Luuk.
9: 57-62
Kun
he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua,
minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja
taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä
kallistaisi."
Eräälle
toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra,
anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan
valtakuntaa."
Vielä
eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin
käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka
tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Voiko enää kärjekkäämmin sanoa kuin mitä kuulimme juuri
evankeliumissa sanottavan. Ensin tyrmätään Jeesuksen seuraan pyrkivä mies ja
lopuksi vedetään matto alta kahdelta meillekin tärkeältä asialta. Jos vainajia
ei enää kunnioiteta ja kotiväkikin on vain riesa, niin voiko mikään
ihmisyhteisö pysyä enää koossa?
Turvallisuushakuisuus on hyvin yleinen inhimillinen
ominaisuus. Epävarmuuden sietäminen on harvojen herkkua. Tämä pyrkimyksemme
maksimoida oma turvallisuutemme johtaa helposti ehdottomiin asenteisiin. Jos et
tunne yhtään homoseksuaalia etkä haluakaan tuntea, todennäköisesti vieroksut
heitä ja he sinua. Jos sinun mielestäsi on vain yksi tapa olla kristitty, alat
kohta sovitella taivaan portinvartijan viittaa harteillesi. Tai jos kokemuksesi
kristillisyydestä on huono, niin kartat kaikkea mikä vähänkin viittaa
kristillisyyteen.
Evankeliumien kertomus Jeesuksesta on kokonaan vastoin
meille tyypillistä turvallisuushakuisuutta. Luukas on kirjannut Jeesuksen
opetukset muistiin tavalla, mikä tekee päivän evankeliumista yhden kärjistysten
mestariteoksista.
Jeesuksen seuraan hakeutuvalta mieheltä otetaan luulot pois
heti alkuun. "Ketuilla
on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin
päänsä kallistaisi." Metsän eläimet ja taivaan linnut ovat helposti
seurattavia. Ne käyttäytyvät tietyllä lailla ja ovat löydettävissä heille
tyypillisiltä alueilta. Jeesuksen seuraaja on toisenlainen. Ei ole olemassa
mitään tietynlaista kristittyä. Ainoa yhdistävä tekijä eri kristittyjen kanssa
on avoimuus uudelle. Jeesus oli itse jatkuvasti liikkeellä ja jätti jälkeensä
vain seurueensa lämpimän nuotion. Kun yönsä viettää usein eri paikassa, niin on
oltava valmis sopeutumaan uusiin tilanteisiin. On osattava tarttua hetkeen ja
jätettävä sivuun omat tutut tavat.
Samalla linjalla on myös evankeliumin jatko. Kuolleiden omaisten
hautaaminen ja kotiväen huomioiminen oli olennainen osa juutalaista
elämänmuotoa. Emmehän mekään ole niistä vielä luopuneet! Erityisesti oman isän hautaaminen koettiin
neljännen käskyn (Kunnioita isääsi ja äitiäsi) huipentumaksi, joka ohitti
kaiken muun.
Kaikesta huolimatta Jeesus ei asetu vastustamaan oman
aikansa tapoja eikä siten kyseenalaista meidänkään tapoja. Emmehän me voisi
elää yhdessä, jos meillä ei olisi keskenämme mitään yhteistä. Tavat yhdistävät
ja luovat turvallisuutta, jota me jokainen tarvitsemme. Mutta jos tavat vievät
meitä emmekä me tapoja, niin olemme väärällä tiellä.
Päivän evankeliumissa Jeesus haastaakin kuulijansa
miettimään omia esteitään. Vastakkain asetetaan ihmisten tottumukset ja Jumalan
uutta luova sana. Siinä missä me kaipaamme turvallista kotia, kulkee Jeesus
Jerusalemiin kuollakseen. Tämän eron huomaaminen on yksi Raamatun ymmärtämisen
avaimista.
Meille on usein turvallisempaa rajata oma elämä tuttuihin
uomiin. Tästä näkökulmasta suunnittelemme myös omaa tulevaisuuttammekin. Sen
sijaan Jumala kutsuu meitä olemaan avoimia tulevaisuudelle.
Monet yleiset keskustelupalstat lehdissä ja internetissä
ovat viime aikoina täyttyneet hyvin vahvoista mielipiteistä, joissa
toisinajattelijat pyritään Kalevalan tyyliin laulamaan suohon. Erilaisuuden
sieto näyttää olevan yhä vain ohuempaa..
Mikä meitä estää kulkemasta tietä, josta apostoli Paavali
kehuu Korintilaisille verrattomasti muita paremmaksi? Miksi niin mielellämme
valitsemme ”suit sait sukkelaan” elämäntyylin ja tyydymme siihen, mikä tuntuu
helpoimmalta ratkaisulta? Jeesuksen seuraan pyrkinyt muuan mies odotti ehkä
juuri tällaista helppoa muutosta elämäänsä. Senpä vuoksi Jeesus sanoikin
hänelle, että et taida tietää mitä pyydät. En itsekään tiedä missä ensi yöni vietän.
Meille ei siis luvata mitään helppoa elämää. Mutta tilalle
on tarjolla jotakin paljon parempaa. Paavalin mukaan tuo parempi tie on
rakkaus, jota ilman me emme ole mitään. Eikä kysymys ole mistä tahansa
rakkaudesta, vaan itse Jumalasta. Jumala on rakkaus ja siksi hän tulee meille
todelliseksi rakkaudessa.
Rakkaus on sitä, että eletään kaikki aistit avoimina ja
ollaan valmiit tarttumaan hetkeen, jota meille elämä tarjoaa. Rakkaus on sitä,
että ei pelätä epävarmuutta vaan etsitään yhdessä vaihtoehtoja.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin
niistä on rakkaus. Tämän varassa jaksaa hyvin sietää myös epävarmuutta, joka
myös on osa meidän ihmisten elämää.
Vaikka emme tiedä vielä huomisesta, niin tulevaisuus on
läsnä kaikessa siinä mitä teemme. Ja kun Jumala on kanssamme, niin meillä ei
ole mitään pelättävää.
