Kuluneen viikon aikana ylittyi raja, jota en uskonut koskaan ylittäväni: olen katsonut vapaaehtoisesti kisoja ja vieläpä nauttinut näkemästäni! Taitoluistelua olen seurannut aiemminkin, sillä lajissa viehättää sen tanssillisuus. Sen sijaan curling ja jääkiekko ovat aivan uusia tuttavuuksia. Niistä en ole osannut aiemmin innostua. Suomi sai kummastakin hopeaa, mikä ehkä osaltaan lisäsi mielenkiintoani. Osuin television ääreen sopivasti myös silloin, kun Tanja Poutiainen pujotteli itsensä hopealle.Olympialisten avajaisia ja päätösjuhlia olen aina pyrkinyt katsomaan, jos vain mahdollista. Torinon kisat päättyvät sopivasti laskiaissunnuntai-iltana, mikä tuonee juhlaan italialaista karnevaalitunnelmaa. Mielenkiintoista nähdä, miten Italiassa laskeudutaan kisatunnelmista pääsiäisen odotukseen.
Nyt sinä taas olet rajallinen, kultaahan niistä olisi pitänyt tulla! :-)
VastaaPoistaOnko kyseessä raja kun loppuottelua katsoessa toivoo enemmän että Ruotsi häviäisi kuin että Suomi voittaisi? Olisin suonut suomalaisille urheilijoille kultaa monessa muussakin lajissa. KP
VastaaPoistaOlen näköjään ollut huolimaton sanavalinnoissani. Tarkoitukseni oli sanoa: "Suomi pääsi kummassakin loppuotteluun, mikä ehkä osaltaan lisäsi mielenkiintoani." Naisten pujottelussa hopea oli upea saavutus, mutta jännitys tuli siitä, että kulta oli niin lähellä.
VastaaPoistaSamaa minäkin ajattelin, kun kävin pastorin blogissa. Näin käy, kun tehdään blogeja valmiille pohjille, joita on rajoitetusti tarjolla.
VastaaPoistaNäin aurinkoisen päivän jälkeen tuntuu, että itse olin hiukan rajallinen, kun vain kultaa havittelin suomalaisille urheilijoille.
VastaaPoista