Voisiko elämän aidata?
Ainakin se toisi selkeyttä.
Tässä ovat elämäni rajat.
Riittävän korkean aidan takaa
en edes näe sitä mitä on ulkopuolella.
Olisin siis turvassa.
Tai jospa paketoisin elämäni.
Suojapeitto kaikille sivuille yltä päältä.
Sisällä ei kuu kumota eikä aurinko paista,
mutta mitäs siitä?
Olisinpahan suojassa maailman houkutuksilta.
Oikeasti en kaipaa aitaa enkä pakettia.
Vaikka elämän monitahoisuus välillä pelottaa,
vaikka olen usein eksyksissä,
neuvoton ja epävarma,
niin silti en halua luovuttaa.
Se että Jumala on
(vaikka en tiedä missä)
antaa minulle uskallusta luottaa hyvyyteen.
Kulkea sitä kohti.
Koluta eteen tulevia mutkia
ja ihmetellä sellaista mitä en ymmärrä.
En tahtoisi aitaa enkä pakettia ympärille. Minulle riittäisi kun voisin laittaa pään pensaaseen kuin tuo pieni citykani pihalla.
VastaaPoistaJospa jaksaisin luottaa tuohon Jumalaan kuin Sinä.
usko tulee vapaudesta,
VastaaPoistaomasta halusta valita
kaiken informaatiotulvan keskellä,
löytää se pyhä yksinkertaisuus,
luottaminen,
antautuminen...
Minä en tarvitse rajoja, aitoja, suojia maailmassa sillä olen yhteydessä sisimpääni jossa asuu valo...
Tyttäreni, joka sairastui 16 vuotiaana skitsofreniaan, jonka sisäinen maailma on hajallaan, tarvitsee vahvat ulkoiset rajat. Silloin hän kokee olevansa turvassa.
Pensastasku. Minun uskoni on vahvimmillaan silloin kun se on heikoimmillaan.
VastaaPoistaHanne. On todellakin ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat elämäänsä tiukat rajat. Tässä on myös kirkon vaikeus. Kaikessa päätöksenteossa täytyy ottaa huomioon myös nämä ihmiset.
Aina silloin tällöin olen tekemisissä skitsofreenikkojen kanssa. Siinä joutuu itse miettimään tarkoin sanansa, etten puheillani aiheutaisi heille vahinkoa. Yleensä nimittäin skitsofreenikko hakeutuu papin puheille omien uskonnollisten kysymysten kanssa ja silloin liikutaan todella herkässä maastossa.