Elämäni kirjat, osa 3/3 - The books of my life, part 3/3

Tässä loput itselleni merkittävistä kirjoista.

Maailman ihanin tyttö valokuvanäyttely

Hämeenlinnassa 1990-luvun lopulla 

avasi minulle uuden maailman. 

Aloin kiinnostua valokuvasta oikein tosissani 

ja tie vei minut lopulta Aalto yliopistoon 

opiskelemaan voimauttava valokuva menetelmää 

ja sen soveltamista omann työhöni. 

Löysin samalla matkalla dialogin.

Valokuvassa on voimaa 

vaikka mihin!

Maurice Merleau-Ponty 

tuli vastaan opiskelessani 

voimauttava valokuva menetelmää. 

Merleau-Pontyn kirja "Silmä ja mieli" 

oli ensimmäinen tapaamiseni filosofin kanssa. 

En ymmärtänyt mitään lukemastani.

Sitten tartuin kirjoihin "Phenomelogy of Perception" 

ja "The Visible and the Invisible".

Olin vielä enemmän pihalla. 

Onneksi opiskelumme oli 

yhdessä jakamista ja dialogia. 

Hiljalleen alkoivat Merleau-Pontyn ajatukset avautua. 

Niinpä aloitin viime syksynä 

lukemaan uusinta suomennosta 

hänen pieneksi jääneestä tuotannostaan. 

"Filosofisia kirjoituksia" on vielä 

kesken lukupöydälläni. 

Mauricen kanssa täytyy edetä hitaasti, 

että pysyy perillä hänen ajatuskulussaan.

Skinnarin kirja on varsin helppolukuinen 

ja osin hiukan naivinkin tuntuinen. 

Mutta puutteistaan huolimatta "Pedagoginen rakkaus" 

on hyvä keskustelunavaus pohdittaessa 

elämän perimmäisiä kysymyksiä ilman 

uskonnollista kiihkoa.

"Rakennamme moraalin todellisuuskäsityksemme varaan. 

Jos oivalluksemme todellisuudesta on harhainen, 

heijastuu harha myös moraaliin."

12 kirjaa teologiasta ja vähän muustakin - 12 books about theology and something else

Luku 12 on täkeä luku Raamatussa. 

Siksi valitsin tähän 12 kirjaa, 

jotka ovat muokanneet omaa uskoani 

sellaiseksi mitä se tänään on.

Maallinen ja hengellinen ilmestyi samana vuonna kuin minä synnyin (1952). 

Olisikohan kirkko nykyään paremmassa jamassa, jos Niinivaaran ajatukset 

olisivat saaneet jalansijaa kirkollisessa ajattelussa?

Kirjan perusajatus on, että jako hengellisiin ja maallisiin asioihin on turhaan 

voimia kuluttava haavekuva. Tärkeämpää olisi painottaa ihmisten kohtaamista, 

koska kaikkeen Jumalan kohtaamiseen liittyy lähimmäisen kohtaaminen. 

Jos kirkossa aletaan lajitella ihmisiä oikeisiin ja vääriin uskoviin, 

niin kirkko on antautunut harhauttavan kangastuksen lumoukseen.

Niinivaaran mielestä kaiken kristillisen julistuksen tulisi palvella ihmistä, 

jokaista ihmistä, eikä vaalia kristityn ihmisen erityisasemaa.

Olen lukenut kaikki käsille saamani Owe Wikströmin kirjat. 

Pidän hänen pohdiskelevasta ja lukijalle tilaa antavasta tyylistä. 

Rivien väliin mahtuu hyvin myös omatkin ajatukset. 

Matkallaolon mysteeriä olen pohtinut Wikströmin kanssa jo kauan 

ja pohdinta jatkuu...

Hieno kirja kahdesta erilaisesta ajattelijasta.

Tämä on hyvää keskustelua.

Köyhien Raamattu on uusin kirja hyllyssäni. 

Todella suositeltava kirja jokaiselle, 

joka luulee tuntevansa mitä Raamatussa 

on kirjoitettuna.

Nimestään huolimatta kirja ei ole teologiaa vaan antopologiaa. 

Puhtaan ja lian erottaminen on yksi esimerkki kulttuurisista 

jäsennyksistä, joita ihmisyhteisöissä vallitsee.

Douglasin kirjan luetua on ehkä helpompi ymmärtää myös 

seuraavan kirjan aihepiiriä:

Seksuaalinen erilaisuus ei ole uhka, vaan sen hyväksyminen 

antaa oikeudenmukaisuudelle ja rakkaudelle paremmat elinmahdollisuudet 

sekä yhteiskunnassa että kirkossa.

Heidi Liehu on filosofi eikä teologi, 

mutta ehkä juuri siksi hänen 

kirjansa on hyvin kiehtova 

ja uusia ajatuksia antava.

Sören Wibeck on toimittaja ja 

Ruotsissa varsin tunnettu radioääni. 

Miksi teologit eivät osaa kirjoittaa näin kiehtovia kirjoja?

Lase Mårtenssonin levy "Voiko sen sanoa toisin" 

rohkaisi minuakin mietimään miten toisin 

tutut asiat voisi sanoa, jotta ne olisivat tuoreita. 

Myös Jumalaa voi katsella välillä toisin silmin. 

Se virkistää mieltä.

Myös Jonas Gardell on toimittaja ja kirjailija. 

Hänen puheensa Jumalasta on juuri sitä toisin katsomista, 

joka avaa uusia tuoreita näkökulmia.

Luin Armstrongin kirjan hämmentyneenä siitä, 

että miksi näistä asioista ei puhuta laajemminkin? 

