Tammi itkee yökylmien puraisemia lehtiään. Joka kevät käy näin. Juuri, kun uudet lehdet ovat puhjenneet, tulevat öiset hallat ja pyyhkivät pois vihreyden. Silti tammi jaksaa aina uudelleen koota voimansa. Kevät keväältä se pudistelee vioittuneet lehtensä ja laittaa tilalle uudet. Kesällä kevään kylmyydet ovat vain haalistuva muisto.Millainen luottamus! Toistuvista vastoinkäymisistä huolimatta tammella riittää uskallusta aloittaa alusta. Ehkä tämä on jonkun mielestä kasvikunnan inhimillistämistä, mutta toivon merkkejä ei ole yhtään liikaa, joten pidän kiinni kuvastani. Katson tammea ovenpielessäni ja mietin mistä löytäisin saman luottamuksen myös itselleni. Menköön kylmyys ja tulkoon elämä!
Sama näky kohtasi mua mökillä. Osa lehdistä oli ehtinyt kehittyä normaalisti, mutta pienimmät olivat juuri tuollaisia käppyröitä. Lohdullista ajatella, että puu loihtii kuitenkin uudet lehdet tilalle.
VastaaPoistaTosi puhutteleva näky ja kirjoitus. Kiitos. Niin on vomasi kuin on päiväsi, niin tammella kuin ihmiselläkin.
VastaaPoistaKiitos tästä kuvasta! Luin juuri mailisi, johon vastaan myöhemmin. Tämän kuvan katsominen tekee hyvää tällä hetkellä. T
VastaaPoistaOnpa surullinen kuva.
VastaaPoistaÄidilläni on aina ollut tapana sanoa, että "kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu".
Ihme juttu, mutta niin on aina tähän mennessä käynyt, ennemmin tai myöhemmin. ;)
Minäkin olen usein kuullut tuon sahramin äidin lauseen. Tottahan se on, mutta kuinka se joskus osaakin ärsyttää.
VastaaPoista