Toista on nyt. Ruokailujen välit kuluvat leppoisasti saaren rantoja koluten. Jotkut tiirailevat lintuja, toiset kasveja ja maisemia ihailevat kaikki.
Tottumattomalle mereltä nouseva sumu on hätkähdyttävä kokemus. Yhtäkkiä maisema katoaa sumun salaperäisen verhon taa. Tosin yhtä nopeasti maisema myös kirkastuu. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että jalat on tukevasti saarella eikä veneessä.
Oi, merenrantaan pitäisi päästä...
VastaaPoista