Istahdan alas. Annan silmieni levätä vastapäätä olevassa näkymässä. Joku on miettinyt tämänkin asetelman. Vain yksi puuttuu, mutta sillehän sisustaja ei mahda mitään: vastapäinen tuoli on tyhjä. Ihmisiä kulkee ohitseni. Kukaan ei kuitenkaan istahda tuoliin, joka odottaa istujaa. Nousen ylös ja jatkan matkaani. Miksi jäisin tänne?
Minulla on ollut taulu puutarhasta. Oli kukkia ja kannuja ja tyhjä tuoli. Laitoin siihen ensin mustat kehykset. Ja se toi mieleen surun ja hautajaiset. Vaihdoin kehykset valkoisiin ja tunnelma muuttui mustasta surusta kauniiseen muistoon.T:KP
VastaaPoista