Jouluhumuun sekaantuminen on paljon itsestä kiinni. Minä itsehän olen se, joka valitsen mihin aikani käytän. Postilaatikkoon tulvivat kaupan mainokset voisi aivan hyvin laittaa suoraan jätepaperikeräykseen. Meillä keräyslaatikko on onneksi aivan postilaatikkojen läheisyydessä. Tavaratalojen sijasta voisin suosia lähikauppoja. Lahjoja olen jo pitkään antanut vain niille kaikkein lähimmilleni. Joulukorttien kirjoittaminen on silti aina isohko urakka, mutta minusta on mukava edes kerran vuodessa antaa pieni ajatus ihmisille, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet elämääni kuluneen vuoden tai pitemmänkin ajanjakson aikana.Petri Petterssonin vanhassa laulussa lauletaan "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän, joka täällä vain saa asustaa..."
Asun itse melkein maalaismaisemassa tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä. Mielestäni pelkkä maisema ei tee ketään onnelliseksi. Kyllä niitä onnettomia löytyy täältäkin. Siitä ei kuitenkaan mihinkään pääse, että maisemalla voi olla vaikutuksensa mieleen. Täytyy vain osata pysähtyä ja katsoa. Niin kuin esimerkiksi vaikka tuota kuvaani. Siinä mieli lepää ja aika pysähtyy. Tosin tuossa pihapiirissä on aika ihan oikeastikin pysähtynyt aikaan, johon se jäi viimeisen asukkaan jäljiltä. Väliäkös siitä. Ulkopuolisen silmiin pihapiiri huokuu rauhaa ja se riittää.
Näin joulun alla pysähdyn mielelläni portin kohdalla ja unohdan pieneksi hetkeksi kaiken muun. Minulle tuo näkymä on ikkuna toiseen todellisuuteen - sinne missä vallitsee oikeasti joulurauha. Pieni huoleton hetki portin pielessä vie minut ajatuksissani hetkeksi keskelle idylliä, missä arjella ei ole mitään tekoa.
Ihmisen mieli on kummallinen. Sitä voimautuu jo pienestäkin hyvästä hetkestä mielen maisemassa, vaikka mitään ulkonaisesti näkyvää ei tapahtuisikaan.
Totta. Meillä ne mainokset menevät suoraan keräykseen ja tv pysyy kiinni. Kaupoissakaan ei ole tänä vuonna tarvinnut juosta, koska annoin kierrätyslahjoja. Myös aineettomat lahjat tai pelkkä muistaminen kortilla ovat mielestäni riittäviä aikuisille.
VastaaPoistaMutta sukujoulu, jossa on paljon väkeä pitkien matkojen päästä, on yleensä yhtä häslinkiä. Toki ihmisiä on mukava nähdä, mutta rauhoittuminen on silloin vaikeampaa. Se on kyllä totta, että paljon on omasta itsestä kiinni. Sisäisen rauhan voi löytää hälynkin keskellä, jos vain haluaa.
Kaunis kuva!
Toivotan rauhallista joulunaikaa!
VastaaPoistaTänä jouluna en vietä yhtään vapaata ohi pyhien. Tarkoitan, että olen töissä kaikki välipäivät. Varmaan sama tilanne on ollut joskus kymmeniä vuosia sitten. Ehkäpä juuri siitä syystä on tulossa kaikkien aikojen leppoisin ja rauhallisin joulu. En ole ottanut paineita mistään erityisestä. Sukua ja ystäviä tapaan varmaan joka päivä, joten otan tämän joulun leväten ja nauttien.
Kaikki on kiinni sisäisestä tunteesta ja tasapainosta eri elämänalueiden roolien välillä.
T: Pikkuliina
Niin, itse sen päättää onko humua vai ei - ja toisaalta, jos hössötys ja säntäily tekee hössöttäjän onnelliseksi, ei sekään väärin ole. Toinen pitää siitä että pihamaalla loistaa pienessä lyhdyssä yksi kynttilä, toinen varustelee talonsa kaiken värisillä valoköysillä, molemmat ne on oikein.
