Luuk. 14: 1-6
Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Kaikki tarkkailivat, mitä Jeesus tekisi. Ehkä he yllättyivät, sillä Jeesus ei oikeastaan tehnyt mitään. Vain pieni kevyt kosketus: Olen nähnyt sinut, olet tullut kuulluksi. Ja niin mies poistui vapaana sairauden kahleista.
Näin Jumala koskettaa meitäkin. Voimme tuntea Jumalan kosketuksen kirkossa ehtoollisella. Leipä ja viini – Kristuksen ruumis ja veri. Voiko sen lähemmäksi Jumalaa päästä? Myös me voimme olla toisillemme Jumalan kosketus. Me voimme antaa toiselle ihmiselle kokemuksen siitä, että hänet on nähty ja hän on tullut kuulluksi. Tämä ei paljoa vaadi. Vain pienen hyväksyvän eleen.
Kun tulemme nähdyiksi ja kuulluiksi, me tulemme kosketetuiksi. Näin löydämme itsellemme vapauden, joka tuo ilon elämään ja poistaa turhat pelot.
Myös kaste on Jumalan kosketus. Se on näkyvä merkki siitä, että juuri tällaisena Jumala meidät hyväksyy. Ei ole mitään syytä vertailla itseään toisiin ihmisiin eikä toisten uskoon. Jumalalle sinun uskosi on riittävä ihan sellaisenaan. Olet tullut nähdyksi ja kuulluksi. Olet vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti