Puutarhuria odotellessani kerron vielä toisestakin puutarhakoristeestamme. Jos edellinen on uusvanhaa tuotantoa, niin tämä nokipannu on oikeasti vanha. Tai ehkä en sittenkään sano sitä vanhaksi, sillä luultavasti olemme pannun kanssa kutakuinkin saman ikäisiä.Nokipannu tuli meille huhtikuussa perintönä. Edellinen omistaja on keittänyt sillä monet nuotiokahvit samotessaan Lapin tuntureita 1950 ja -60 luvuilla.
Saatanpa ottaa pannun mukaan seuraavan kerran retkelle lähtiessäni. Ehkä se innostuu nuotion äärellä ollessame kertomaan niitä monia tarinoita, joita se on kuullut edellisen omistajansa kanssa reissatessaan. Kahvit se ainakin on luvannut keittää, jos mukaan pääsee.
Nuotiokahvit ovat parhaita kahvihetkiä, joita tiedän. Toivottavsti nokipannusi toteuttaa monta mukavaa hetkeä retkilläsi.
VastaaPoistaEsitän vielä haasteen, jonka olen muutamalle ihmiselle lähettänyt. Se on poimittu Hughesin kirjasta Pyhän yllättämä. Kirjoita oma muistokirjoitus.
Tehtävän tarkempi kuvaus löytyy blogistani
http://puujalka.blogspot.com/2007/05/kirjoita-oma-epitafi.html
Nokipannukahvit kannattaa ehdottomasti tuolla pannulla keittää! Kiireettä ja sen tarinoita kuunnellen. Hieno perintö tarinoineen joita voi vielä kuulla pannun poristessa.
VastaaPoistaÖh... millä tuo pannu pysyy ilmassa? :D
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Tuomon haaste on mietinnässä.
VastaaPoistaRita. Valokuvassa on kaikki mahdollista - myös ilmassa pysyminen. Minusta koukku oli kuvassa turha elementti, joten poistin sen. Oikeassa elämässä pannu kyllä tarvitsee koukkunsa. :-)
Leijuvat esineet ovat kivoja !
VastaaPoista