21.6.12

Ajatus nuorille konfirmaatiopäivänä



Luuk. 9: 57-62
Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
    
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."
    
Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Voiko enää kärjekkäämmin sanoa kuin mitä kuulimme juuri evankeliumissa sanottavan. Ensin tyrmätään Jeesuksen seuraan pyrkivä mies ja lopuksi vedetään matto alta kahdelta meillekin tärkeältä asialta. Jos vainajia ei enää kunnioiteta ja kotiväkikin on vain riesa, niin voiko mikään ihmisyhteisö pysyä enää koossa?

Turvallisuushakuisuus on hyvin yleinen inhimillinen ominaisuus. Epävarmuuden sietäminen on harvojen herkkua. Tämä pyrkimyksemme maksimoida oma turvallisuutemme johtaa helposti ehdottomiin asenteisiin. Jos et tunne yhtään homoseksuaalia etkä haluakaan tuntea, todennäköisesti vieroksut heitä ja he sinua. Jos sinun mielestäsi on vain yksi tapa olla kristitty, alat kohta sovitella taivaan portinvartijan viittaa harteillesi. Tai jos kokemuksesi kristillisyydestä on huono, niin kartat kaikkea mikä vähänkin viittaa kristillisyyteen.

Evankeliumien kertomus Jeesuksesta on kokonaan vastoin meille tyypillistä turvallisuushakuisuutta. Luukas on kirjannut Jeesuksen opetukset muistiin tavalla, mikä tekee päivän evankeliumista yhden kärjistysten mestariteoksista.

Jeesuksen seuraan hakeutuvalta mieheltä otetaan luulot pois heti alkuun. "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." Metsän eläimet ja taivaan linnut ovat helposti seurattavia. Ne käyttäytyvät tietyllä lailla ja ovat löydettävissä heille tyypillisiltä alueilta. Jeesuksen seuraaja on toisenlainen. Ei ole olemassa mitään tietynlaista kristittyä. Ainoa yhdistävä tekijä eri kristittyjen kanssa on avoimuus uudelle. Jeesus oli itse jatkuvasti liikkeellä ja jätti jälkeensä vain seurueensa lämpimän nuotion. Kun yönsä viettää usein eri paikassa, niin on oltava valmis sopeutumaan uusiin tilanteisiin. On osattava tarttua hetkeen ja jätettävä sivuun omat tutut tavat.

Samalla linjalla on myös evankeliumin jatko. Kuolleiden omaisten hautaaminen ja kotiväen huomioiminen oli olennainen osa juutalaista elämänmuotoa. Emmehän mekään ole niistä vielä luopuneet!  Erityisesti oman isän hautaaminen koettiin neljännen käskyn (Kunnioita isääsi ja äitiäsi) huipentumaksi, joka ohitti kaiken muun.

Kaikesta huolimatta Jeesus ei asetu vastustamaan oman aikansa tapoja eikä siten kyseenalaista meidänkään tapoja. Emmehän me voisi elää yhdessä, jos meillä ei olisi keskenämme mitään yhteistä. Tavat yhdistävät ja luovat turvallisuutta, jota me jokainen tarvitsemme. Mutta jos tavat vievät meitä emmekä me tapoja, niin olemme väärällä tiellä.

Päivän evankeliumissa Jeesus haastaakin kuulijansa miettimään omia esteitään. Vastakkain asetetaan ihmisten tottumukset ja Jumalan uutta luova sana. Siinä missä me kaipaamme turvallista kotia, kulkee Jeesus Jerusalemiin kuollakseen. Tämän eron huomaaminen on yksi Raamatun ymmärtämisen avaimista.

Meille on usein turvallisempaa rajata oma elämä tuttuihin uomiin. Tästä näkökulmasta suunnittelemme myös omaa tulevaisuuttammekin. Sen sijaan Jumala kutsuu meitä olemaan avoimia tulevaisuudelle.

Monet yleiset keskustelupalstat lehdissä ja internetissä ovat viime aikoina täyttyneet hyvin vahvoista mielipiteistä, joissa toisinajattelijat pyritään Kalevalan tyyliin laulamaan suohon. Erilaisuuden sieto näyttää olevan yhä vain ohuempaa..

Mikä meitä estää kulkemasta tietä, josta apostoli Paavali kehuu Korintilaisille verrattomasti muita paremmaksi? Miksi niin mielellämme valitsemme ”suit sait sukkelaan” elämäntyylin ja tyydymme siihen, mikä tuntuu helpoimmalta ratkaisulta? Jeesuksen seuraan pyrkinyt muuan mies odotti ehkä juuri tällaista helppoa muutosta elämäänsä. Senpä vuoksi Jeesus sanoikin hänelle, että et taida tietää mitä pyydät. En itsekään tiedä missä ensi yöni vietän.

Meille ei siis luvata mitään helppoa elämää. Mutta tilalle on tarjolla jotakin paljon parempaa. Paavalin mukaan tuo parempi tie on rakkaus, jota ilman me emme ole mitään. Eikä kysymys ole mistä tahansa rakkaudesta, vaan itse Jumalasta. Jumala on rakkaus ja siksi hän tulee meille todelliseksi rakkaudessa.

Rakkaus on sitä, että eletään kaikki aistit avoimina ja ollaan valmiit tarttumaan hetkeen, jota meille elämä tarjoaa. Rakkaus on sitä, että ei pelätä epävarmuutta vaan etsitään yhdessä vaihtoehtoja.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Tämän varassa jaksaa hyvin sietää myös epävarmuutta, joka myös on osa meidän ihmisten elämää.

Vaikka emme tiedä vielä huomisesta, niin tulevaisuus on läsnä kaikessa siinä mitä teemme. Ja kun Jumala on kanssamme, niin meillä ei ole mitään pelättävää.