Torinon olympialaisten päätös

Kuluneen viikon aikana ylittyi raja, jota en uskonut koskaan ylittäväni: olen katsonut vapaaehtoisesti kisoja ja vieläpä nauttinut näkemästäni! Taitoluistelua olen seurannut aiemminkin, sillä lajissa viehättää sen tanssillisuus. Sen sijaan curling ja jääkiekko ovat aivan uusia tuttavuuksia. Niistä en ole osannut aiemmin innostua. Suomi sai kummastakin hopeaa, mikä ehkä osaltaan lisäsi mielenkiintoani. Osuin television ääreen sopivasti myös silloin, kun Tanja Poutiainen pujotteli itsensä hopealle.

Olympialisten avajaisia ja päätösjuhlia olen aina pyrkinyt katsomaan, jos vain mahdollista. Torinon kisat päättyvät sopivasti laskiaissunnuntai-iltana, mikä tuonee juhlaan italialaista karnevaalitunnelmaa. Mielenkiintoista nähdä, miten Italiassa laskeudutaan kisatunnelmista pääsiäisen odotukseen.

Rajattua hotellielämää

Kävinpä hiihtolomalla suuressa kaupungissa. Hotellihuoneeni ikkunasta avautuva maisema ei järin suuresti houkutellut puoleensa. Se ei tyydyttänyt edes uteliaisuuden nälkää, sillä vastapäiset huoneet olivat remontissa eikä niissä asunut kukaan. Yhden kerran näin "remonttireiskan" touhuavan työssään ja toisella kerralla hän (tai joku muu) istui tupakalla parvekkeella. Erittäin rajattua viihdykettä!

Kilpailu hotellien välillä on kovaa ja se asettaa niille tiukat rajat remonttien suhteen. Huoneita on aika ajoin uudistettava ja kunnostettava, jotta asiakkaat pysyisivät tyytyväisinä. Ainakin itseäni häiritsee joutua yöpymään nuhjuisessa huoneessa, jos siitä kuitenkin peritään täysi hinta. Tämä hotelli oli aloittanut remontoimisen hyvissä ajoin. Oma huoneeni oli erittäin siisti eikä siinä näkynyt vielä kulumisen jälkiä, vaikka remontti näytti olevan sinne vasta matkalla.

Rajat tulevat vastaan kaikkialla

Tuntuu siltä, että jonkinlainen raja on tullut vastaan myös tässä bloginpidossa. Arkinen aherrus vie ajatukset niin toisaalle, että iltaisin ei enää tule mietittyä mitä tänne laittaisi. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa.

Kuvassa on monenlaisia rajapintoja. Koivun oksien selkeät ääriviivat peittyvät lumikiteiden monijakoisempaan rosoon. Se on vähän niin kuin nuoruus ja aikuisuus yhdistyneenä: nuoruuden selkeä mustavalkoisuus on peittynyt aikuisena koettuun elämän lukemattomiin eri vivahteisiin.