VastaaPoistaOma jouluni on ollut oikeastaan aina kovin epäkaupallinen ja epähössöttävä. TV:tä kun ei omista ei tursua siitäkään tuutista mainoksia ja "osta-osta" sanomaa, se mikä tulee postilaatikkoon, sen voi pistää kierrätykseen.
Maalla on se hyvä puoli että täällä on vähän ihmisiä, joten vaikka kaupoissa toki on ruuhkaa hieman enemmän kuin tavallisesti (kuitenkin on pakko ruokaa ostaa vaikken lahjoja ostakaan), niin kun vaan varaa aikaa ja kärsivällisyyttä mukaan, ei se marketti reissukaan ylivoimainen ole.
Ehkä rasittavinta minulle joulussa on sukulaisvierailut. Niissä riittää hössöystä, mutta toisaalta... se että pari tuntia antaa omasta ajastaan hössöttäville sukulaisille... se tekee mummon ja tädin niin iloiseksi että koen sen kannattavaksi vaikken itse tilaisuudesta niin nautikaan.
Oikeastaan joulu tarkoittaa minulle aikaa - aikaa kuunnella muita, oli se sitten hössöttävä täti tai mummo. Aamulla ja illalla on kuitenkin aikaa hiljentyä ja rauhoituttua omaan olemiseensa, tehdä juuri sitä mistä itse nauttii, olla niin kuin itse haluaa. En ole koskaan käynyt jouluna kirkossa, en lukenut evankeliumia. Ei siksi että kirkkoa tai raamattua väheksyisin vaan siksi koska se vain ei ole "minun juttuni". Jos en koko vuonna ole uhrannut ajatusta kirkolle, tuntuisi tekopyhältä tehdä niin joulunakaan. Voisi sanoa että joulu ei ole minulle kirkollinen juhla, tosin vielä vähemmän se on kaupallinen. Minulle Joulu on ehkä jokin pakanallinen riitti tai tapahtuma jossa vietän aikaa ja hiljennyn sen Jumalan eteen jossa hiljennyn vuoden jokaisena päivänä. Metsän.
Joulua vietän tekemällä päivittäin tuntien vaelluksia koirien kanssa. Nautin siitä mikä on minulle rakasta, koirista ja luonnosta. Kun pysähdyn pellon reunaan katsomaan kuinka ne kirmaavat etsimään myyriä, muistan mikä on elämässä tärkeintä.
Se että elää. Tässä ja nyt. Hyväksyy itsensä ja hyväksyy muut.
Ja ehkä se myyrien jahtaaminenkin on tärkeää :)
Rauhallista, lämmintä ja hyvää Joulua sinulle Kimmo. En tunne sinua, mutta olet silti ajatuksissani. Aattoaamuna metsässä lähetän sinulle lämpimät ajatukseni.
-Carmen
Helen Knight. Hyvä, että otit esiin aineettomat lahjat. Ajan antaminen toiselle, läheisyys yms. ovat tosi tärkeitä. Mutta rajansa näilläkin. Joka paikkaan on mahdoton ehtiä muutaman joulupäivän aikana. Aineettomia lahjoja voi onneksi antaa pitin vuotta, mikä onkin erittäin suositeltavaa. Jää sitten jouluna enempi aikaa juuri niille lähimmille.
VastaaPoistaPikkuliina. Hauska kuulla sinustakin. Ei meilläkään ehditä vapaille ennen aattoa. Itse pääsen irti töistä vasta jolulupäivänä joulukirkon jälkeen - mutta sehän ei olekaan työtä. :-)
Carmen. Metsässä minäkin mielelläni hiljennyn. Olen otettu niistä ajatuksista, joita minulle lupasit aattoaamuna lähettää. En minäkään tunne sinua enkä ajatuksiasi (paitsi blogistasi löytyvät). Mutta silti. Kiitos. Ehkäpä ajatuksemme kohtaavat jossain missä ajatukset liikkuvat niiden lähdettyä liikkeelle.