18.12.16

Häpeä


Saarnani Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa 18.12.2016.

Matt. 1: 18-24
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

***

Häpeän tunne on meidän puolustuskeinomme. Häpeä on itsesuojelua. Häpeävä ei halua tulla nähdyksi sellaisena, jota ei arvosteta eikä hyväksytä. Häpeä myös suojelee meiltä sellaiselta, mihin emme ole vielä valmiita.

Häpeän tunne myös kertoo, että olemme sittenkin ihmisiä. Katsokaa vaikka kuvia syytetyistä oikeussalissa. He ovat usein piiloutuneet hupun alle piiloon katseilta. He eivät siis ole hirviöitä vaan ihmisiä, joilla on tunteet. Piiloutuminen kertoo häpeän tunteesta (mikä on eri asia kuin tehdyn rikoksen tunnustaminen).

Mutta niin kuin kaikilla tunteilla, niin myös häpeällä on varjopuolensa. Häpeä saa meidät luulemaan, että emme ole saaneet anteeksi asiaa, joka on jo moneen kertaan tunnustettu ja sovittu. Häpeä sotketaan helposti anteeksiantamattomuuteen.

Häpeä on myös tunne, joka ohjaa meidät helposti harhaan. Tästä evankeliumin Joosef on hyvä esimerkki.

Evankeliumissa sanotaan kauniisti, että ”Joosef ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti”. Oikeasti kyse oli enemmän Joosefin omasta kunniasta. Marian raskaus oli asia, joka ei taatusti jäänyt ulkopuolisilta huomaamatta. Yksinäisenä naisena hänen sosiaalinen häpeänsä olisi ollut suuri riippumatta siitä, miten erokirje oli kirjoitettu.

Joosef eli häpeän ja kunnian kulttuurissa. Tuo sama kulttuuri on jatkunut Lähi-idässä ja Afrikassakin aina meidän päiviimme asti. Kunnian menettäminen oli ja on tuossa kulttuurissa erityisen kipeä. Kunnian menettäminen on pahinta mitä kuvitella saattaa. Tätä on ehkä meidän kulttuurissamme vaikea ymmärtää.

Uutisissa on kerrottu Afrikassa tapahtuneissa nuorten tyttöjen kidnappauksesta, jossa tytöt vietiin pakolla pois kotiseuduiltaan vieraan sotajoukon mukana. Myöhemmin, kun osa tytöistä löytyi, he eivät enää voineetkaan palata kotiinsa, koska heiltä oli viety kunnia. Häväistynä he eivät olleet enää tervetulleita entisiin koteihinsa.

Monet Suomeenkin tulleet pakolaiset viestivät samaa. Lähtiessään sotaa pakoon kotimaastaan, he laittoivat kaiken peliin – myös kunniansa. Pakotettu kotiinpaluu merkitsisi heille kunnian menetystä ja sen myötä koko elämä olisi menetetty. Paluu kotiseudulle merkitsisi häpeää, joka olisi sotaakin pahempi tilanne.

Joosefilla oli siis paljon pelissä, kun Marian raskaus tuli hänelle ilmi. Ei hän ilkeyttään olisi Mariaa jättänyt. Erokirja Marialle olisi ollut normaali käytäntö, joka olisi taannut Joosefille kunniallisen ulospääsyn häpeällisestä tilanteesta.

Sanotaan, että yön yli nukkuminen auttaa monessa vaikeassa tilanteessa. Ehkä sanonta on saanut syntynsä juuri tästä päivän evankeliumista. Joosefkin mietti asiaa yön yli ja aamulla hänen ajatuksensa olivat muuttuneet.

Joosef näki yöllä unen. Tämä saattaa helposti johtaa meidät ajattelemaan, että evankeliumissakin meitä kehotetaan luottamaan uniimme ja toimimaan niiden mukaan.  En tiedä mihin sekasortoon me joutuisimme, jos alkaisimme kaikki toimimaan, niin kuin unemme meidät ohjaavat. Itse ainakin näen välillä niin hassuja unia, että saisin elämäni melkoiseen sotkuun, jos ottaisin ne todesta.

Tarkkaan ottaen Joosefin unessa on yksi erityispiirre, joka omissa normaaliunistamme jää puuttumaan. Joosefin näkemä uni ei vahvistanut hänen omaa tunnettaan. Päinvastoin uni ohjasi hänet epämukavuusalueelle. Uni ei ratkaissut Joosefin ongelmaa kunnian menettämisen pelosta. Sen sijaan se ohjasi hänet kohtaamaan odotettavissa olevan häpeän ja sitä myöten riskeeraamaan koko miehisen kunniansa.

Kuinka moni meistä voisi ottaa tällaisen unen tosissaan?

Jokainen oman parisuhteensa kanssa kipuillut tietää, miten vaikeisiin tunnemyrskyihin siinä joutuu. Tällaisen myrskyn keskellä on vaikeaa, ellei jopa mahdotontakin toimia vastoin omia tunteitaan. Näin kuitenkin Joosef teki. Suostumalla enkelin pyyntöön olla jättämättä Mariaa Joosef lähti Marian kanssa matkalle kohti tuntematonta. Hän toimi kuin esi-isänsä Aabraham, joka myös jätti kaiken tutun ja turvallisen taakseen lähtiessään kohti Jumalan hänelle lupaamaa tulevaisuutta. Joosef jätti taakseen oman kulttuurinsa tavat. Hän riskeerasi oman miehisen kunniansa. Näin edessä oli matka kohti tuntematonta. Omasta kulttuuripiirissään ja uskonnostaan heille kummallekaan ei ollut luvassa minkäänlaista tukea ja turvaa uudessa tilanteessa. Joosefilla ja Marialla oli tukenaan vain tämä luottamus: Jumala on heidän kanssaan tapahtui mitä tapahtui.

Näin tämä evankeliumin kertomus rohkaisee meitäkin Joosefin tavoin kohtaamaan elämässä vastaan tulevat haasteet ja vaikeudet. Myös meille on annettu sama lupaus luottamuksesta: Jumala on meidän kanssamme.


-->
Jumala ei tahdo mitään muuta kuin rohkaista meitä, häneltä apua etsiviltä, ja kannustaa meitä pitämän kiinni tästä toivosta, joka on meille annettu. Tämä toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Herra on meidän keskellämme.