.)

Tie näyttää päättyvän kieltoon, mutta onko se sitä? Metsän takana pilkottaa majakan torni. Se yllyttää eteenpäin! Olen lukenut, että majakan omistajat järjestävät erilaisia tapahtumia ja pienimuotoista majoitustakin on tarjolla. Kiellosta huolimatta voin siis astua tiellä eteenpäin ja käydä kysymässä lisätietoja.