9.8.09

Voimien latausta Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa

Vierailuni Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan alkoi Velodromin parkkipaikalta. Jätin sinne autoni. Nenäpäivän punainen nenä on tainnut unohtua jollakin parkkipaikan viereen.

Puutarhaan on kaksi porttia. Minä menin sinne Kumpulanportista (Kumpulantaipaleen varrella). Vastassa oli heti kaunis puro, jonka varella teki mieli hetki viivähtää.

En ollut liikkeellä yksin. Seurassa oli myös vaimoni ja reittioppaana Kumpulaan läpeensä ihastunut Pensastasku. Hänen bloginsa innostamina mekin tulimme lähteneeksi Kumpulaan. (Joka väristä löytyy eri linkki Pensastaskun Kumpulakuviin.)

Ilman vaimoani minulta jäisi moni yksityiskohta huomaamatta. Koulussa keräsin kyllä 200 kasvia ja opettelin ne ulkoa. Tentin läpäistyäni en muistanut enää yhdenkään kasvin nimeä. Vaimoni minulle antama koulutus ylittää kouluaikaisen pedagogian moninkerroin. Nimet ovat silti edeleenkin heikko kohtani.

Kasvin nimeä en muista. Mutta haittaakos tuo. Kaunis se on joka tapauksessa.

Kasvitieteellisen puutarhan minua ehkä eniten kiehtovat kohdat ovat tällaiset hämyisät polut. Niissä kulkiessa lähtee mielikuvitus liikkeelle ja pian löytää itsensä ties mistä maailmoista.

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ei ole vain kasvien tutkimista. Siellä otetaan kantaa myös ilmastonmuutokseen. Kuvassa kuvitelma siitä, miten käy kynttiläillallisille, jos jatkamme huoletonta suhtautumistamme ilmastomme pilaamiseen.

Jätekynän jälki voisi olla myös kaunista, mutta se vaatii jo viitseliäisyyttä. Tämä puhutteleva teos on lähellä pääporttia, joka löytyy Jyrängöntieltä.

Puutarha ottaa huomioon myös lapset. Siellä täällä törmää erilaisiin keijuihin.

Tappavaa kauneutta? Kuvassa ei ole juuri "se unikko", jota Afganistanissa yritetään kitkeä talebanien ulottuvilta. Sellainenkin puutarhassa olisi ollut, mutta kauniimman kuvan sain tästä unikosta.

Kahvila on "must" ainakin minulle. Mikäs oli täällä istuskellessa. Kahvi oli juotavaa ja kahvipulla syötävää.