Χριστός Ανέστη! Kristus nousi ylös!

Helenalle suuri kiitos maistuvasta persikkatortusta!

Pääsiäinen on toisenlainen juhla. Pääsiäinen ei erottele vaan yhdistää. Pääsiäisen menettävät voimansa kuppikunnat, jotka väittelevät oikean uskon sisällöstä ja uskomisen tavasta.  

Mistä tulee uskoon sellainen ilottomuus, joka saa uskonnottomat järjestöt suunnittelemaan mainoskampanjaa ”Jumalaa tuskin on olemassa. Lopeta siis murehtiminen ja nauti elämästä”? Pääsiäisen sanomahan puhuu aivan toisenlaisesta uskosta. 

Ahdasmielisyydellä, murehtimisella, uhkailulla ja kaikenlaisella henkisellä vallankäytöllä ei ole mitään tekemistä pääsiäisen kanssa. 

Kaikesta tästä puhui jo 300-luvun lopulla kirkkoisä Johannes Krysostomos. Hänen saarnansa on tänään yhä ajankohtainen. 

”Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. 

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. 
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: 

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, 
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle. 
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen: tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa. Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin. 

Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää. Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.” 

Näin pääsiäinen viestittää meille toivoa ja iloa henkilöön katsomatta. Pitkäperjantain ankeuden tilalle on tullut elämäniloa tulviva uusia aika.
Tämä kaikki on tarjolla jokaiselle riippumatta siitä kokeeko itsensä kelvolliseksi tai ei, uskovaiseksi tai joksikin muuksi.
Jumalan pöytä on runsas. Miksi siis murehtia? Miksi kärsiä elämäntuskaa, kun tarjolla on paljon elämäniloa? 

Krysostomos jatkaa:  

”Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt. Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta. Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut: 

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman. Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan. Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.” 

’Kuolema, missä on sinun otasi? Tuonela, missä on sinun voittosi? 

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat. Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.

Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.
Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.’” 
(1 Kor. 15:20) 

Pääsiäiskynttilä palaa kirkossamme merkkinä voitosta, jonka Kristus sai pahuuden valloista. Kristuksen ylösnousemus muistuttaa meille siitä, että hänen voittonsa on myös meidän voittomme. Näkyvänä merkkinä tästä on kaste, jolla meidät on kastettu. 

Rukous: 

Herra, meidän Jumalamme.
Viettäessämme tätä pyhää pääsiäisyötä
me muistamme sinun luomistyötäsi
ja vielä ihmeelleisempää pelastustekoasi.
Sinä loit veden antamaan kasvun maalle
ja virkistämän ja puhdistamaan meitä.
Jeesus sai kasteen Jordanissa.
Muistuta meitä omasta kasteestamme,
jossa sinä uudistit turmeltuneen luontomme.
Anna sen yhdistää meitä toisiimme, veljiin ja sisariin,
jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen.
Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme kautta. 

Aamen.