Jeesuksen vertauksissa asian ydin on pienestä
kiinni. Ajatellaanpa vaikka vertauksia
sinapinsiemenestä ja hapatteesta (Matt. 13: 31-33). Sinapinsiemen on pieni
siemen ja hapatetta tarvitaan taikinaan vain hyvin vähän, mutta molempien
vaikutus on kokoansa suurempaa.
Samoin ajatellaan myös tämän
vuotisessa Yhteisvastuukeräyksessä. Yllättävä elämänmuutos voi syöstä kenen tahansa talouden
toivottomaan velkakierteeseen, jos säästöjä ei ole. Vuoden 2012 keräysvaroin Takuu-Säätiö
käynnistää pienluottohankkeen, jossa taloudellisessa ahdingossa oleville
ihmisille myönnetään matalakorkoisia pienlainoja, joiden avulla he voivat saada
elämänsä ja taloutensa uudelleen hallintaan.
Elämä voi joskus olla pienestä kiinni!
Kuulin
hiljattain tarinan pojasta, joka kulkee rannalla ja heittää hiekalla kituvia
meritähtiä veteen. Ohikulkija sanoo hänelle, että urakka on turha: meritähtiä
on lukemattomia eikä kukaan koskaan pysty pelastamaan niistä kaikkia. ”Ei tämä
turhaa ole”, poika sanoo, ja nostaa meritähden maasta. ”Tälle meritähdelle tämä
ei ole turhaa.”
Ohikulkijan ja pojan mittakaava on eri.
Ohikulkija ajattelee mielessään kaikkia maailman meritähtiä. Tuota taustaa
vasten pojan touhulla ei näytä olevan mitään merkitystä. Poika kuitenkin
ajattelee kerrallaan vain yhtä meritähteä. Hänelle jo yksikin pelastunut
meritähti on tärkeä.
Usein juuri mittakaava määrittelee sen mitä
mieltä olemme mistäkin asiasta. Toisinaan on vaikea nähdä metsää puilta.
Jeesuksen vertaus sinapinsiemenestä antaa
meille mittakaavan kristittynä elämiseen. Kaikki on kiinni pienestä. Meidän
uskomme ja ymmärryksemme Jumalan suuruuden äärellä on verrattavissa
sinapinsiemeneen. Häviävän vähän me voimme tietää Jumalan tahdosta. Kuitenkin
me kiistelemme mielipiteistä ikään kuin meillä olisi hallussa koko Jumalan
viisaus. Miten oppisimme ymmärtämään, että tietomme määrä on verrattavissa
sinapinsiemeneen? Oman kulttuurimme ja aikakautemme lapsina joudumme tyytymään
erittäin rajalliseen määrään ymmärrystä Jumalan salaisuuksia tutkiessamme. Eikä
tilannetta helpota yhtään sekään, että myös Raamatun kirjoittajat ovat olleet
saman lainalaisuuden sitomia.
Kirkkohistoria on tästä hyvä esimerkki.
Kirkon koko 2000-vuotisen historian ajalta ei tunneta ainuttakaan hetkeä,
jolloin kaikki olisi ollut yksimielisen selkeää. Jeesuksen oppilaat olivat koko
ajan täysin ymmällään opettajansa puheista. Kun kirkko ajanlaskumme alussa
alkoi saada muotoaan, ei syntynyt yhtä kirkkoa vaan monta hyvin erilaista
kirkkoa. Sitten tuli vaihe, jossa tästä moneudesta yritettiin tehdä yksi. Se
jäi kuitenkin yritykseksi. Kirkon itäinen haara oli jo tavoittamattomasti
omilla teillään ja läntisenkin haaran yhtenäisyys pysyi kurissa vain
näennäisesti ja lopulta sekin repesi. Tällä tiellä olemme yhä.
Näköalojemme kapeus tulle hyvin ilmi, kun
luemme yhdessä Raamattua. Jos minä kiinnitän huomioni sinapinsiemenen
pienuuteen, niin joku toinen taas näkee jo mielessään siemenestä kasvaneen
sinappikasvin. Se voi hyvissä olosuhteissa kasvaa hyvinkin isoksi. Näin me
kaksi erilaista lukijaa olemme Raamattua lukiessamme kuin tarinan poika ja
ohikulkija. Erilainen mittakaavamme vie ajatuksemme hyvin erilaisille reiteille.
Jumalan mittakaavassa puhumme yhä sinapinsiemenestä, vaikka omassa ihmisen mittakaavassamme
saatamme havaita toisissamme suuriakin tiedollisia vajavaisuuksia.
On joskus pienestä kiinni, että löydämme
keskenämme yhteisen totuuden säikeen, joka meitä kristittyinä yhdistää.
Yhteisvastuukeräyksen tämän vuotista
kohdettakin voidaan tarkastella ainakin kahdesta eri näkökulmasta. Voimme
ajatella, että velkakierteeseen joutuminen on jokaisen oma häpeä. Mitäs meni
elämään yli varojensa. Erityisen loukkaavaksi koetaan, jos velkakierre johtuu
kulutusluotoista eli on menty ostamaan lainarahalla sellaista mitä ei
välttämättä olisi tarvinnut. Toinen näkökulma on nähdä velkakierre velallisen
näkökulmasta. Hänelle on tärkeää saada apua tilanteeseen, josta ei omin avuin
selviä.
Jeesuksen käyttämät esimerkit sinapinsiemenestä ja taikinaan
laitettavasta hapatteesta ovat kuva siitä, miten Jumalan toimintakin on samalla
tavoin pienestä alkavaa. Kristittyinä meitä kutsutaan luottamaan näihin pieniin
alkuihin. Erityisesti tätä luottamusta kysytään silloin, kun nämä alut
näyttävät johtavan odottamattomiin suuntiin. Oma sinapinsiemenen kokoinen
näkökulmamme antaa meille itsellemme hyvin rajalliset näkymät. Alku ei ole
vielä lopputulos, joten on oltava kärsivällisiä ja luotettava Jumalan
johdatukseen. Jumalan sanan kohdatessa ihmisen sydämen, se alkaa vaikuttaa
vähän kerrallaan ja aivan omalla tavallaan. Uusia asioita alkaa itää mielessä
ja sydämessä. Elämän valinnoissa alkaa näkyä uusia piirteitä. Se on aina Jumalan
työ ihmisen sydämessä, kun elämään tulee uutta sisältöä. Tähän työhön
sekaantuessamme me ihmiset saamme aikaan vain eripuraa ja turhia sanakiistoja.
Joskus
voi näyttää siltä, että Jumalan työ toisissa ihmisissä näyttää täysin turhalta. Tuo toinen ihminen kun ei
näytä yhtään muuttuvan samanlaiseksi kuin mitä itse olen. Vaikeinta on ymmärtää
Jumalan työn edistymistä ihmisessä, jonka koko olemus huokuu hämmentävää
erilaisuutta.
Elämä
ja usko on pienestä kiinni. Iloitkaamme siitä.
Yhdessä
kaikessa erilaisuudessamme pidetään mielessä virren 525 viimeinen säkeistö:
Suurempi
kuin sydämemme,
Suurempi
kuin ihmistyö,
Hiljaisuus
on rukouksen,
Siinä
Luojan sydän lyö.
Siinä
itse, armon henki,
Uupunutta
uudistat.
Annat
kasvullemme aikaa,
Uuteen
työhön valmistat.
