Luottamuksen lähteillä

Saarna
Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa
04.05.2014

Joh. 21: 15-19

Jeesus antoi Pietarille tehtäväksi seurakunnan hoitamisen. Kolme kertaa toistettu kysymys Pietarille kertoo tehtävän haastavuudesta. Luvassa ei ole mikään helppo pesti eikä Pietarin tulevaisuudestakaan anneta ruusuista kuvaa. Pietari on kuitenkin valmis tarttumaan haasteeseen, mutta ei omin voimin. Tätä kuvastavat Pietarin sanat ”Herra sinä tiedät.”

Tämän sunnuntain muissakin raamatunteksteissä puhutaan seurakunnan kaitsijoista. Kaitsijan tehtävä on huolehtia siitä, että heille uskottu seurakunta ei elä pelossa eikä säiky eikä yksikään joudu hukkaan. Tämän työn pontimena on sydämen halu ja esikuvallinen palvelumieli.

Äkkiä ajatellen tästä voisi vetää sen johtopäätöksen, että seurakunnan kaitseminen vaatii vahvaa miestä tai naista. Pitäisi olla Pietarin rohkeutta käydä työhön vaikeuksia pelkäämättä. Lisäksi pitäisi omata keinoja suojella seurakuntaa pelolta eikä se tänä päivänä ole ainakaan yhtään helpompaa kuin Pietarin aikana.

Avain näiden tekstien ymmärtämiseen on 1. Pietarin kirjeessä: ”olkaa laumanne esikuvana”.

Esikuvallisuus ei tarkoita sellaista mallielämää, jota muut voisivat ihaillen seurata. Eihän Jeesus itsekään halunnut olla ihailun kohde. Hän astui keskelle ihmisten elämää. Jeesus osoitti elämällään, että usko Jumalaan ei ole pelkkää tekemistä: pyri tähän, karta tuota tai ponnistele ahkerasti. Sen sijaan hän opetuksillaan ja käytännön esimerkeillään teki selväksi, että kysymys on tekemistä syvemmästä asiasta: olemisesta, katsomisesta ja nähdyksi tulemisesta. Siitä, että Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan.

Jeesuksen aikana moni ongelma ratkaistiin eristämällä: sairaat ja syntiset joutuivat yhteisön ulkopuolelle. Heitä ei ollut muille olemassa. Mutta Jeesus toimi toisin. Hän söi ja joi syntisten kanssa. Hän kohtasi sairaat ja muiden hyljeksimät ihmiset. Näin tehden hän antoi eristetyille kokemuksen siitä, että he ovat tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi. Myös heillä on ihmisarvo ja vaikka ihmiset ovat heidät eristäneet, niin Jumala on siitä huolimatta heidän kanssaan.

Juuri tällaiseen tehtävään Pietarikin lähetetään. Ei suureksi johtajaksi laumansa eteen vaan palvelijaksi heidän keskelleen. Siksi edessä on hikinen ja raskas tie. Se on sama tie, jonka jo Kristus edellä on kulkenut.

Pietarille itselleen olisi ehkä ollut luontevampaa astua vahvan johtajan rooliin, silä olihan jo Jeesuksen elinaikana osoittanut merkkejä halukkuudesta olla ”se ensimmäinen”. Ehkä juuri siksi Jeesus varmistaa kolmen kysymyksen avulla, etä Pietari on varmasti ymmärtänyt mistä nyt on kyse. Pietarin on nyt ymmärrettävä, että Jeesuksen seuraaminen on palvelijan tielle astumista.

Mitä me voimme seurakuntalaisina oppia Pietarin saamasta tehtävästä?

Mitä levottomampi aika, sitä suurempi kaipuu meillä on vahvan johtajan perään. Tämä koskee niin valtiollisia johtajia kuin seurakunnan kaitsijoitakin. Mitä epäselvempi on oma elämä, sitä helpommalta tuntuu, jos olisi joku, joka voisi sanoa selkeät vastaukset ja näyttää tarkan suunnan, mitä kohti mennä.

Jos Jumala ei luvannut Pietarillekaan helppoa elämää ja selkeitä vastauksia, niin sitä hän ei lupaa meillekään. Varmuus ja selkeys eivät ole ratkaisu kysymyksiimme, vaikka meistä siltä tuntuisikin. Mutta jos me saamme tulla kohdatuiksi – tulla nähdyiksi ja kuulluiksi juuri tällaisina kuin olemme – me saamme rauhan keskellä pelkojamme ja keskellä omaa epävarmuuttamme. Elämä ei kaadu vastaamattomiin kysymyksiin!

Vahvan johtajan sijaan meidän tulee rukoilla keskellemme esikuvallista palvelijaa, joka rohkaisee meitä itseämme toinen toistemme palvelijoiksi niin kuin Kristuskin meitä palveli.

Tämä tie ei ole ehkä se helpoin tie, mutta tällä tiellä meitä rohkaisee luottamus, jota psalminkirjoittaja kuvaa näin:

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani." (Psalmi 23:4)

Tällaisen luottamuksen varassa Pietari lähti työhönsä. Myös meille on sama luotamus tarjolla tehtävästämme riippumatta. Tänään rukoilemme tätä erityisesti seurakuntamme nimikkolähetille Kaijalle Martinille, joka on pian lähdössä keskelle suurta epävarmuutta.