Maisema Föglössä, Ahvenanmaalla
Katson maisemaa ja luen filosofiaa (Maurice Merleau-Ponty, Silmä ja mieli). Merleau-Ponty lainaa Auguste Rodinia: "Taiteilija on totuudenmukainen, valokuva valehtelee. Valokuva säilyttää avoimena hetken, jonka ajan sysäys sulkee saman tien. Valokuva tuhoaa ajan ohimenevyyden, tunkeutumisen toisen alueelle, "metamorfoosin", jonka maalaus päinvastoin tekee näkyväksi..."
Lukemassani kirjassa pohdiskelu liittyy valokuvaan laukkaavasta hevosesta hetkellä, jolloin jalat eivät kosketa maata. Valokuvassa hevonen näyttää hyppäävän paikallaan ilmaan. Sen sijaan jos laukkaavat hevoset maalataan kankaalle siten, että ne ovat kuvatuina asennoissa joihin ne eivät oikeasti laukassa pysty, niin katsoja kokee hevosten oikeasti laukkaavan kankaalla toisin kuin valokuvassa.
Mutta valehteleeko valokuva, kun otan kuvan maisemasta? Olisiko tuo maisemakuvanikin todempi maalattuna kankaalle?
Jänniä pohdiskeluja sinulta!
VastaaPoistaKankaalle maalattu maisema voi olla todellistakin todellisempi. Esimerkiksi todellisten mittasuhteiden kanssa taiteilijat ovat todella tarkkoja, elleivät tarkoituksellisesti leiki mittasuhteilla. Taiteilija kyllä myös maalaa maailmansa haluamakseen.
Valokuva valehtelee mielestäni aina jonkin verran. Maisema on valokuvassa kuvaus tietystä hetkestä maisemassa, mutta luonnon omat värit esimerkiksi muuttuvat aina valokuvassa ainakin jossain määrin. Ruska ei ole useinkaan kuvassa niin kaunis kuin luonnossa, tai toisinaan luonto on harmaampi kuin kuva.
Tästä aiheesta kyllä riittäisi pohdiskeltavaa vaikka koko elämäksi:)
Maisemakuvasi on joka tapauksessa kaunista valhetta;)
Pohdiskeluni on osa voimauttavaa valokuvakurssiani. Yritän ottaa selvää fenomenologiasta, mikä tuntuu avautuvan hyvin hitaasti.
VastaaPoistaOnko niin, että taiteilijat ovat tarkkoja mittasuhteiden kanssa? Olen nyt kesällä vieraillut muutamissa kuvataidenäyttelyissä ja katsellut tauluja Merleau-Pontyn pohdiskelut mielessäni. M-P todellisuuden välittävä maalaustaide on parhaimmillaan juuri silloin, kun se unohtaa perspektiivit ja keskittyy vain olennaiseen: välittämään sen minkä taiteilija kokee itsessään katsoessaan maisemaa.
Koulun perspektiiviopetus on minulla kuitenkin niin verissä, että on ollut vaikea ymmärtää M-P:n ajatusta. Kiertely kuvataidenäytelyissä M-P:n kirja kädessä on kuitenkin alkanut avata ymmärrystä.
Mutta niin kuin sanoit. Pohdiskelua riittää loputtomiin. Olen tästä tällä hetkellä hyvin innostunut.