Kotini kirjahyllysssä olisi paljon muitakin itselleni tärkeitä kirjoja, jotka jäävät nyt vaille huomiota. En kuitenkaan voi esitellä koko kirjahyllyni sisältöä, sillä se kävisi liian puuduttavaksi lukea.
Paljon on myös sellaisia kirjoja, joita ei ole hallussani, mutta jotka ovat muovanneet minua ihmisenä. Nämäkin kirjatkin ansaitsisivat tulla esiin, mutta olen rajannut nekin pois tästä kolmiosaisesta kirjaesittelystäni.
Aune Mäkisen runot ilmestyivät 1976
kuin tilattuna juuri siihen tilanteeseen,
missä nuorena miehenä tuolloin elin.
Runot pitivät minut hengissä. Ne valoivat toivoa ja uskoa huomiseen.
Tästä nuorena opiskelijana luetusta runokirjasta tuli minulle sen verran tärkeä, että
Adyn kantakahvila Budapestissa oli minulle ohittamaton
paikka kevätalvella 2013.
Ylva Eggehornin runot avasivat minulle väylän
käsitellä kristilliseen uskoon liittyviä kysymyksiä.
Tämä kirja on yhä aktiivisessa käytössä.
Tässä toinen yhä käytössä oleva runokirja.
Usein valmistautuessani hautajaisiin otan Requiemin esille ja annan
sen runojen virrata tajuntaani. Luen kirjaa itselleni,
en niinkään lainatakseni kirjan runoja puheessani omaisille.
Löysin tämän kirjan Kööpenhaminasta ollessani vielä opiskelija.
Freire oli tuolloin minulle entuudestaan tuntematon, mutta
myyjä suositteli kirjaa ja niinpä ostin sen.
Kirjaa lukiessani hämmästyin sitä, että en ollut koskaan
aiemmin kuullut mitään mikä olisi lähellekään sitä,
mitä sorrettujen pedagogiikka tarkoittaa.
Vasta paljon myöhemmin tapasin
muita Freiren ajatuksista innostuneita.
Työni pappinan on ollut pitkälti Freiren
ajatusten soveltamista käytäntöön
- yritysten ja erehdysten kautta.
Luin Lennart Meren Hopeavalkean 1980-luvun lopulla. Kirja raotti
minulle uuden tavan ymmärtää historiaa ja vanhoja tarinoita menneistä ajoista.
Sellaisiahan löytyy Raamatustakin ihan riittävästi.
Filosofia kiinnostaa minua. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen filosofiaa
käsittelevä kirja, jonka luin. Mutta ehkä ensimmäinen, joka innosti
pohtimaan filosofian merkitystä arjessa.
Ollilan kirja Erheitä ja virheitä (2002) on opettanut minua
sietämään monimutkaisuutta ja moniselitteisyyttä.
Moni asia on sidottu aikaan, paikkaan ja siihen, kuka sen sanoo.
Tästä seuraa, että virheitä ei voi välttää, mutta ei niitä tarvitse pelätäkään.
Eilisen erehdys saatta olla tämän päivän totuus.
Ja jos ei ole, niin mitä siitä! Eteenpäin on menevän mieli.
Mitä on aika? Pieni kirja ajasta sai minut pohtimaan aikaa
ja omaa suhdettani siihen.
1. Aika - ainoa mitä sinulla on.
2. Kellonaika ja koettu aika
3. Valmistautumisaika
4. Pilkkomaton ja pilkottu aika
5. Anna ajatuksille aikaa
6. Läsnäolo ja tässäolo
7. Muutostahti ja aikakäsitys
8. Rytmi ja epärytmi
9. Eteenpäin ja taaksepäin ajattelua
10. Miksi villakoiria on niin vähän?
En ehkä olisi ollut enää pappi pitkään aikaan,
jos en olisi löytänyt bibliodraamaa
ja sen tuomia ulottuvuuksia ymmärtää Raamattua.
Mielenkiintoisia kirjoja.
VastaaPoistaEnnen luin paljon, mutta kun koneen ostin, lukeminen jäänyt vähälle.
Tuo "Sinä lähetät linnut" alkoi kiinnostaa, pitää tutkia kirjaston tarjonta. :)