Olin kolme päivää voimauttavan valokuvauksen syyskuun lähijaksolla. Keskustelimme fenomenologiasta ja paljon muustakin aiheeseen liittyvästä. Päivät olivat hyvin tiiviitä eikä iltaisin tarvinnut etsiä unta.
Yksi kurssipäivistä oli omistettu pelkästään valokuvaamiseen. Jakauduimme työpareihin ja saimme mukaamme kuusi rullaa filmiä. Filmikameraa tulee käytettyä niin harvoin, että siinäkin oli oma jännityksensä miten kuvat onnistuvat, kun tulos ei olekaan heti näkyvissä.
Nyt katselemme kukin tahollamme omakuviamme. Etsimme niistä kuvia, jotka voimauttavat itseämme.
Kiva että tulit takaisin. :-) Ja kiva nähdä sinut! Tuo fenomenologia kiinnostaa, mutta ei oikein avautunut. Kerro, jos avautui sinulle enemmän. Minä en kyllä löydä omista valokuvistani mitään voimauttavaa tällä hetkellä, kun olen ihan uupunut vauvanhoidosta eivätkä raskauskilot ole karisseet mihinkään. Odotan vain, että saisi taas joskus nukkua ja jaksaisi lähteä juoksulenkille. Mutta kyllä se tästä, vauva on kuitenkin aivan ihana :-)
VastaaPoistaNo enhän minä kaukana ole ollut. En vain ole ehtinyt päivittämään blogiani.
VastaaPoistaFenomenologia alkoi hiukan avautua käymiemme keskustelujen jälkeen. Opettajamme sanoi, että hänellä meni siihen vuosi ennen kuin hän ymmärsi mistä on kysymys. Minä olen miettinyt sitä vasta kolme kuukautta.
Ihanankin vauva vie voimia. Minulla on yksi ystävä, joka on samassa vaiheessa kuin sinä. Tutulta kuulosta tuo sinun väsymyksesi. Mutta onneksi se on vain välivaihe! Jos voisin antaisin sinulle lisävoimia ja aikaa nukkumiseen. Ehkö ajatuskin jo auttaa.