Tuntuu siltä, että jonkinlainen raja on tullut vastaan myös tässä bloginpidossa. Arkinen aherrus vie ajatukset niin toisaalle, että iltaisin ei enää tule mietittyä mitä tänne laittaisi. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa.Kuvassa on monenlaisia rajapintoja. Koivun oksien selkeät ääriviivat peittyvät lumikiteiden monijakoisempaan rosoon. Se on vähän niin kuin nuoruus ja aikuisuus yhdistyneenä: nuoruuden selkeä mustavalkoisuus on peittynyt aikuisena koettuun elämän lukemattomiin eri vivahteisiin.
Ei raja vielä ole tullut vastaan. Tuo kuva on kuin pohjoisen talvi maisema. Ei täällä etelässä joka päivä näe tuommoista tlvea risukossa. Jatka toki rajojen hakemista. Keväällä tulee talven raja. Mistä sen löytäisit? Jään odottamaan. Marke
VastaaPoistaKiitos rohkaisusta. Talven raja ei vielä onneksi ole näkyvissä. Ainakin hiihtolomaksi (viikko 8) on luvattu mukavat kelit.
VastaaPoistaHelmikuu helistää, maaliskuu maata näyttää. Miten käy puun torsolle? Toivon, että sivuiltasi näen miten se vihertyy. Kuinka elämä näyttää voimansa ja terävät leikkuupinnät saavat suojakseen vihreän pehmeämuotoisen lehvästön. T: KP
VastaaPoistaPuun torso on toistaiseksi levossa lumen verhoamana. Uuden elämän puhkeamista sen runnellussa rungossa odotan minäkin. Vielä ei kuitenkaan ole kiirettä virittää kameraa. Ulkona satelee lunta leudossaa pakkassäässä (-2 astetta).
VastaaPoista