Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Luuk. 24: 1-12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Kysymys kuvaa hyvin meidän ihmisten toimintatapaa. Me haemme ratkaisua sieltä mistä meistä itsestä tuntuu luonnolliselta sitä etsiä.  Naiset etsivät Jeesusta haudasta, sillä sinnehän hänet ristiltä vietiin. Mistäpä muualta he olisivat osanneet Jeesusta etsiä?

Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Tämä kysymys paljastaa eron ihmisen ja Jumalan välillä.

Brysselin tapahtumat tekivät kuluneesta piinaviikosta todellisen piinaviikon. Koko Eurooppa havahtui pelkoon. Missä räjähtää seuraavaksi? Joidenkin mielestä olemme sodassa, jossa vastapuolta on rangaistava viimeisen päälle tai mieluimmin tuhottava kokonaan.

Tämä on ihmisen tapa toimia: kun minua lyödään, niin minulla on oikeus lyödä takaisin. Jeesuksen kehotus kääntää toinenkin poski lyötäväksi kaikuu kuuroille korville. Brysselin pommien keskellä se tuntuu jopa irvokkaalta. Silti - Jumalan näkökulmasta tämä on kuin etsisi elävää kuolleiden joukosta.

Pääsiäisen tapahtumat, Jeesuksen tie ristille on Jumalan vastaus vihaan. Inhimillisesti ajatellen ristintie oli Jeesuksen alistumista vihalle. Olisihan hän voinut turvautua Jumalan kaikkivoivaan valtaan ja nujertaa vastustajansa voimalla. Mutta sitä hän ei tehnyt. Hän toimi toisin.

Jeesuksen ristin merkityksen voisi tiivistää vaikka kansalaisoikeustaistelija Martin Luther Kingin sanoin:

Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä,

Vain valo voi tehdä sen.

Viha ei voi karkottaa vihaa,

Vain rakkaus voi tehdä sen.

Me kysymme missä on Jumala silloin, kun jotain ikävää tapahtuu? Miksi hän ei käytä voimaansa ja estä kauheuksia tapahtumasta?

Jeesuksen ristintie vastaa näihin kysymyksiin. Jumala on juuri siellä, missä nämä kaikki kauheudet tapahtuvat.

Jeesus naulittiin ristille, koska me ihmiset haluamme niin. Jokainen räjähtänyt pommi, jokainen vihamielinen ajatus tai teko, jokainen pystytetty raja-aita erottamaan ihmisiä – kaikki nämä ovat nauloja, joilla Jeesus naulittiin ristille. Pahuus ei ole joku muu meidän ulkopuolellamme. Pahuus on jokaisessa meissä.

Terroritekojen tarkoitus on lietsoa keskuuteemme pelkoa. Ne houkuttavat meitä kyräilemään toinen toisiamme ja erityisesti niitä, joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolella. Lähellämme tapahtuvien terroritekojen tavoitteena on saada kristityt ja muslimit vihaamaan toisiaan. Jos tässä onnistutaan, niin olemme lähteneet etsimään elävää kuolleiden joukosta. Olemme langenneet meille asetettuun ansaan.

Raamatussa hepreankielinen vastine parannusta tarkoittavalle sanalle merkitsee kokonaisvaltaista Jumalan, lähimmäisen ja itsen puoleen kääntymistä. Se on koko elämän suunnan ja tarkoituksen muuttamista. Jeesuksessa näemme julistajan, joka ei haastanut vain uskomusten tai käytöksen muuttamiseen.  Jeesus kutsuu kääntymään kaiken sen puoleen, joille olemme kääntäneet selkämme ja kaikkien niiden puoleen, jotka olemme hylänneet. Siksi kääntymys on kuin katsoisi syvyydet paljastavaan peiliin. Ei tunnu hyvältä havaita olevansa itsekin osallinen maailman julmuuteen.

Parannuksen myötä seuraava katumus tarkoittaa itsensä hyväksymistä. Katuva katsoo itseään sellaisena kuin itse on. Armo on uskallusta hyväksyä itsensä.

Parannuksen teko on sitä, että alamme armon voimistamina etsiä elävää elävien joukosta – sitä, että uskallamme nähdä toinen toisissamme ja kaikissa Eurooppaan virtaavissa pakolaisissa Kristuksen. Tällöin me vastaamme jokaiseen pommiin rakkaudella, pelkoon toivolla ja hajaannukseen yhteydellä.

Jumalalla ei ole suunnitelmaa varallemme, mutta hänellä on toivoa. Toivo perustuu toisiin mahdollisuuksiin, uusiin alkuihin, valintoihin ja ennen kaikkea ylösnousemukseen. Hän elää meidän kanssamme.

Jumala ajaa kanssamme läpi pimeän laakson. Me itse olemme ratin takana ja Jumala on siinä vieressä. Me itse elämme oman elämämme ja Jumala elää meidän kanssamme siellä missä me olemme. Tähän luottamukseen meitä kutsuu pääsiäisen riemuviesti tyhjästä haudasta.

Jeesus Nasaretilainen, hän jonka me tapoimme, on noussut ylös kuolleista.

Ei siis kuka tahansa, vaan hän

joka oli köyhien ja syntisten ystävä

joka puhui totta mitään pelkäämättä

joka rakkauden nimissä uhmasi lakeja ja asetuksia

joka käski rakastamaan vihollisia

joka antoi syntejä anteeksi

joka loppuun asti luotti Jumalan hyvyyteen ja

ihmisrakkauteen.

Miten tästä voi vakuuttua? Ei todistelemalla, ei järkeilemällä vaan lähtemällä itse seuramaan Ristiinnaulittua ja Ylösnoussutta. Etsimällä elävää elävien joukosta me löydämme elämän sanat ja opimme luottamaan Jumalaan, joka on keskellämme.

Kristus on ylösnoussut. Totisesti on.