Juutalaisuus, kristinusko ja islamilaisuus 

ovat kaikki saaneet vaikutteita toinen toisiltaan. 

Jos yksikin puuttuisi joukosta, niin jäljelle jäävät 

uskonnot olisivat tänään hyvin erilaisia.

Mikä estää vuoropuhelun tänään?

Kritillinen usko on alusta alkaen ollut hyvin monimuotoista. 

Opillinen yhtenäisyys on saavutettu 

aina vain miekalla ja pelolla.

Jeesus ei antanut seuraajilleen valmista oppia vaan 

luottamuksen Jumalan lupauksiin. 

Eikö tämän pitäisi riittää meillekin

 - erilaisille tien kulkijoille. 

Sallittakoon erilaisuus uskossa ja elämässä. 

Yhteistä meillä on tie, jossa ei katsota 

millainen kulkija siinä kulkee.

Kirjoja hyllyssäni 1/3 - Books in my bookshelf 1/3

Tässä kymmenen ensimmäistä kirjaa, jotka löytyvät kirjahyllystäni. Nämä kirjat ovat jättäneet minuun lähtemättömän jäljen ja siksi en näistä luovu.

Kotini kirjahyllysssä olisi paljon muitakin itselleni tärkeitä kirjoja, jotka jäävät nyt vaille huomiota. En kuitenkaan voi esitellä koko kirjahyllyni sisältöä, sillä se kävisi liian puuduttavaksi lukea.

Paljon on myös sellaisia kirjoja, joita ei ole hallussani, mutta jotka ovat muovanneet minua ihmisenä. Nämäkin kirjatkin ansaitsisivat tulla esiin, mutta olen rajannut nekin pois tästä kolmiosaisesta kirjaesittelystäni.

Aune Mäkisen runot ilmestyivät 1976

kuin tilattuna juuri siihen tilanteeseen,

missä nuorena miehenä tuolloin elin.

Runot pitivät minut hengissä. Ne valoivat toivoa ja uskoa huomiseen.

Tästä nuorena opiskelijana luetusta runokirjasta tuli minulle sen verran tärkeä, että

Adyn kantakahvila Budapestissa oli minulle ohittamaton 

paikka kevätalvella 2013.

Ylva Eggehornin runot avasivat minulle väylän 

käsitellä kristilliseen uskoon liittyviä kysymyksiä. 

Tämä kirja on yhä aktiivisessa käytössä. 

Tässä toinen yhä käytössä oleva runokirja. 

Usein valmistautuessani hautajaisiin otan Requiemin esille ja annan 

sen runojen virrata tajuntaani. Luen kirjaa itselleni, 

en niinkään lainatakseni kirjan runoja puheessani omaisille.

Löysin tämän kirjan Kööpenhaminasta ollessani vielä opiskelija. 

Freire oli tuolloin minulle entuudestaan tuntematon, mutta 

myyjä suositteli kirjaa ja niinpä ostin sen.

Kirjaa lukiessani hämmästyin sitä, että en ollut koskaan 

aiemmin kuullut mitään mikä olisi lähellekään sitä, 

mitä sorrettujen pedagogiikka tarkoittaa. 

Vasta paljon myöhemmin tapasin 

muita Freiren ajatuksista innostuneita. 

Työni pappinan on ollut pitkälti Freiren 

ajatusten soveltamista käytäntöön 

- yritysten ja erehdysten kautta.

Luin Lennart Meren Hopeavalkean 1980-luvun lopulla. Kirja raotti 

minulle uuden tavan ymmärtää historiaa ja vanhoja tarinoita menneistä ajoista. 

Sellaisiahan löytyy Raamatustakin ihan riittävästi.

Filosofia kiinnostaa minua. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen filosofiaa 

käsittelevä kirja, jonka luin. Mutta ehkä ensimmäinen, joka innosti 

pohtimaan filosofian merkitystä arjessa.

Ollilan kirja Erheitä ja virheitä (2002) on opettanut minua 

sietämään monimutkaisuutta ja moniselitteisyyttä. 

Moni asia on sidottu aikaan, paikkaan ja siihen, kuka sen sanoo. 

Tästä seuraa, että virheitä ei voi välttää, mutta ei niitä tarvitse pelätäkään. 

Eilisen erehdys saatta olla tämän päivän totuus. 

Ja jos ei ole, niin mitä siitä! Eteenpäin on menevän mieli.

Mitä on aika? Pieni kirja ajasta sai minut pohtimaan aikaa 

ja omaa suhdettani siihen.

1. Aika - ainoa mitä sinulla on.

2. Kellonaika ja koettu aika

3. Valmistautumisaika

4. Pilkkomaton ja pilkottu aika

5. Anna ajatuksille aikaa

6. Läsnäolo ja tässäolo

7. Muutostahti ja aikakäsitys

8. Rytmi ja epärytmi

9. Eteenpäin ja taaksepäin ajattelua

10. Miksi villakoiria on niin vähän?

En ehkä olisi ollut enää pappi pitkään aikaan, 

jos en olisi löytänyt bibliodraamaa 

ja sen tuomia ulottuvuuksia ymmärtää Raamattua.

Kävelyllä itseni kanssa - A Walk With Myself

Miten voin?

How Do I Do?

Miehet mustissa

Men in Black

Lumi ei riitä hiihtämiseen! We have not enough snow for skiing!

Kun ei ole lunta, on käveltävä.

When it is not snow, you have to walk.

Kävellessä kannattaa pitää silmät avoinna...

It is worth to keep your eyes open when you are walking...

Orava, supikoira ja ilves.

A squirrel, a raccoon dog and a lynx.

Täällä olen ollut ennenkin!

I have been here before!

Pihakoriste.

An ornament in a garden.