Palmusunnuntain saarna

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

*** *** ***

Johanneksen evankeliumissa maailma on selkeästi kaksijakoinen. Näin myös tässä kertomuksessa. Siinä on Marian maailma, missä asioita ei mitata rahassa vaan rakkaudessa. Sitten on Juudas Iskariotin maailma, missä mittana on raha.

Kun Juudas kuvataan vielä rosvoksi, niin ei liene epäselvää kehen me haluaisimme tänään samastua ollaksemme kunnon kristittyjä.

Hyvästä kertomuksesta on yleensä lukuisia toisintoja. Niinpä tästäkin kertomuksesta löytyy omat versionsa jokaisessa neljässä evankeliumissa.

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa tapahtumapaikkana on spitaalia sairastaneen Simonin talo. Kallista nardusöljyä valuttava nainen on vain joku nainen, jonka nimeä ei mainita. Moittijoina toimivat opetuslapset.

Luukkaan evankeliumissa ollaan fariseuksen kotona, minne kesken aterian saapuu nainen, joka vietti syntistä elämää. Hän suorittaa tuon öljyllä voitelun. Fariseus ei moiti naista, vaan Jeesusta siitä, että hän antaa syntisen naisen koskea itseensä. Kunnon juutalainen ei sellaista tekisi.

Jos Juudas Iskariotin kohdalla onkin vielä helppo sanoa, että noinhan maailma toimii. Raha ratkaisee, mutta me kristityt kuljemme rakkauden viitoittamaa tietä. Mutta miten sitten pitäisi ajatella, kun Juudaksen tilalla ovat kaikki opetuslapset. Kummassa joukossa sitten seisot? Opetuslasten vai Marian? Valinta hankaloituu entisestään, kun Mariakin korvataan syntisellä naisella? Kumpi sitten haluat olla? Opetuslapsi vai syntinen nainen? Vai oletko kenties fariseus, joka moittii naisen sijaan Jeesusta?

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Johanneskin vihjaa, että ei Mariakaan taida ihan pulmunen olla, koskapa hän kuivaa Jeesuksen jalat samoin kuin syntinen nainen: avoimilla pitkillä hiuksillaan. Ei kukaan kunnon nainen voinut tuolla tavalla käyttäytyä.

On siis kolme erilaista kertomusta, joita on hyvin vaikea sovittaa yhteen. Tämä saattaa tuntua hämmentävältä. Eikö asiaa voisi ilmaista selkeämmin, niin ettei jäisi epäselvyyttä miten tulee toimia?

Juudas ja opetuslapset kuvataan kertomuksessa ihmisinä, joiden toimia ohjaa se mikä tuntuu järkevältä. Nardusöljyllä valelun myötä tuhlautuu kokonainen työmiehen kuukausipalkka. Toki olisi järkevämpää laittaa se vaikka hyväntekeväisyyteen, kuin tuhlata yhden ihmisen jalkojen voiteluun. Vesipesukin olisi hyvin riittänyt – niin kuin se riitti kaikille muillekin. Näin ajatellen kuka tahansa meistä voisi olla Juudas tai ainakin yksi opetuslapsista. Onhan irvokasta tuhlata rahaa tuolla lailla samaan aikaan, kun sillä olisi voinut jo hyvin avustaa monia köyhiä ihmisiä.

Järkevää toimintaa on se, että määritellään selkeästi mikä on oikein ja mikä väärin. Järkevältä tuntuu myös sanoittaa sekin, mikä on kristillistä ja mikä ei. Tästä jälkimmäisestä seuraa se, että myös Jumala ja hänen tahtonsa voidaan kuvata oppilauselmin.

Diakoniatyö on kirkon yksi tärkeimmistä työmuodoista. Kukapa siis voisi sanoa, ettei köyhien avustaminen olisi tärkeää? Jeesuksen vastaus Marian moittijoille on yllättävä: ”Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.” Tämä Jeesuksen vastaus ei ole kielto auttaa köyhiä, vaan se on suunnattu kohti Juudaksen ja opetuslasten tapaa palvella Jumalaa ikään kuin hän olisi meidän ymmärrettävissämme.

Kristinuskon ydin on näkemys Jumalasta, joka ei mahdu selityksiin. Mitä enemmän yritämme Jumalaa selittää, sitä kauemmaksi hän siirtyy käsityskykymme ulottumattomiin. Marian teko tuhlata kallista nardusöljyä ja jalkojen kuivaaminen hiuksilla ei ole mitenkään järjellä selitettävissä. Siinä toimitaan vastoin järkeä ja vastoin hyviä tapoja.

Toisaalta ei kuitenkaan ole evankeliumin mukaista alkaa käyttäytyä järjettömästi ja hyvien tapojen vastaisesti. Se ei ole evankeliumin viesti.

Marian toiminta on esimerkki siitä, että usko ei mahdu yhteen muottiin. Se ei voi mahtua, koska Jumalakaan ei sellaiseen mahdu. Tai jos mahtuisi, niin uskomme olisi tyhjää täynnä. Juudaksen ja opetuslasten käytös on tällaisen tyhjän uskon ilmentymää. He luulevat tietävänsä Jumalan tahdon.

Välttääksemme mustavalkoista ajattelua, on osattava katsoa toisin. Toisin katsominen on filosofiassa tuttu termi. Se tarkoittaa sitä, että mikään ei ole välttämättä sitä miltä se näyttää. Siksi kannattaa katsoa myös toisin. Raamattua lukiessamme on hyvä katsoa toisin jos kolmannenkin, jotta emme lankeasi helpon ymmärtämisen ansaan, missä maailma on kovin mustavalkoinen.

Usko on uskoa Jumalaan, jota ei voi selittää. Jos me uskomme kuin Maria, niin me emme loukkaannu toistemme erilaisuuteen.

Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (Gal. 3:28)

Ehkäpä tämä pitäisi tänään lukea myös näin: ”Yhdentekevää, oletko viidesläinen vai kirkollinen, fundamentalisti vai liberaali, hetero tai joku muu, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Ei tähänkään ole mitään selitystä. Inhimillisesti ajatellen se on aivan järjetöntä. 

Palmusunnuntaina meitä kutsutaan Kristuksen kirkkona seuraamaan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Teemmepä sen sitten tavalla tai toisella – Jumala näkee meidät yhtenä!